Tuotemerkit

Rengas (Osuustukkukauppa / OTK)

vaatturitietokanta Liikesivut, OTK (Osuustukkukauppa), Pukutehtaat, Rengas-puku, Tuotemerkit, Yleinen Jätä kommentti

Osuustukkukauppa r.l. perustettiin 1917 osuuskauppaliikkeen kahtiajakautumisen seurauksena. Suomen osuuskauppojen keskusliittosta (S.O.K) erkaantui vuoden 1916 edustajainkokouksessa Kulutusosuuskuntien Keskusliito (K.K.) ja OTK. Perustuskokous järjestettiin 12. joulukuuta 1917 Uuden Ylioppilastalon juhlasalissa Helsingissä [1, 2].

Alkuvuosina kohdattu sisällissodan ja matalasuhteen aiheuttama ahdinko tasaantui, kun voimassa ollut tavaroiden tuontirajoitus vapautettiin huhtikuussa 1921. Seuraavana vuonna taloudellinen elämä vakiintui, OTK:n myynti nousi yli 90 prosenttia ja ylijäämä kohosi useisiin satoihin miljooniin markkoihin [1].

OTK:n Neulomo ja pukimo perustettiin kesällä 1925 ja sijoitettiin Helsingin Sörnäisiin. Neulomo oli elinvoimainen, jo ensimmäisen vuoden tuotemäärä – joka käsitti paitoja, esiliinoja, alusvaatteita, yöpukuja ja työvaatteita – oli 4,000 ja seuraavan 13,000 kappaletta. Vuonna 1936 OTK myi pyöreät 10 000 paitaa, joiden tukkuhinta oli vähintään noin 50 markkaa kappaleelta. Pukimo valmisti pukuja, palttoita, pomppatakkeja ja kappoja miehille, naisille ja pojille. Tuotanto oli pääasiassa varastotyötä eli käsityönomaista valmisvaateteollisuutta, mutta tämän lisäksi myös tilaustyötä. OTK:n Pukimo ja Neulomo toimi Helsingissä vuoteen 1977 asti.  Tehdas valmisti tuotteita mm. Rengas ja Fenno-Sport -tuotemerkeillä [1, 3, 4].

Työväenmuseo Werstaalla on laaja ja mielenkiintoinen kokoelma OTK:n negatiiveja digitoituna, joihin kannattaa tutustua.

otk

OTK rekisteröi vuonna 1922 tavaraleimansa, jossa lyhenteen kolme kirjainta on sijoitettu erillisten kolmen ympyräin sisälle.

Ensimmäinen tavaraleima rekisteröitiin vuonna 1922, ja sitä käytettiin hyvin pitkään, ja kaikissa Osuustukkukaupan tuotteissa. Vuonna 1939 Osuustukkukauppa rekisteröi kaksi uutta tavaraleimaa, jotka kaikki olivat Rengas-brändin mukaisia. Uusista tavaraleimoista kuitenkin vain yksi käsitti uuden tuotelajin. OTK:n tiedonantoja myymälänhoitajille -lehti kertoi kesällä 1939, että tuoteperheeseen on lisätty kengät vuoden alusta lanseeratun jalkinetavaraosaston aloitettua toimintansa. Rengaskengät, joihin lukeutui ”miesten että naisten kenkiä ja lisäksi hiihto- eli retkeilykenkiä sekä saappaita,” eivät olleet omaa tuotantoa, vaan niitä valmistivat yksityiset tehtaat [5, 6].

IMG_5268

Rengas-kenkä [6]

IMG_5269

Rengaspuku [7]

Rengas-tuotemerkkiä OTK käytti hyvin pitkään, ainakin 1960-luvulle asti. Osuustukkukaupan Rengas-paita on kuitenkin erikoinen tapaus, sillä Helsingissä toimi Espee Solmion sisaryritys nimeltä Rengas Paita O/Y samoihin aikoihin, ja joka oli toiminnassa vielä 1960-luvulle. Ei tiedetä, kuinka laajasti vuonna 1940 OTK:n rekisteröimiä rengaspaita- ja pusero tuotemerkkejä käytettiin, mutta sekoittamisen vaara lienee ollut suuri. Rengas Paita O/Y ei ollut rekisteröinyt itselleen tuotemerkkiä. Rekisteröidyt tuotemerkit alla [8].

IMG_5272

Rengas-paita [8]

IMG_5271.jpg

Rengas-pusero [8].

Harhaanjohtavasta nimien käytöstä johtuen jää siis epäselväksi, onko alla oleva merkintä irtokauluksessa OTK:n vai Rengas Paita O/Y:n valmiste.

_MG_6713_muutettu

Merkkejä

IMG_7638

Arviolta 1955-1960. Kuva tästä tuotemerkistä, vuodelta 1956, löytyy Työväenmuseo Werstaan OTK:n negatiivikokoelmasta.

otk-merkki.jpeg

OTK-merkki irtokauluspaidassa, ajoitus epävarma, mahdollisesti noin 1930-luvulta.

kenbkat-52-merkki.jpg

Rengaskenkä-merkintä miesten mustissa, Attilan Kenkätehtaan valmistamissa varsikengissä. Noin vuodelta 1939.

[1] OTK 10 vuotta. Helsinki: K.K. 1927.

[2] Tainio, Tauno. OTK 1917–1967. Helsinki: Suomen osuustukkukauppa. 1967.

[3] Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat. WSOY, 1996.

[4] Myyntitietoja. ”Jatkoa asioihin, joista jokaisen paitojen myyjän on syytä olla selvillä.” 27.2.1937. no. 2. KA.

[5] Myyntitietoja. ”Kengistä.” 6.6.1939. no. 5. KA.

[6] Tavaraleimarekisteri. 1939. no. 5. [Toim.huom. rekisterinumero 17154] KA.

[7] Tavaraleimarekisteri. 1939. no. 3. [Toim.huom. rekisterinumero 17059] KA.

[8] Tavaraleimarekisteri. 1940. no. 5. [Toim.huom. rekisterinumero 17536–7] KA.

Oy Rönkä Ab, Turku

vaatturitietokanta 1920-luku, 1930-luku, 1940-luku, 1950-luku, 1960-luku, A. Rönkä, Aatu Rönkä, Liikesivut, ORA, Oratop, Oy Oratop Ab, Oy Rönkä Ab, Pukutehtaat, Tuotemerkit, Turku, Vaateteollisuus, Vaatturit, Wilhelm Frejborg, Yleinen, Yliveto Jätä kommentti

IMG_4376IMG_4414.jpg

Yllä: kaksi mainosta Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1952 [1, 2]

Osakeyhtiö Rönkä Aktiebolag perustettiin Turussa vuonna 1921. Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa ja myydä vaatetavaraa. Yritys keskittyi eritoten miesten ja naisten valmisvaatteiden tuotantoon. Vuonna 1943 yhtiö tarkensikin toimintatarkoitustaan vaatteiden tehdasmaiseen valmistukseen sekä tukku- ja vähittäismyyntiin. Yhtiön tuotantoon kuului keskeisesti päällysvaatteiden valmistus [3, 4, 5].

Yrityksen toiminta kesti hyvin pitkään, sillä se laukkautettiin vasta vuonna 2003. Vuodesta 1972 eteenpäin yritys toimi nimellä Oy Oratop Ab [6].

Yhtiön perustivat vaatturimestari Aatu Rönkä (s. 25.9.1879, Iisalmi. k. 16.7.1929, Turku) ja kauppias Enok Wilhelm Johansson Frejborg (s. 22.2.1886, Porvoo. k. 13.2.1958, Turku) [7, 8].

