Kiintokauluspaita, 1953–1962, Juseliuksen tehtaat O.Y., Turku

Ajoitus: 1953–1962

Materiaalit: Vaaleanruskea puuvillakangas, varhainen muovi, mahdollisesti kaseiini

_T0A0808

Paita on pakattu alkuperäiseen Jusella-brändättyyn muovikääreeseen.

_T0A0811

Paita on merkitty kangasmerkillä Joutsenpaita. Tämän joutsen-brändäyksen Juseliuksen Paitatehdas O.Y. lanseerasi vuonna 1929, kunnes se siirtyi pääasiassa Jusella-brändiin myös paitatuotteissaan. Mielenkiintoisesti tästä paidasta ja pakkauksesta löytyvät molemmat brändäykset. Tämä saattaa viitata siihen, että paita on valmistettu pian uuteen brändiin siirtymisen jälkeen, jolloin vanhat merkkilaput olisi käytetty loppuun. Kaulus on pakkausta varten vahvistettu pahvisoirolla. Nappiin kiinnitetyssä lapussa on pesuohje, joka kehottaa käyttäjää pesemään paidan ennen käyttöä, sillä kangasta ei ole esikutistettu.

_T0A0813

Näistä muutamasta kuvasta selviää, kuinka paita on taitettu pakkaukseen.

_T0A0814

_T0A0819

Pahvista taittoapua koristaa Juselius-merkintä.

_T0A0821

Paita on pullover- eli pujomallia, jota pidettiin ajalla takkimallia parempana. Paidassa on tavalliset, yksinkertaiset ja yksinappiset nappikalvosimet. Kaulus on nykyään erittäin yleistä cut away -mallia, joka saavutti omnipresenssin 1950-luvulla.

Oy Rönkä Ab, Turku

IMG_4376IMG_4414.jpg

Yllä: kaksi mainosta Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1952 [1, 2]

Osakeyhtiö Rönkä Aktiebolag perustettiin Turussa vuonna 1921. Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa ja myydä vaatetavaraa. Yritys keskittyi eritoten miesten ja naisten valmisvaatteiden tuotantoon. Vuonna 1943 yhtiö tarkensikin toimintatarkoitustaan vaatteiden tehdasmaiseen valmistukseen sekä tukku- ja vähittäismyyntiin. Yhtiön tuotantoon kuului keskeisesti päällysvaatteiden valmistus [3, 4, 5].

Yrityksen toiminta kesti hyvin pitkään, sillä se laukkautettiin vasta vuonna 2003. Vuodesta 1972 eteenpäin yritys toimi nimellä Oy Oratop Ab [6].

Yhtiön perustivat vaatturimestari Aatu Rönkä (s. 25.9.1879, Iisalmi. k. 16.7.1929, Turku) ja kauppias Enok Wilhelm Johansson Frejborg (s. 22.2.1886, Porvoo. k. 13.2.1958, Turku) [7, 8].

Vaatturimestari Aatu Rönkä oli yritteliäs mies, joka ei karttanut muutosta. Vaatturi-lehden nekrologin mukaan hiljainen ja vähäpuheinen Rönkä menehtyi yllättävään aivohalvaukseen kesken työpäivän vuonna 1929. Samaisen kirjoituksen ansiosta meille on säilynyt hänen vaiheikas ura- ja elämäntarinansa, josta selviää, että Rönkä oli mukana monessa. Alla referoituna ja selvennettynä Vaatturi-lehden kirjoitus oleellisilta osiltaan.

Aatu Rönkän isä kuoli pojan ollessa seitsenvuotias. Jo 11-vuotiaana tämä lähti maailmalle ja pääsi 17:n vuoden iässä mestari Jääskeläisen vaatturioppiin Alapitkän pitäjään, joka sijaitsee lähellä Kuopiota ja kuuluu nykyään Lapinlahden kuntaan. Oppiaikojen jälkeen kisälli Aatu Rönkä työskenteli Ruotsissa Luleån kaupungissa sekä Tukholmassa, jonne hän perusti myös oman liikkeensä. Ruotsissa ollessaan hän erikoistui naisten pukimiin. Vuonna 1914 Rönkä palasi Suomeen ja asettui Turkuun, missä hän työskenteli aluksi leikkaajana David Gumplerin liikkeessä. Lyhyen ajan kuluttua Rönkä kuitenkin erosi pestistään, perusti oman liikkeen, lopetti sen, ryhtyi osakkaaksi Frejborg & Saarinen Osakeyhtiöön, erosi siitä, ja perusti lopulta oman osakeyhtiönsä Wilhelm Frejborgin kanssa. Tämän liikkeen nimeksi tuli Oy Rönkä Ab. Toimitusjohtajana Rönkä viihtyi kuitenkin vain neljä vuotta, sillä hän perusti Eerikinkatu kuuteen oman vaatturinliikkeen vuonna 1925 ja erosi osakeyhtiön toiminnasta [7].

