Puku, 1930-luku, Yhtyneet Pukutehtaat O.Y., Tampere

Ajoitus: 1930-luvun puoliväli.

Kankaat: paksu tummansininen villadiagonaali. Vuorit mustaa viskoosia diagonaalityyppisellä sidoksella, hihavuorit vaaleaa puuvillasatiinia kuosiinkudotulla, vuorottelevalla raitakuosilla.

Napit: varhaista tekohartsia, kahta eri laatua. Hihansuissa todennäköisesti bakeliittia.

_T0A0788 (1)

1930-luvun puvut ovat muodokkaita: vyötärö on usein kavennettu ja hartiat topattu eräänlaisen tiimalasivartalon aikaansaamiseksi.

_T0A0769 (1)

1930-luvun loppua kohti takkien kauluskäänteet levenivät varsin voimakkaasti. Alku- ja puolivälissä muodissa olivat konservatiivisemmat mitat. Takki on kolminappinen, joista keskimmäinen aina napitetaan. Takin leikkaus näyttää hieman oudolta; nappilista on kulmassa. Tämä johtuu siitä, että 1930-luvulla kauluksia ei prässätty tasoon, kuten kuvassa, vaan kauluskäänteet jätettiin kolmiulotteisemmiksi. Tämä on otettu huomioon takin leikkauksessa ja siksi tämä väärä prässäys saa takin näyttämään oudolta. Kannelliset hihanläpitaskut, voimakkaasti vino rintatasku on tyypillisempi vielä tätä hieman vanhemmissa takeissa.

9.jpeg

Tampereen Pukutehtaan kuvastossa vuodelta 1935 on useita saman tyypin pukuja, joista kuvassa oleva Timo-malli on yksi. Kuvasta ilmenee myös kauluskäänteiden oikea. pehmästi kaartuva prässäystapa [1].

_T0A0773 (1)

Halkiottomuus on tyypillistä 1900-luvun alkupuolen takeille ylipäätään (sakettia ja frakkia lukuunottamatta). Selkäpuolen leikkauksessa näkee, erityisesti sivusaumojen osalta, kuinka vyötärölinja on varsin voimakkaasti muotoiltu.  Vielä 1930-luvun tehdaspuvuissa näkee, kuinka olkasauma on vino ja ulottuu paljon selän puolelle. Niin sanotuissa historiallisissa vaatteissa eli ”antiikkivaatteissa” tämä on yleistä, mutta 30-luvun jälkeen piirre katoaa.

_T0A0778 (1)

Hihansuussa olevat napit ovat haalistuneet ajan myötä. Alunperin napit ovat luultavasti olleet mustat, kuten takin sulkemiseen tarkoitetut kolme isoa nappia. Napit saattavat olla samaa materiaalia, mutta vain eri laatua. Haalistuminen on yleistä etenkin bakeliitille.

_T0A0776 (1)

Povitasku on istutettu varsin hienosti vuoriin. Kuvasta näkee myös vuorikankaiden materiaalit.

_T0A0774 (1)

Yhtyneiden Pukutehtaiden Leijona-merkki on peräisin jo edeltäjän Heikkilä & Kestilän ajoilta, joka mainosti Leijonapukujaan.

_T0A0789 (1)

Housuissa on ollut upslaakit eli lahkeensuissa on ollut alunperin käänteet. Housujen sulkeminen tapahtuu ajalle tyypillisesti napeilla ja varmistaminen sisänapilla sekä hakasella. Mielenkiintoisesti housunkauluksella on erittäin leveät solat molemmin puolin vyötäröä vyön kinnittämistä varten. Kuvassa vasemmalla laskosten yläpuolella.

_T0A0785 (1)

Vyötärö on todennäköisesti ollut alunperin suljettu selästä. Tässä kuvassa näkyy myös toinen vyökaistaleista, sivukiristin, sekä napillinen tasku.