Vaatturimestari Aatu Rönkä oli yritteliäs mies, joka ei karttanut muutosta. Vaatturi-lehden nekrologin mukaan hiljainen ja vähäpuheinen Rönkä menehtyi yllättävään aivohalvaukseen kesken työpäivän vuonna 1929. Samaisen kirjoituksen ansiosta meille on säilynyt hänen vaiheikas ura- ja elämäntarinansa, josta selviää, että Rönkä oli mukana monessa. Alla referoituna ja selvennettynä Vaatturi-lehden kirjoitus oleellisilta osiltaan.

Aatu Rönkän isä kuoli pojan ollessa seitsenvuotias. Jo 11-vuotiaana tämä lähti maailmalle ja pääsi 17:n vuoden iässä mestari Jääskeläisen vaatturioppiin Alapitkän pitäjään, joka sijaitsee lähellä Kuopiota ja kuuluu nykyään Lapinlahden kuntaan. Oppiaikojen jälkeen kisälli Aatu Rönkä työskenteli Ruotsissa Luleån kaupungissa sekä Tukholmassa, jonne hän perusti myös oman liikkeensä. Ruotsissa ollessaan hän erikoistui naisten pukimiin. Vuonna 1914 Rönkä palasi Suomeen ja asettui Turkuun, missä hän työskenteli aluksi leikkaajana David Gumplerin liikkeessä. Lyhyen ajan kuluttua Rönkä kuitenkin erosi pestistään, perusti oman liikkeen, lopetti sen, ryhtyi osakkaaksi Frejborg & Saarinen Osakeyhtiöön, erosi siitä, ja perusti lopulta oman osakeyhtiönsä Wilhelm Frejborgin kanssa. Tämän liikkeen nimeksi tuli Oy Rönkä Ab. Toimitusjohtajana Rönkä viihtyi kuitenkin vain neljä vuotta, sillä hän perusti Eerikinkatu kuuteen oman vaatturinliikkeen vuonna 1925 ja erosi osakeyhtiön toiminnasta [7].

Rönkän eri yritysten toiminnan keskiössä näyttää olleen ilmoitusten ja reklaamien perusteella painotus naisten ja miesten päällysvaatteisiin; kappoihin ja palttoisiin.

Uusi Aura –lehdessä vuonna 1925 ilmestyi nimimerkin Me kaksi kirjoitus A. Rönkän uudesta pukimoliikkeestä osiossa nimeltä ”pikku-uutisia.” Alla siteeratun mainoksen naamioiminen uutiseksi muistuttaa hyvinkin paljon nykypäivänä parjattua natiivimainontaa [9]:

Pukimoliike A. Rönkä, Eerikinkatu 6, sijaitsee entisessä Kristalli Oy:n huoneistossa. Tässä päivänä muutamana oli meillä tilaisuus tutustua liikkeen runsaaseen ja monipuoliseen varastoon. Kaunista oli nähtävänä kaikkialla, mutta naisten kappain aistikkaat mallit suorastaan silmiä hivelivät. Erittäinkin se ”kellomallinen”, joka on tämän syksyn uutuus. Ai, ai sentään! – Mutta ihmekös tuo, kun liikkeen omistaja on monet vuodet menestyksellisesti työskennellyt kaupunkimme suurimmissa pukimoliikkeissä.

Miesten pukuja ja palttoita oli myös varastossa suuret määrät ja lisää näytti syntyvän neulomossa, joka täyttää myymälän päällä olevan kerroksen. Tilauksesta valmistaa liike täällä päällepantavaa sekä naisille että miehille. Kangasvxarastossa [sic] näimme ja pitelimme niin ihanan pehmeitä kangasuutuuksia, että varmasti niistä saa kuka tahansa sopivia pukimia itselleen kohtuushintoihin. Käykää tutustumassa liikkeeseen.

Lappalainen & Almayn kirjan Kansakunnan vaatettajat (1996) mukaan Oy Rönkä Ab:n alkuaikoina työntekijöitä oli noin kymmenkunta. Vaatteet leikattiin itse ja ompelu teetettiin kotityönä. Oman myymälän kauppa kävi hyvin, yli 60% tuotteista myytiin Kauppiaskatu 5:n huoneistossa, mutta ohessa käynnistyi myös jälleen- ja tukkumyynti. Oma tehdaskiinteistö, jota myöhemmin laajennettiin useasti, rakennettiin Sirkkalankadulle 1941 ja se työllisti jo 150 työntekijää. 1950-luvulla ORA oli arvokas brändi, sillä sen tuotteet olivat eräitä Suomen tunnetuimpia [10].

Lappalainen & Almay eivät mainitse Aatu Rönkää selvityksessään Oy Oratop Ab:n historiasta lainkaan. Lähteitä ei ole mainittu, mutta tekstistä saa sen käsityksen, että tiedonantajana on ollut Wilhelm Frejborgin jälkeläinen Kaj Maunula, joka on kirjan tekohetkellä toiminut Oy Oratop Ab:n toimitusjohtajana. Lappalainen & Almayn mukaan Wilhelm Frejborg ”osti Rönkä-nimisen yrityksen ja muodosti siitä osakeyhtiön, Oy Rönkä Ab:n.” Kaupparekisteri ja muut lähteet, joita olen edellä käyttänyt, eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Selvää on kuitenkin se, että Aatu Rönkän panos yhtiön toiminnassa jäi kovin pieneksi, sillä tämä jättäytyi toiminnasta varsin pian. Oy Rönkä Ab:n ohella Wilhelm Frejborg toimi myös useissa muissa yrityksissä. Frejborg & Saarinen ja Oy Rönkä Ab -yhtiöiden lisäksi hän oli Turun Kutomo O.Y.  ja Toimelan Pukimo O.Y:n hallituksissa. Parhaiten menestyi kuitenkin Aatu Ronkän aloittama, ORA-tuotteita valmistanut pukutehdas. [10, 11, 12, 13].

IMG_4406

IMG_4405

Oy Rönkä Ab rekisteröi kaksi tuotemerkkiä vuonna 1932: ORA ja Yliveto. Vain ensin mainittua ORA-tuotemerkkiä uusittiin aina yrityksen lakkaamiseen saakka, vuoteen 2002, kun jälkimmäistä Yliveto-merkkiä ei uusittu enää ensimmäisen kauden jälkeen vuonna 1942 [14, 15, 16, 17].

Yrityksen mainoslauseita olivat aikakaus- ja sanomalehtiaineiston perusteella ainakin ORA –pukeutunut / hyvin pukeutunut (1952), Menestyvän merkki on ORA–pukine (1960) ja ORA pukee parhaiten (1962) [18, 19, 20].

Olen koonnut alle erilaisia yrityksen käyttämiä merkkejä ja logoja, joiden avulla voi yrittää tarkentaa kokoelmista löytyviä vaatekappaleita:

IMG_4419.jpg

1952 [18]

IMG_4386

1957 [21]

IMG_4409

1960 [19]

IMG_4412

1962 [20]

IMG_4421.jpg

1970 [22]

[1] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42

[2] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 40.

[3] Registeringstidning för varumärken. 1921. no. 810.

[4] Kauppalehden protestilista. 16.11.1921. no 46.

[5] Kaupparekisteri. 1943. no. 1.

[6] Kauppalehden yrityshaku. Oy Oratop Ab. https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/oy+oratop+ab/01365386 Haettu 10.10.2017.

[7] Vaatturi. 1929. no. 8.

[8] Geni.com. Enok Wilhelm Johansson Frejborg. https://www.geni.com/people/Enok-Wilhelm-Frejborg/6000000022958476934. Haettu 10.10.2017.