Rönkän eri yritysten toiminnan keskiössä näyttää olleen ilmoitusten ja reklaamien perusteella painotus naisten ja miesten päällysvaatteisiin; kappoihin ja palttoisiin.

Uusi Aura –lehdessä vuonna 1925 ilmestyi nimimerkin Me kaksi kirjoitus A. Rönkän uudesta pukimoliikkeestä osiossa nimeltä ”pikku-uutisia.” Alla siteeratun mainoksen naamioiminen uutiseksi muistuttaa hyvinkin paljon nykypäivänä parjattua natiivimainontaa [9]:

Pukimoliike A. Rönkä, Eerikinkatu 6, sijaitsee entisessä Kristalli Oy:n huoneistossa. Tässä päivänä muutamana oli meillä tilaisuus tutustua liikkeen runsaaseen ja monipuoliseen varastoon. Kaunista oli nähtävänä kaikkialla, mutta naisten kappain aistikkaat mallit suorastaan silmiä hivelivät. Erittäinkin se ”kellomallinen”, joka on tämän syksyn uutuus. Ai, ai sentään! – Mutta ihmekös tuo, kun liikkeen omistaja on monet vuodet menestyksellisesti työskennellyt kaupunkimme suurimmissa pukimoliikkeissä.

Miesten pukuja ja palttoita oli myös varastossa suuret määrät ja lisää näytti syntyvän neulomossa, joka täyttää myymälän päällä olevan kerroksen. Tilauksesta valmistaa liike täällä päällepantavaa sekä naisille että miehille. Kangasvxarastossa [sic] näimme ja pitelimme niin ihanan pehmeitä kangasuutuuksia, että varmasti niistä saa kuka tahansa sopivia pukimia itselleen kohtuushintoihin. Käykää tutustumassa liikkeeseen.

Lappalainen & Almayn kirjan Kansakunnan vaatettajat (1996) mukaan Oy Rönkä Ab:n alkuaikoina työntekijöitä oli noin kymmenkunta. Vaatteet leikattiin itse ja ompelu teetettiin kotityönä. Oman myymälän kauppa kävi hyvin, yli 60% tuotteista myytiin Kauppiaskatu 5:n huoneistossa, mutta ohessa käynnistyi myös jälleen- ja tukkumyynti. Oma tehdaskiinteistö, jota myöhemmin laajennettiin useasti, rakennettiin Sirkkalankadulle 1941 ja se työllisti jo 150 työntekijää. 1950-luvulla ORA oli arvokas brändi, sillä sen tuotteet olivat eräitä Suomen tunnetuimpia [10].

Lappalainen & Almay eivät mainitse Aatu Rönkää selvityksessään Oy Oratop Ab:n historiasta lainkaan. Lähteitä ei ole mainittu, mutta tekstistä saa sen käsityksen, että tiedonantajana on ollut Wilhelm Frejborgin jälkeläinen Kaj Maunula, joka on kirjan tekohetkellä toiminut Oy Oratop Ab:n toimitusjohtajana. Lappalainen & Almayn mukaan Wilhelm Frejborg ”osti Rönkä-nimisen yrityksen ja muodosti siitä osakeyhtiön, Oy Rönkä Ab:n.” Kaupparekisteri ja muut lähteet, joita olen edellä käyttänyt, eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Selvää on kuitenkin se, että Aatu Rönkän panos yhtiön toiminnassa jäi kovin pieneksi, sillä tämä jättäytyi toiminnasta varsin pian. Oy Rönkä Ab:n ohella Wilhelm Frejborg toimi myös useissa muissa yrityksissä. Frejborg & Saarinen ja Oy Rönkä Ab -yhtiöiden lisäksi hän oli Turun Kutomo O.Y.  ja Toimelan Pukimo O.Y:n hallituksissa. Parhaiten menestyi kuitenkin Aatu Ronkän aloittama, ORA-tuotteita valmistanut pukutehdas. [10, 11, 12, 13].