_T0A0786 (1)

_T0A0791

Olkainten napit löytyvät sisäpuolelta, kuten oli tapana, jos housuja aiottiin käyttää myös vyön kanssa. Takakiinnitystä varten napit sijoitettiin kuitenkin useimmiten joka tapauksessa silti ulkopuolelle. Vuorikangas on samaa, mitä takin hihavuorissa. Napeissa lukee ”Yhtyneet Pukutehtaat, Tampere.”


[1] Tampereen pukutehdas. Ritaripukimia. 1935.

Lähde: Kansalliskirjasto

Lippalakki, 1950-luku, Lapuan lakkitehdas, Lapua

Ajoitus: 1950-luku

Materiaalit: siniharmaata villakangasta, jossa tummia ja valkoisia, kuosiinkudottuja viirumaisia pilkkuja (fleck), hikinauha nahkaa, vuorit puuvillapalttinaa ja päälaen alue tekokuitua. Valmistajan merkki muovia (selluloosa-asetaatti?)

_T0A0826

Lakki on baskerin ja ns. flat capin risteymä ja siinä on viisi kulmaa. Lakin kuvulla on baskereista tuttu koristeellinen häntä. Tämä lakki kuuluu urheilulakkien kategoriaan, jotka olivat tavallisia kaikenikäisten miesten käyttäminä. Lippalakit olivat ensikädessä käytännöllisiä, kevyitä ja edullisia.

_T0A0828

Kupu kiinnitetään lippaan painonapilla. Lipan vahvisteena käytettiin yleensä pahvia, kanavakangasta, korkkia tai kumia. Tämän lakin lipan täytteenä on luultavasti kanavakangas.

_T0A0824

Kuvun sisäosa on vahvistettu kovikekankaalla. Näkyvältä puoleltaan se on tekokuitua. Kovikkeena saatettiin usein käyttää mm. juuttikangasta. Pahvilapussa on lakin kokomerkintä ”55” ja mallin nimi ”Ulvi.”

_T0A0825

Merkin kääntöpuolella on laatumerkintä, mikä viittaa ensikädessä käytettyihin kankaisiin ja muihin materiaaleihin.

Golfsukat, 1950-luku, Suomen Trikoo

Ajoitus: 1950-luku

Materiaali: villa, nylon, luonnonkumi, puuvilla

_T0A0795

Sukat ovat säilyneet alkuperäisessä pahvisessa myyntilaatikossaan, johon ei kuitenkaan ole merkattu sisällön laatua. Lyijykynällä merkitty ”270–” saattaa viitata hintaan, mikä sopisi 1950-luvun hintatasoon [1, 2, 3].

_T0A0796

Alkuperäisissä kääreissä on kahdet sukat, yhdet harmaa-valkoiset ja toiset ruskea-valkoiset. Tarkastuslipukkeen pohjalta saattaa olla mahdollista ajoittaa sukat vielä tarkemmin. Ajoitus on myös mahdollista tarkentaa Sosiaali- ja terveysministeriön hinnanvahvistushakemuksien perusteella.

_T0A0799

Nylon yleistyi Suomessa sotien jälkeen. Hienolaatuiseen villaan sekoitettuna nylon antoi sukalle kestävyyttä. Vahvistus on kantapäässä ja kärjessä. Varren suun sisään on ommeltu kumivenyke.


[1] Turun Sanomat. 1956. no. 281. Mainos (Revilla OY).

”MIEHILLE: Golfsukkia 290:–”

[2] Etelä-Suomen Sanomat. 1953. no. 252. Mainos (Kolme Tahtia Oy).

”OSTAKAA NYT edullisesti ERIKOISHALVALLA: […] GOLFSUKAT eri värit. 250:–”

[3] Itä-Häme. 1953. no. 91. Mainos (Kauppakulma).

”MYYTÄVÄNÄ […] golfsukkia 290:–”

Lähteet: Kansalliskirjasto