[9] Uusi Aura. 1925. no. 239.

[10] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 31–32

[11] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1929. no. 5.

[12] Kaupparekisteri. 1944. no. 38.

[13] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1932. no. 5.

[14] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 2.

[15] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 11.

[16] PRH. Tavaramerkkitietokanta. http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku//?appNum=T193200110&regNum=12894 Haettu 10.10.2017.

[17] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1943. no. 1.

[18] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42.

[19] Suomen Kuvalehti. 1960. no. 39.

[20] Suomen Kuvalehti. 1962. no. 36.

[21] Maaseudun Tulevaisuus. 1957. no. 119.

[22] Suomen Kuvalehti. 1970. no. 12

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto

Myyntipakkaus, Carl Fr. Juselius Paitatehdas

vaatturitietokanta C. Fr. Juselius Skjortfabrik, Carl Fr. Juselius Paitatehdas, Irtokaulus, Joutsenpaita, Juselius Fabriker Ab, Juselius Skjortfabrik AB, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, O.Y. Paitatehdas Juselius, Paitatehdas, Tuotemerkit, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: Tuntematon, arviolta 1910–1925.

Lue koko artikkeli Juseliuksen paitatehtaasta täältä.

_MG_6739.jpg

Pahvisessa myyntilaatikossa on säilytetty Aristo-laatuisia irtokauluksia.

Solmio, 1950-luku, Juseliuksen Tehtaat O.Y., Turku

vaatturitietokanta 1950-luku, Joutsensolmio, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, O.Y. Paitatehdas Juselius, Solmiot, Tuotemerkit, Turku, Yleinen Jätä kommentti

Lue myös artikkelini Juseliuksen tehtaan vaiheista täältä.

Ajoitus: 1950-luku

Kangas: tekosilkki; selluloosa-asetaatti tai viskoosi

_MG_6731

_MG_6732

Juseliuksen tehtaat O.Y. valmisti solmioita 1950-luvulla Joutsensolmio-merkillä, vaikka yritys oli jo muuten lakannut käyttämästä Joutsen-tuotemerkkiä. Merkissä esiintyvä vuosiluku 1885 viittaa Turun Sateenvarjotehdas O.Y.:n perustamisvuoteen, joka valmisti solmioita ennen fuusioitumistaan Juseliuksen Paitatehtaan kanssa v. 1953.

O.Y. Paitatehdas Juselius, Turku

vaatturitietokanta C. Fr. Juselius Skjortfabrik, Carl Fr. Juselius Paitatehdas, Joutsenpaita, Juselius Fabriker Ab, Juselius Skjortfabrik AB, Jusella, Kravatit, Liikesivut, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, O.Y. Paitatehdas Juselius, Paita, Paitatehdas, Tuotemerkit, Turku, Yleinen 5 kommenttia

IMG_2045.jpg

C. Juseliuksen paitatehtaan mainos v. 1870 [1]

M20 Val727 14 385.jpg

Työntekijöitä Juseliuksen paitatehtaalla 1930-luvulla [M. Mannelin, Turun museokeskus]

Suomen tiettävästi vanhin paitatehdas oli Caroline Juseliuksen paitatehdas Turussa. Seuraava historiaosuus on osin referoitu Isakssonin ja Nordforsin historiikista vuodelta 1946 [2].

Lyhyesti tehtaan historiasta

Caroline Juselius’ Skjortfabrik. Yhtiön historiikin mukaan paitatehdas sai alkunsa Caroline Juseliuksen (1817–1894), turkulaisen kauppiaan Johan August Juseliuksen lesken ilmoituksesta Åbo Underrättelser-lehdessä 20. heinäkuuta 1867. Ilmoituksessa Caroline Juselius tarjoaa ”liinaompelua hyvällä koneella” aikana, jolloin ompelukoneet olivat vielä harvassa. Elättääkseen itsensä Caroline Juselius oli alkanut ommella paitoja jo vuonna 1865.

Vuonna 1867 O.H. Granbergin lyhyttavaraliike ottaa myyntiin Juseliuksen tuotteita. Granberg mainostaa niitä ylistävästi ja korostaa niiden kotimaisuutta. Eikä syyttä, ovathan paidat ensimmäisiä laatuaan Suomessa. Ensimmäinen kilpailijakin ilmaantuu Juseliuksen haastajaksi jo vuonna 1869, G.A. Petreliuksen luotsaama Turun Paitatehdas. Samana vuonna Juselius hakeekin tehdastoiminnalleen erioikeuden eli privilegion. Virallisesti suomalainen paitateollisuus alkaa tämän erioikeuden myöntämisestä vuonna 1869. Privilegiosta huolimatta Petreliuksen paitatehdas oli pitkään Juseliuksen kova kilpailija.

Vuonna 1870 paitatehdas alkaa myös pesettää asiakkaiden paitoja ja kauluksia ja erillinen pesulatoiminta käynnistyy.

Carl Fr. Juselius Paitatehdas. Vuonna 1872 Carolinen poika, Carl Fredrik Juselius (s. 19.3.1844), liittyi äitinsä yritykseen anottuaan porvarioikeutta ja vannottuaan porvarivalan lokakuussa 1872. Vuonna 1874 paitatehdas siirtyi Carl Fredrikin haltuun.

Paitatehtailun ohessa Carl Fredrik harjoitti myös tuontikauppaa ja myi myös mm. Singer-ompelukoneita ja hajuvesiä. Carl Fredrikin toiminimi oli jaettu kahteen yritykseen Carl Fr. Juseliuksen Paitatehdas ja Carl Fr. Juseliuksen Paitamyymälä (Turun Paitamakasiini). Jälkimmäisellä oli haarakonttoreita v. 1882 Turussa, Helsingissä, Viipurissa, Tampereella ja Porissa. Vuonna 1889 tehtaaseen asennettin höyryvoima ja Amerikasta tuotiin silityskoneita ja lämpömankeli. Carl Fredrik ilmoitteli paljon lehdissä ja piti innokkaasti alennusmyyntejä.

Parikymmentä vuotta myöhemmin Carl Fredrik sairastuu ja vuonna 1912 hän tiedottaa lehdessä, että sairautensa johdosta paitatehdas on nyt myynnissä. Aivan viime hetkillä omistajan poika astuu peliin. 22-vuotias Björn Juselius, Saksassa opiskellut insinööri, ilmoittautuu tehtaan palvelukseen ja myyntiaikeet peruutetaan. Carl Fredrik kuolee lopulta 77-vuoden ikäisenä helmikuussa 27 p:nä 1914.

Carl Fr. Juselius Jälk. Paitatehdas. Tehdas ei ehdi olla suvussa kuitenkaan pitkään. Helmikuussa 1915, noin vuotta myöhemmin, kuolinpesä päättää myydä paitatehtaan, myymälän ja pesulaitoksen Turun Sateeenvarjotehtaan omistajille Wolter ja Arthur Nordforsille. Itse kiinteistö myytiin v. 1916 Gösta von Schantzille, sillä Nordforsit eivät päässeet yksimielisyyteen hinnasta kuolinpesän kanssa. Tehdas kuitenkin käytti kiinteistöä uusien omistajien aikana, mahdollisesti vuokrasopimuksen turvin. Tehtaan isännöitsijäksi kiinnitettiin Paul Pehrsson, josta myöhemmin tuli tehtaan johtaja.