IMG_4406

IMG_4405

Oy Rönkä Ab rekisteröi kaksi tuotemerkkiä vuonna 1932: ORA ja Yliveto. Vain ensin mainittua ORA-tuotemerkkiä uusittiin aina yrityksen lakkaamiseen saakka, vuoteen 2002, kun jälkimmäistä Yliveto-merkkiä ei uusittu enää ensimmäisen kauden jälkeen vuonna 1942 [14, 15, 16, 17].

Yrityksen mainoslauseita olivat aikakaus- ja sanomalehtiaineiston perusteella ainakin ORA –pukeutunut / hyvin pukeutunut (1952), Menestyvän merkki on ORA–pukine (1960) ja ORA pukee parhaiten (1962) [18, 19, 20].

Olen koonnut alle erilaisia yrityksen käyttämiä merkkejä ja logoja, joiden avulla voi yrittää tarkentaa kokoelmista löytyviä vaatekappaleita:

IMG_4419.jpg

1952 [18]

IMG_4386

1957 [21]

IMG_4409

1960 [19]

IMG_4412

1962 [20]

IMG_4421.jpg

1970 [22]


[1] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42

[2] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 40.

[3] Registeringstidning för varumärken. 1921. no. 810.

[4] Kauppalehden protestilista. 16.11.1921. no 46.

[5] Kaupparekisteri. 1943. no. 1.

[6] Kauppalehden yrityshaku. Oy Oratop Ab. https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/oy+oratop+ab/01365386 Haettu 10.10.2017.

[7] Vaatturi. 1929. no. 8.

[8] Geni.com. Enok Wilhelm Johansson Frejborg. https://www.geni.com/people/Enok-Wilhelm-Frejborg/6000000022958476934. Haettu 10.10.2017.

[9] Uusi Aura. 1925. no. 239.

[10] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 31–32

[11] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1929. no. 5.

[12] Kaupparekisteri. 1944. no. 38.

[13] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1932. no. 5.

[14] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 2.

[15] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 11.

[16] PRH. Tavaramerkkitietokanta. http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku//?appNum=T193200110&regNum=12894 Haettu 10.10.2017.

[17] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1943. no. 1.

[18] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42.

[19] Suomen Kuvalehti. 1960. no. 39.

[20] Suomen Kuvalehti. 1962. no. 36.

[21] Maaseudun Tulevaisuus. 1957. no. 119.

[22] Suomen Kuvalehti. 1970. no. 12

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto

Solmio, 1950-1960-luku, Espee Solmio Oy, Helsinki

Ajoitus: n. 1955-1965

Kangas: Silkki

_MG_6723.jpg

1950-luvun lopulla solmiot kaventuivat ja 60-luvulla ne olivat kapeimmillaan. Tämä rykmenttiraitainen solmio on luultavasti 50-60-lukujen vaihteesta.

_MG_6724.jpg

Solmioiden valmistajaa on yleensä hyvin vaikea selvittää. Tässäkin solmiossa valmistaja on merkinnyt tuotteensa ainoastaan pienellä, käyttöönoton yhteydessä poistettavalla pahvilapulla. Luonnonsilkkiä ryhdytään mainostamaan hyvänä solmiomateriaalina juuri 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Yleisimpiä solmiomateriaaleja olivat viskoosi, asetaatti ja silkki.

Frakkipaita, 1953–1961, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, Turku

Ajoitus: 1953–1961

Kangas: Valkoinen puuvillapalttina, etumuksessa puuvillapikee

Napit: Muovia

_MG_6688

Varsin reiluksi leikattu paita on takaanapitettava. Tärkättyyn etumukseen kiinnitetään irtonapit vain koristustarkoituksessa. Myös kalvosimet ovat tärkätyt.

_MG_6690

Niskanappi pitää kauluksen kiinni takaa, kun irtokaulus on kiinnitetty. Etumuksen sivuilla olevat kangassoirot estävät olkaimia luisumasta pois hartioilta. Merkissä on myös Kuusisen-brändi. Kuusinen myi paljon asusteita liikkeissään sekä vaattureidensa välityksellä.

_MG_6691

Paita napitetaan takaa vain yhdellä ommellulla napilla.

_MG_6692

Leimakankaassa on ensimmäisenä kokomerkintä (41).

Oy Tailor Ab (Stockmann), Helsinki

IMG_1498.JPG

Oy Tailor Ab Aleksanterinkatu 15:ssa [1]

Osakeyhtiö Tailor Aktiebolagin yhtiöjärjestys vahvistettiin 18. päivä maaliskuuta 1914. Yhtiön tarkoitukseksi mainittiin vaatetusteollisuuden ja kaupan harjoittaminen. Saman vuoden toukokuussa, 29. päivä, pidettiin yrityksen perustamiskokous Jyväskylässä. Osakepääoma oli 75,000 markkaa [2]

Tailor valmisti miesten ja naisten vaatteita sekä turkkeja Helsingissä.