O.Y. Paitatehdas Juselius. Vuonna 1924 aloitetaan uuden tehdasrakennuksen pystyttäminen Rauhankatu 15:een. Rakennus on muuttovalmis keväällä 1925. Vuonna 1926 muutetaan toiminta osakeyhtiöksi. Joutsen-tuotemerkki lanseerattiin v. 1929. Siihen kuuluivat mm. Joutsen-paidat, Joutsen-kaulukset ja Joutsen-pyjamat. Vuonna 1933 tehdas alkoi valmistaa korsetteja ja rintaliivejä Jusella-tuotemerkillä.

Myös Turun Sateenvarjotehdas yhtiöitettiin vuonna 1926. Yritykset toimivat hyvin kiinteästi yhdessä. Mainostoimintakin yhdistettiin ja sateenvarjoja, olkaimia, solmioita ja kävelykeppejä myytiin samalla Joutsen-tuotemerkillä.

Sota-aikana, vv. 1939-1945, paitatehdas valmisti pääasiassa liinatavaraa puolustusvoimien käyttöön. Siviilimarkkinoille valmistettiin lähinnä naisille suunnattuja tuotteita. Tehdas osti kankaita suomalaisilta toimijoilta Puuvillatehtaitten myyntikonttorin kautta (PMK), mutta paljon myös saksalaisilta kangastehtailta. Saksasta tilattiin muuntokuituisia korsetti- ja paitakankaita. Tekosilkkiset paidat näyttävät olleen niitä harvoja tuotteita, mitä tehdas valmisti sota-aikana miehille. Alla on näytteitä tekokuitukankaista, joita tehdas osti Saksasta vv. 1941–1943. Kuvattu valikoima ei ole edustava otos, vaan painottuu miesten paitakankaisiin. Korsetti- ja rintaliivikankaita tilattiin Saksasta suhteellisesti enemmän kuin paitakankaita [16].

Silkkipaita ”Bensen” 2:lla kauluksella. Sillakangas: Feines Viskose Kunstenseide. Mattausch & Sohn. K.G. Bensen, Sudetenland.
Paita ”Eino 3.” kiintokauluksella. Sillakangas. A. Delius & Co. Bremen.
Viskoosinen korsettikangas
Paita ”Herman” 2-della kauluksella. Sillakangas. Walter Hermann, Leipzig.
Paita. Sillakangas. C. Seyffert. G.M.B.H Textilwerke, Naila.
Paita ”Brilliant 3” kiintokaulus. Sillakangas. Deutsche Feinspinnweberei.
Sillakangas.
Pusero ”Helmi” naisten. Sillakangas. A. Delius & Sohne, Bielefeld.
Paita ”Kalevi 3.” kiintokauluksella. Sillakangas. Textil Rudolf Roth G.m.b.h.

O.Y. Juseliuksen Tehtaat. 18. elokuuta 1952 yhtiökokous päättää liittää sateenvarjotehtaan paitatehtaaseen. 8:s lokakuuta samaa vuotta yrityksen nimi muutetaan muotoon O.Y. Juseliuksen Tehtaat – Juselius Fabriker A.B. Patentti- ja rekisterihallitus vie muutokset rekisteriin vuonna 1953. Tällä nimellä tehdas toimi vuoteen 1961 saakka valmistaen mm. miesten paitoja, naisten alusvaatteita, pyjamia, solmioita, olkaimia ja sateenvarjoja. Tehdas toimi osoitteessa Koulukatu 16 johtajanaan insinööri Göran Nordfors. Aikaisemmin johtajana toiminut Paul Pehrsson menehtyi vuonna 1953 [18].

Hinnanvahvistushakemusten mukaan 1950-luvulla Juseliuksen tehtaat tilasi paitakankaita ympäri maailmaa eri valmistajilta, esimerkiksi Hungarotextiltä Budapestistä, Les Fils d’Emanuel Langilta Ranskasta ja A.W. Paskin & Co:lta Manchesteristä.

Toisen maailmansodan niukkuuden jälkeen toiminta oli laajentunut entiseen mittaansa. Kiristynyttä kilpailua ja ulkomaan tuontia yritys ei kuitenkaan lopulta pystynyt selättämään. Tehtaan toiminta loppui konkurssiin 21.8.1961. Yhtiöllä oli konkurssin hetkellä velkaa yli 100 miljoonaa markkaa ja varoja vain yli 60 miljoonaa markkaa. Tehdasrakennus purettiin seuraavana vuonna ja sen tilalle rakennettiin As. Oy Pumppumäen asuintalo [3, 4].

Yritys toimi Turussa ainakin seuraavissa osoitteissa:

  • 1865: C. Juselius: Nordforsien talo
  • 1867: C. Juselius: Ylanderin talo
  • 1870: C. Juselius: Wendelinin talo, Linnankatu 6
  • 1876: Carl Fr. Juselius: Iso Hämeenkatu 15, Uudenmaankatu 1 ja Vanha Suurtori 5
  • 1887: Car Fr. Juselius Paitamakasiini: Linnankatu 21
  • 1925: Carl Fr. Juselius Jälk. Paitatehdas: Rauhankatu 15
  • 1926: O.Y. Paitatehdas Juselius: Rauhankatu 15
  • 1953: O.Y. Juseliuksen tehtaat: Koulukatu 16

Tehtaan merkit ja tuotemerkit Joutsen sekä Jusella

Tehtaan merkki oli pitkän aikaa 1900-luvun puolella ”joutsenmerkki”. Ei ole kuitenkaan varmuutta, milloin tätä merkkiä on käytetty ensimmäistä kertaa. Siitä esiintyy kuitenkin useita muunnelmia eri aikoina. Tuotteiden ajoittaminen merkkien avulla on epävarmaa, mutta toimii viitteellisenä apuneuvona.

CFRJUSELIUS_SKJURTFABRIK

Varhainen paitatehtaan leima irtoetumuksessa. Tällä nimellä tehdas toimi vuosina 1874-1915. Huomaa väärä kirjoitusasu ”skjurtfabrik.” Mahdollisesti 1880-1890-luvuilta (?) [SAMU, Salon historiallinen museo. HAL 4345].

IMG_2053.jpg

Varhainen Juseliuksen tehtaan leima irtomansetissa. Tällä nimellä tehdas toimi vuosina 1874–1915. Ei ole kuitenkaan varmuutta käytettiinkö tätä leimaa myös Carl Fr. Juseliuksen Jälk. Paitatehtaan tuotteissa. Tämä leimä on arviolta mansetista n. ajalta 1890-1910. Numerot viittaavat mahdollisesti kokoon ja malliin.

IMG_2052

Pahvisesta myyntilaatikosta löytyvä etiketti, jossa on ollut Aristo-laatuisia kauluksia. Laatikon ikää on vaikea arvioida, mutta se edeltää mahdollisesti Nordforsien omistajuutta. Tuotemerkissä esiintyvä vuosiluku 1865 viittaa vuoteen, jolloin Caroline Juselius aloitti paitojen tekemisen kotonaan.

Luulen yllä olevan tehtaan merkin olevan varhainen, sillä se eroaa hieman 1920-luvulla rekisteröidystä tavaraleimasta, joka rekisteröitiin Nordforsien ostettua yrityksen.

Erotuksena yllä olevaan etikettiin seuraavissa merkeissä 1920-luvulta on joutsenen selän päällä tyylitelty N-kirjain. Tämä merkki rekisteröitiin tavaraleimaksi vuonna 1923 Carl Fr. Eftr. Paitatehtaan aikana. Merkkiä tavataan ilmoittelumateriaalissa kutakuinkin vv. 1923–1933. Rekisteröinnit olivat voimassa kymmenen vuotta, mutta tätä tavaraleimaa ei uusittu vuonna 1933. Tehdas rekisteröikin tänä vuonna uuden merkin [15, 17].

IMG_2046 (1)

Tässä v. 1929 mainoksessa on vuosi 1869, jolloin tehdas sai privilegio-oikeudet [6]. Vuonna 1923 rekisteröity tavaramerkki.

IMG_1813.jpg

Mihin merkissä esiintyvä kapitaali n-kirjain viittaa? Onko se Nordforsien jälkeinen muutos? Huomaa väärä vuosiluku. Mainos Varsinais-Suomen Vartiossa v. 1925 [5]

Joutsen-tuotemerkki, joihin kuuluivat Joutsenpaidat, Joutsen-kaulukset ja Joutsen-pyjamat, lanseerattiin Isakssonin & Nordforsin mukaan v. 1929. Historiikin kirjoittajat ilmoittavat samaten, että v. 1933 tehdas alkoi valmistamaan korsetteja ja rintaliivejä Jusella-tuotemerkeillä. Joustava-merkinnällä varustettuja kauluksia yritys mainosti ja valmisti todistettavasti ainakin vuodesta 1937, jolloin tuotemerkki rekisteröitiin, vuoteen 1954 asti. Merkki viittaa erityislaatuiseen kankaaseen, jota ei tarvinnut tärkätä.

IMG_2043

Tätä rekisteröityä merkkiä tehdas käytti vuodesta 1933 lähtien 1940-luvun lopulle ilmoittelussa ja tuotteissaan.

IMG_2129.jpg

Sosiaaliministeriön hinnanvahvistushakemuksesta löytyvä tehtaan merkki vuodelta 1950. Vuosiluku poikkeaa jälleen edellisistä. 1874 merkkaa vuotta, jolloin Carl Fredrik astui tehtaan johtoon. Tätä merkkiä tehdas käytti ainakin kirjeissään Sosiaaliministeriölle 1941–1950 (7, 16). Tällä painatuksella tehty paperi on tilattu ennen tehtaan historiikin valmistumista

1950-luvulla, paitatehtaan ja sateenvarjotehtaan fuusioitumisen jälkeen, O.Y. Juseliuksen tehtaat alkoi kaupata kaikkia tuotteitaan sateenvarjoista paitoihin ja naisten alusvaatteisiin Jusella-merkillä. Tuotenimiä olivat vv. 1953-1959 mm. paidat Jusella Sanfor, Jusella Courflex, Jusella Everform, Air Nylon ja Starflex. Tehdas valmisti myös solmioita sekalaisista kankaista ja luonnonsilkistä samana aikana, mutta muista tuotteistaan eroten merkillä Joutsensolmio. 

M20 TMM22874 1893.jpg

Tehtaan ruotsinkielinen merkki kirjekuoresta v. 1956–1957. Huomaa, että N-kirjain ja trade mark -teksti on poistettu uudesta logosta [Turun Museokeskus TMM 22874:1893].

M20 TMM22874 1880.jpg

O.Y. Juseliuksen Tehtaat käytti tätä merkkiä 1950-luvun loppupuolella pienpainatteissaan. Pakkaus v. 1954 [Turun Museokeskus TMM 22874:1882].

Epäjohdonmukaiset vuosiluvut

Tavaraleimaksi v. 1923 rekisteröity joutsenmerkki esiintyi privilegiovuoden 1869 kanssa. Eräässä vuoden 1925 mainoksessa on kuitenkin erikoinen vuosiluku: 1885. Vuosiluku ei tunnu viittaavan yrityksen perustamiseen. Voisiko se sitten olla esimerkiksi Suomessa myönnetty tavaramerkin rekisteröintivuosi? Asetus tavaramerkkien suojelemisesta astui Suomessa kuitenkin voimaan vasta 1889, jolloin niitä alettiin kirjata Registeringstidning för varumärken -julkaisuun. Mihin vuosiluku sitten viittaa?

Sekaannuksen on mahdollisesti aiheuttanut Turun Sateenvarjotehtaan perustamisvuosi 1885. Koska molemmat yritykset toimivat tiiviisti yhdessä ja mainostivat samalla Joutsen-tuotemerkillä, sateenvarjotehtaan ja paitatehtaan vuosiluvut saattoivat välillä sekoittua. Periaatteessa sateenvarjotehtaan valmistamien tuotteiden olisi pitänyt olla merkittynä vuodella 1885 ja paitatehtaan tuotteet vuosiluvulla 1865. Paitatehtaan yhteydessä tavataan kuitenkin neljää eri vuosilukua: 1865, 1869, 1874 ja 1885.

On hyvin erikoista, että tehtaan merkissä oleva vuosiluku muuttui useaan otteeseen, sillä muutoksia yritysmuodossa ei tapahtunut vuosien 1926-1961 aikana. Helsingin yliopiston yrityshistorian professori Niklas Jensen-Eriksen kertoi minulle sähköpostitse, että syynä kuvatunlaiseen epävarmuuteen on usein yrityksen tietämättömyys omasta historiasta. Isakssonin ja Nordforsin yrityshistoriikki ilmestyi vasta vuonna 1946 ja tämän jälkeen sekaannuksia vuosiluvuissa ei enää ilmaannu. Tämä vaikuttaisi tukevan ajatusta oman historian vajavaisesta tuntemisesta.

Patentit ja rekisteröidyt tavaramerkit

O.Y. Paitatehdas Juselius haki itselleen kolme patenttia. Ensimmäinen saatiin vuonna 1927 käännettävälle hihankalvosimelle ja toinen v. 1935 irtokaulukselle. Kolmas patentti saatiin vuonna 1935 laitteelle irtokauluksen kiinnittämistä varten paitaan. 

IMG_2042

Käännettävän hihankalvosimen keksijäksi ilmoitetaan tehtaan isännöitsijä, myöhemmin johtaja Paul Pehrsson. Ote Suomen Patenttirekisteristä v. 1928 [8]

IMG_2040

Keksijäksi ilmoitettu Maija Airola, joka on mahdollisesti Isaksson & Nordforsissa mainittu, toiminimen paitateollisuutta kehittänyt leikkaaja Maria Airola (1915–1937). Ote Suomen Patenttirekisteristä v. 1937 [9]

IMG_2041

Keksijäksi ilmoitettu Maija Airola. Suomen Patenttirekisteri v. 1935 [9]

Juselius haki myös neljä tavaramerkkiä. Ensimmäinen haettiin jo toiminimen Carl Fr. Juselius Eftr. aikana vuonna 1923 tehtaan joutsenleimalle. Toinen haettiin yhtiöityksen jälkeen uudelle joutsenleimalle v. 1933, kolmas v. 1937 Joustava-kankaalle ja samana vuonna vielä neljäs Lipsa-irtokaulukselle.

IMG_2159.jpg

Tavaraleimarekisteri v. 1923 [15].

IMG_2043.jpg

Tavaraleimarekisteri v. 1934 [10]

IMG_2044

Tavaraleimarekisteri v. 1937 [11]

IMG_2048.jpg

Joustava-teksti vuodelta 1937, jolloin merkki rekisteröitiin, ja hieman erilainen versio joutsenmerkistä, jota käytettiin ainakin 1930- ja 1940-luvuilla rekisteröidyn merkin ohella vaihtelevasti [12, 14].

IMG_2047

Tässä mainoksessa vuodelta 1942 käytetään v. 1933 rekisteröityä tuotemerkkiä. Joustava-teksti eroaa kirjasimeltaan vanhemmasta ja esiintyy tähän aikaan mahdollisesti ensimmäistä kertaa  [13].

Tehtaan leimoja ja merkkejä tuotteissa

CFRJUSELIUS_SKJURTFABRIK

Irtoetumus. Arviolta 1880-1899.

IMG_2053

Irtokalvosimet. Arviolta 1890–1915.

IMG_2054

Irtokalvosimet. Arviolta 1923–1933.

joutsenpaita.jpeg

Urheilupaita patentoidulla irtokauluksella. Arviolta 1935–1940.

IMG_2469

Frakkipaita. Arviolta 1933–1953.

FullSizeRender-2

Kiintokauluksellinen smokkipaita. Esiintyy ainakin yo. merkin kanssa. Arviolta 1937–1954. Merkki osuu luultavasti ajoituksen loppupäähän kirjasimen erilaisuuden ja tekosilkkisen merkkimateriaalin vuoksi. Huom. teksti on painettu, eikä kirjottu, kuten muut.

IMG_2301

Frakkipaita. Arviolta 1953–1962.

FullSizeRender-4.jpg

Selästä napitettava frakkipaita. Arviolta 1953–1962.

IMG_2302

Tekosilkkisolmio. Arviolta 1933–1953. Valmistanut Turun Sateenvarjotehdas ja siksi vuosiluku on 1885.

[1] Åbo Underrättelser, 30.5.1870, no. 82

[2] Isaksson, Å. & Kurt Nordfors. O.y. Paitatehdas Juselius 1865-1945, O.y. Turun Sateenvarjotehdas 1885-1945. Kaksi Suomen talouselämän uraaurtavaa yritystä. Helsinki: Frenckell. 1946.

[3] Etelä-Suomen Sanomat, 14.11.1961, no. 308.

[4] Laakso, Veikko. Turun kaupungin historia 1918-1970. 1.n. Turku: Turun sanomat. 1980. s. 465

[5] Varsinais-Suomen Vartio. 15.1.1925. no. 1.

[6] Varsinais-Suomen Vartio. 1.10.1929. no. 10.

[7] Kansallisarkisto. Sosiaali- ja terveysministeriön hintaosaston arkisto. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Fa I:9.18. Juselius OY, Paitatehdas. 1950.

[8] Suomen patenttirekisteri. 1928. no. 6.

[9] Suomen patenttirekisteri. 1935. no. 6.

[10] Tavaraleimarekisteri. 1934. no. 1.

[11] Tavaraleimarekisteri. 1937. no. 9.

[12] Suomen poliisilehti, 15.12.1937. no. 24.

[13] Suomen poliisilehti, 10.03.1942. no. 5.

[14] Tavaraleimarkisteri. 1937. no. 4.

[15] Tavaraleimarekisteri. 1923. no. 9.

[16] Kansallisarkisto. Sosiaali- ja terveysministeriön hintaosaston arkisto. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Juselius OY, Paitatehdas. 1942.

[17] Tavaraleimarekisteri. 1933. nro. 9.

[18] Kansallisarkisto. PRH. Kaupparekisteristä poistetut. 56.947. O.Y. Paitatehdas Juselius.

Oy Espee Solmio, Helsinki

vaatturitietokanta Asusteet, Espee, Espee Solmio Oy, Helsinki, Kravatit, Liikesivut, Rhodia, Sigrid Penttinen Solmiotehdas, Solmiot, Solmiotehdas, Tuotemerkit, Yleinen 1 kommentti

IMG_2374.jpg

IMG_2375.jpg

Sigrid Penttisen toiminimi ilmoitettiin kaupparekisteriin v. 1931 helsinkiläisenä kravattitehtaana. Yrityksen tavaraleima Espee ja Hermes-sauvallinen tehtaanmerkki rekisteröitiin vuonna 1935 [1, 2].  Yritys toimi ainakin seuraavissa osoitteissa:

  • 1931: Kaisaniemenkatu 5
  • 1935: Kaisaniemenkatu 7
  • 1949: Keskuskatu 5 B 21 [3]
  • 1953: Mikonkatu 9 A [4]
  • 1961: Mikonkatu 9 A

Solmiotehdas yhtiöitettiin vuonna 1936, jolloin nimeksi tuli Oy Espee Solmio. Kaupparekisterin mukaan yritys perustettiin valmistamaan ja kauppaamaan solmioita ja kaulaliinoja Helsingin kaupungissa. 1950-luvulla yritys valmisti ilmeisesti myös nilkkaimia. Toiminta oli vielä käynnissä ainakin 60-luvun alussa. Espeellä oli sisaryritys Rengas Paita O/Y ja tytäryhtiö Keskus Asuste Oy. Edellinen on kaupparekisterin mukaan tullut Mikko ja Sigrid Penttisen haltuun v. 1940 [3, 4, 5].

Käkisalmelainen-lehden muistokirjoituksessa Mikko Penttiselle taustoitetaan Espee Solmion taustavaikuttajan vaiheita. Kirjoituksen mukaan solmiotehdas perustettiin Helsinkiin jo vuonna 1927 Mikko Penttisen toimesta. Tätä en ole kuitenkaan pystynyt varmistamaan. Käkisalmella vuonna 1898 syntynyt toimitusjohtaja Penttinen kuoli Helsingissä 9.1.1966 [9]

Vuonna 1940 yritys mainosti solmioitaan trendikkäillä nimillä Atlanta, Biaritz, Metro ja mainoslauseella ”nämä kolme merkkiä hallitsevat syksyn solmiomarkkinoita” [6].

Sota-aikana kankaat tuotiin Saksasta. 1950-luvulla yritys toi maahan solmio- ja kaulahuivikankaita Italiasta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Tuontitavaraa olivat etupäässä luonnonsilkki- ja tekosilkkikankaat kuten ranskalainen selluloosa-asetaatti rhodia.

Olympiavuonna 1952 yritys sai haltuunsa olympiarenkaiden käyttöoikeudet eli yhtiö valmisti silloin ns. olympiasolmioita.

IMG_2563.jpg

Näytetilkkuja Espee Solmion vuonna 1947 maahantuomista miesten kaulahuivikankaista [7]

IMG_2335.jpg

Yhtiön Saksasta tuomia kankaita vuonna 1944 [7].

IMG_2369.jpg

Vuonna 1954 tuotuja kankaita Italiasta. Kankaat valmistanut comolainen Successori Giuseppe Cattaneo [8].

Yrityksen merkkejä tuotteissa

IMG_2378.jpg

1930-luvun loppu tai 1950-luvun alku (?)

IMG_2376

1930-luvun loppu tai 1950-luvun alku (?). Sama solmio kuin yllä.

IMG_2380

1930-luvun loppu tai 1950-luvun alku (?)

IMG_2383.jpg

Pahvinen myyntietiketti solmiossa. Yleensä vanhoissa suomalaisissa solmioissa käyttöä ennen irroitettava pahvinen merkki oli valmistajan ainoa leima. Tämä tekee solmioiden valmistajien identifioinnista vaikeaa. 1950-1960-luvun vaihde.

IMG_2384

Sama solmio kuin yllä. 1950-1960-luvun vaihde.

IMG_2388.jpg

1953 [4]

[1] Suomen kaupparekisteri, liite. 1931. no. 4.

[2] Tavaraleimarekisteri. 1935. no. 9.

[3] Sininen Kirja: Suomen talouselämän hakemisto. Helsinki: Sininen kirja OY. 1949-1950.

[4] Jäntti, Lauri & Mäkinen Untamo. Sininen Kirja: Suomen talouselämän hakemisto. Helsinki: Sininen kirja OY. 1953.

[5] Suomen kaupparekisteri. 1940. no. 33.

[6] Lotta-Svärd. 15.12.1940. no. 21.

[7] Kansallisarkisto. Sosiaali- ja terveysministeriön hintaosasto Fa I. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Espee Solmio (1943-1949) Fa I:826.1.

[8] Kansallisarkisto. Sosiaali- ja terveysministeriön hintaosasto Fa I. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Espee Solmio (1954-1957) Fa I:826.1.

[9] Käkisalmelainen. ”Matkan päähän päässeitä, Mikko Penttinen.” 1.2.1966. no. 2.

 

Oy Elmo Ab, Helsinki

vaatturitietokanta Helsinki, Liikesivut, Olympialaiset, Oy Elmo Ab, Paita, Paitatehdas, Stadion, Tuotemerkit, Yleinen Jätä kommentti

IMG_1779.jpg

Mainos Itsenäinen Suomi-lehdessä [1]

Osakeyhtiö Elmo Aktiebolag muodostettiin vuonna 1925. Kauppalehden mukaan yrityksen toimialana oli valmistaa ja kaupata ”kaikkia vaatetusalaan kuuluvia tuotteita” [2]. Ilmoittelun pohjalta näyttää kuitenkin siltä, että Elmo valmisti lähinnä miesten paitoja ja pyjamia. Johtaja oli Lennart Mittler (5.5.1883–?).

Vuonna 1929 Helsingin olympiastadionhankkeelle hankittiin varoja mm. yritysyhteistyön avulla. Erityisen Stadion-merkillä varustetun tuotteen ostamisesta lahjoitettiin osuus suoraan Stadion-hankkeelle. Sopimuksen Stadion Säätiön kanssa tekivät 1920-1930-luvun vaihteessa ainakin Yhdistyneet Villatehtaat, Kahvi Osakeyhtiö, Attilan kenkätehdas, Suomen Lakkitehdas, Porin oluttehdas ja Elmo, jotka saivat tuotteilleen yksinoikeuden Stadion-merkin käyttöön.

Vuonna 1930 Elmo mainosti Ihanne-kaksoiskalvosimia, jotka voitiin kääntää toisen puolen likaantuessa [3].

Liiketaito-lehdessä vuonna 1929 esiteltiin paidan valmistusta Elmon paitatehtaassa. Tehtaassa käytettiin paljon uutta tekniikka. Esimerkiksi paidan kappaleiden osat leikattiin sähköleikkurilla sapluunaa pitkin sekä käytettiin kalvosin-, -napitus ja edustakoneita. Artikkelin mukaan jälkimmäinen ”yhdellä vetäisyllä […] silittää paidan etumuksen sileäksi,” ja kirjoittaja jatkaa, ”kone kuumenee kaasulla ja on siinä hyvin herkät säännöstelyhanat ja lämpömittarit. On tietysti eräänlainen oppi ja säännösten tarkka noudattaminen tarpeen tuon herkän koneen hoidossa, jos mieli [sic] säästyä ikävyyksiltä.” Lehden mukaan Elmossa valmistettiin 9000 paitaa viikossa [4].

Yritys ei ilmeisesti selvinnyt 30-luvun lamasta. Oy Elmo Ab:sta löytyy viimeiset maininnat Kauppalehden protestilistalta ja Suomen kaupparekisteristä vuodelta 1934, joissa esitetään yrityksen vuosihaaste. Pörssiyrityksiä laajasti tutkineen G. Kockin mukaan vuosihaaste ei välttämättä tarkoittanut yhtiön lopettamista mutta useissa tapauksissa se on ainoa säilynyt vihje toiminnan loppumisesta [5, 6, 7].

Yrityksen lakkaamisesta vihjaa myös johtajan siirtyminen uuteen toimeen. Yrityksen johtajana toiminut 47-vuotias Lennart Mittler nimitettiin Helsingin piirin apulaisnimismieheksi vappuna 1930. Vuotta myöhemmin Lennartista tuli Malmin piirin nimismies. Lauttasaaressa asunut poliisimies kuului kunnallisvaltuustoon ja kunnallislautakuntaan [8, 9].

Lassila & Tikanoja alkoi mainostaa paitoja Stadion-nimekkeellä 1930-luvun lopulla (n. 1937). Tämä viittaa siihen, että Elmolla ei enää ollut yksinoikeutta tuotenimen käyttöön paidoissa.

Tehtaan merkkejä tuotteissa

Elmo2930.png

Frakkipaita n. 1929-1930

[1] Itsenäinen Suomi, 8.6.1929, no. 6.

[2] Kauppalehden protestilista, 5.1.1926,  no. 1.

[3] Suomen Sosialidemokraatti, 13.4.1930. no. 101.

[4] Liiketaito. 1929. no. 9.

[5] Pörssitieto: ”Mikä on vuosihaaste?” Saatavilla: www.porssitieto.fi/kirjoitus/vuosihaaste.html. Haettu 20.3.2017

[6] Suomen kaupparekisteri, liite. 1934. no. 4.

[7] Kauppalehden protestilista. 1934. no. 17.

[8] Poliisimies. 15.5.1930. no. 9.

[9] Suomen poliisilehti. 15.5.1933. no. 9

Heikkilä & Kestilä Oy, Tampere

vaatturitietokanta Heikkilä & Kestilä, Liikesivut, Pukutehtaat, Tuotemerkit, Vaateteollisuus, Yleinen 2 kommenttia

Heikkilä & Kestilä oli vuosina 1919-1931 toiminut tamperelainen pukutehdas, joka tunnettiin miesten Leijonapuku- ja naisten HEKETA -tuotemerkeistään. Yritys fuusioitui vuonna 1931 kahden muun tehtaan kanssa muodostaen Yhdistyneet Pukutehtaat Oy:n.

Mänttäläinen kauppias Kaarlo Evert Heikkilä (17.10.1875, Lavia – 26.10.1933, Tampere) perusti Mäntän Paita- ja Esiliinatehtaan vuonna 1907. Kauppamiehet-lehden mukaan yritys perustettiin päällys- ja alusvaatteita valmistamista varten. Ompelukoneita oli kymmeniä ja jopa erikoismalleja kuten brodeeraus- ja napinläpikoneita. Kankaat tehdas hankki Lassila & Tikanojalta Vaasasta. Vuonna 1914 tehdas sähköistettiin ja hankittiin mm. leikkauskoneita. Heikkilän tehdas tuotti tavaraa paljon armeijan tarpeisiin muun tuotannon ollessa esimerkiksi työvaatteita ja molskihousuja [1, 2, 4]

Sisällissodan mainingeissa vuonna 1918 tehdas siirrettiin Tampereelle ja aloitettiin sotilasvaatteiden valmistaminen, sillä Heikkilälle myönnettiin siihen lupa.  Tampereella toiminta jatkui K.E. Heikkilän Liinavaate- ja Pukutehtaan nimellä. Myöhemmin Kestilän pukimosta tunnetuksi tullut K.H. Kestilä liittyi Heikkilän osakkaaksi Pekka Leskisen ohella muodostamaan uutta yritystä. Uusi yritys oli nimeltään Puku- ja Liinavaatetehdas Oy Kalevi ja vuonna 1919 maaliskuussa pidetyn kokouksen jälkeen nimi päätettiin muuttaa muotoon Heikkilä & Kestilä Osakeyhtiö [1, 2, 4].

Tehdas toimi vuokrahuoneistossa vuoteen 1926 asti, jolloin rakennettiin nelikerroksinen kaksisiipinen tehdasrakennus Nalkalaan. Lama koetteli kuitenkin yritystä 20-luvun lopulla. Huonojen olojen seurauksena, maaliskuussa vuonna 1931 Vaatetus Osakeyhtiö ja Heikkilä & Kestilä yhtyivät ja muodostivat yhtiön Yhtyneet Pukutehtaat Oy. Uusi yhtiö osti pian saman vuoden kesäkuussa Kauppiaitten Pukutehdas Oy:n [1, 3].

1920-luvun nousukauden lopulla yritys oli suurimmillaan ja sen palveluksessa työskenteli n. 230 työntekijää. Suhdanteen kääntyessä laskuun laman vaikutus näkyi pian liikevaihdossa. Taitekohta oli vuosi 1929 jolloin edellisvuoden voitto kääntyikin tappioksi. Vuonna 1929 Heikki Kestilä erosi yhtiön johtokunnasta ja vuonna 1930 työntekijöitä vähennettiin kolmanneksella. Yritys selvisi lamasta täpärästi fuusioitumalla [3].

IMG_1898.jpg

Mainos vuodelta 1927. Tämä merkki rekisteröitiin vuonna 1922 leimattavaksi yhtiön valmisteisiin [5, 6]

IMG_1894.jpg

Mainos vuodelta 1931 [7]. Samana vuonna yritys fuusioitui Vaatetus Oy:n ja Kauppiaitten Pukutehdas Oy:n kanssa muuttuen Yhtyneet Pukutehtaat Oy:ksi.

Heikkilä & Kestilä oli yksi tehdaspukujen varhaisimpia valmistajia Suomessa, jossa työnjako ja koneiden käyttö oli pitkälle kehittynyttä. Tekotavoista Kaipainen referoi seuraavasti:

Paksut kangaskerrokset leikattiin sähköleikkureilla, jonka jälkeen kappaleet merkittiin ja niputettiin ja laskettiin hissillä neulomo-osastolle. Kukin työntekijä teki neulomossa oman pienen osansa vaatteen kokoamiseksi [8].

Mainosmateriaalin avulla voidaan päätellä, että Heikkilä & Kestilä lanseerasi tuotemerkkinsä Leijonapuvun ja uuden yrityslogon vuoden 1928 tienoilla. Heikkilä & Kestilä Oy:n vuosina 1928-1931 käyttämässä logossa Suomen leijonaa muistuttava heraldinen leijona pitelee H&K –kirjaimin koristeltua vaakunakilpeä, joka puolestaan on mallattu Tampereen vaakunan pohjalta. Vuonna 1927 esiintyy mainosmateriaalissa vielä yrityksen vanhempi logo. Uusi logo löytyy läpikäymäni materiaalin perusteella esimerkiksi vuoden 1928 Kauppias-lehdestä heinäkuussa [9].

Myöhemmin Yhtyneet pukutehtaat Oy otti käyttöön 30-luvun alussa Leijona-tuotemerkin, joka pohjautuu Heikkilä & Kestilä Oy:n Leijonapuku-tuotteisiin. Yritys valmisti itsenäisen Suomen armeijalle sotilaspukuja joten leijona oli toiminnalle sopiva symboli. Leijonan valintaa yrityksen tunnukseksi vahvisti varmasti myös K.E. Heikkilän oma suojeluskuntatausta. Tehdas valmisti myös suojeluskunta- ja Lotta Svärd-pukuja.

Tehtaan merkkejä tuotteissa

FullSizeRender-1

Puvuntakki. Arviolta 1928–1931.

[1] Turun Sanomat, 14.9.1956, nro. 228.

[2] Kauppamiehet, 1.10.1936, nro. 10.

[3] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 86-87.

[4] Piippa Lappalainen ja Mirja Almay: Kansakunnan vaatettajat. WSOY, 1996. s. 86

[5] Svenska skyddkåristen, 4.10.1927, nro. 19

[6] Tavaraleimarekisteri, 1922. nroo. 4.

[7] Kauppias, 17.3.1931, nro. 5

[8] Kaipainen, Minna. ”Ken tilauspukua käyttää, hän herrasmieheltä näyttää”:
eteläkarjalainen maalaisvaatturi ja vaatturitoiminta Suomessa 1920-1960-luvuilla. Joensuu: Joensuun yliopisto. 2008. s. 69

[9] Kauppias, 2.7.1928, nro. 13.

Tampereen pukutehdas, Tampere

vaatturitietokanta 1910-luku, 1920-luku, 1930-luku, 1940-luku, 1950-luku, 1960-luku, Liikesivut, Pukutehdas Osakeyhtiö, Pukutehtaat, Tampere, Tampereen Pukimotehdas, Tampereen pukutehdas O.Y., Tampereen Uusi Vaatetusliike, Tuotemerkit, Yleinen 2 kommenttia
HM_2795_66-detalj.jpg

Tampereen Uusi Waatetusliike vuonna 1910 osoitteessa Kauppatori 21 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2795:66, yksityiskohta)

IMG_1341.jpg

Pukutehtaan tiloja Seurahuoneella v. 1914 [5]

Tampereen pukutehdas oli ensimmäisiä pukutehtaita Suomessa turkulaisen Kestilän Pukimon ohella.

Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].

Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911. Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:

Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.

Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].

HM_2881_1375_1_detalj.jpg

Pukutehtaan kyltti näkyy hailakkana tästä kuvasta, joka on vuodelta 1914 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2881:1375:1, yksityiskohta).

Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].

Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].

Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].

Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].

urn nbn fi-vapriikkihttp 3A 2F 2Fwww profium com 2Farchive 2FArchivedObject-2D9070C9-5039-E661-9A50-B3F805FB6756.jpg

Tampereen Pukutehdas Oy:n tehdasrakennus vuonna 1936 osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2549:233)

Yrityshistorian aikajana

Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:

 

Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja,  Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).

Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin.  Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.

Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):

  • 1934: 2977
IMG_7787.jpg

Mainos Maaseudun Tulevaisuudessa, 18.9.1954.

Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:

sarvisnapit

Sarviksen päällystakkinappisarja, 1950-lukua (?). Tampereen museot (TMT 009010)

IMG_7703

Nappi TPT:n ulsterissa, n. 1940-1959 (?)

 

 

Niskamerkkejä:

IMG_7702

n. 1949-1959

Povimerkkejä:

IMG_7700

n. 1949-1959

_MG_0618

n. 1963-1965 (ajoitettu sukuhistorian perusteella)

Kangasmerkkejä:

_MG_0633

n. 1963-1965

[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.

[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.

[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!

[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.

[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82

Päällystakki, ulsteri, *1950-luku, Tampereen pukutehdas

vaatturitietokanta 1950-luku, Epävarma ajoitus, Päällystakki, Pukutehtaat, Tampere, Tampereen pukutehdas O.Y., Tuotemerkit, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 1950-luku (?)

Autorin kommentti:

Tämän mallin päällystakkeja löytyy monilta vuosikymmeniltä aina 1900-luvun alusta 1960-luvulle saakka. Vuoritus vaikuttaa 1950-lukuiselta, mutta napit ovat tyyppiä, jota näkyy välillä vanhemmissakin takeissa. Olen huomannut, että päällystakkien napit ovat usein vanhemman näköisiä, kuin itse takit. 1930-luvun tyylisiä himmeitä bakeliittinappeja tapaa välillä muuten 1950-luvulta peräisin olevissa takeissa. Tässä on kyse sellaisesta tapauksesta. Ajoitus perustuu materiaalien ohella kauluskäänteiden malliin, jossa on 1950-luvulle tyypillistä ”ryhdittömyyttä” tai ”lysyä”– tämä siis verrattuna 1920- ja 1930-luvun takkeihin.

Kangas: Paksu musta villakangas

Napit: Himmeää tummaa muovia, jossa hienovarainen kuviointi

Vuorit: Mustaa satiinia, luultavasti asetaattia. Hihavuorit samaa kangasta.

IMG_7699.jpg

IMG_7702

IMG_7700

IMG_7703

IMG_7701