Tailor vuokrasi huoneistonsa Helsingistä Aleksanterinkatu 15:ssa, jossa varsinainen liiketoiminta alkoi 20.8.1914 vain vajaa kuukausi ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Osakeyhtiö Tailorin perustaneet Matti Arvola ja Frans Isak Kurikka tapasivat toisensa Tampereella 1913 erään lakkitehtaan konkurssihuutokaupassa. Yhdessä Arvola ja Kurikka kehittivät idean Tailorin perustamisesta. Kolmekymppiset Arvola ja Kurikka olivat tähän aikaan molemmat lakkitehtaiden johtajia. Ensin mainittu toimi Jyväskylässä A. Fredriksonin Lakki- Kravatti ja Käsinetehtaalla ja jälkimmäinen Kurikan Lakkitehdas Oy:ssä.

Tailorille sodanjälkeinen taloudellinen tilanne oli vaikea 1920-luvun alussa, kuten Stockmannin asiakaslehti Kuvasteessa kerrotaan vuonna 1939 [3] :

Vuoden 1923 vuosikertomus sisältää valituksia vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, yleisestä lamaannuksesta ja alhaisesta hintatasosta. Kilpailu oli suuri liikkeenharjoittajien kesken ja yleisöllä ei ollut ensinkään tai ainakin vain hyvin vähän rahaa ostoksiin. Se oli pakoitettu hankkimaan kaikkein halvimpia vaatetusalan tuotteita ja turkistavarain myynti laski.

Myös vaatturityöntekijöiden  yleislakot vuonna 1924 ja 1926 toivat liikkeelle ongelmia. Seuraavana vuonna liiketilaa kuitenkin laajennettiin ja 1920-luvun lopulle tultaessa toiminta alkoikin kohentua. Vuonna 1929 Stockmann ehdotti Tailorin liittämistä sen tytäryhtiöksi ja sopimus yhdistymisestä tehtiin 3.9.1929. Marraskuussa 1930 Tailor muutti Stockmannille. Kovat ajat kohtasivat kuitenkin pukimoliikettä uudestaan toisen maailmansodan aikaan. Stockmannilta Tailorin historiasta minulle sähköpostitse kirjoittanut Satu Laurila mainitsi että pula-aikana, vuonna 1945, Tailor ”osti ihmisiltä raakoja kissan ja kaniinin nahkoja vaatteiden turkissomisteiksi.”

tailor1927.jpg

Tailor rekisteröi tämän tavaraleiman vuonna 1927, samoihin aikoihin liike laajentui.

Vuonna 1934 avattiin erikoisosasto virka- ja upseeripukuja varten.

Tailorin asiakkaisiin kuului mm. säveltäjä Jean Sibelius. Minna Kaipaisen [4] mukaan etenkin myöhemmällä iällään Tailor oli luultavasti Sibeliuksen luottovaatettajia. Sibelius teetti Tailorilla ainakin viisi pukua vuosina 1951-1956. Kaipainen arvelee, että että nämä puvut ovat saattaneet olla tilauspukujen sijaan mittapukuja, jotka olivat edellisiä edullisempia.

img_1499

Tailorin työtiloja Stockmannilla [5]

Stockmannin Satu Laurilan mukaan Tailorin jatkaja oli Stockmannin Vestimetric-osasto, joka valmisti mittapukuja. Oy Tailor Ab lopetti luultavasti toimintansa 1960-1970-luvulla. Naisten pukimia valmistanut Stockmannin muotisalonki lopetti toimintansa vuonna 1971.

IMG_1335 (1).jpg

Oy Tailor Ab:n johtaja Matti Arvolan 60-vuotisonnittelu Kangaskauppias-lehdessä vuonna 1943 [6]

Niskamerkkejä:

SASTO-1936-niska.png

1936

IMG_4467

1952

Povilätkiä:

sasto-1936-povi

1936

sasto-1940-povi

1940

IMG_4469

1952


[1] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 24

[2] Esitetty historiaosuus referoitu Tailorin 25-vuotiskertomuksesta. Kuvaste. 1939, nro. 1, s.24-32

[3] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 28

[4] Kaipainen, Minna 2017: ”Sibeliuksen puvut ja pukeutuminen”. Artefactum 8. Helsinki: Artefacta 17.1.2017. Saatavissa http://www.artefacta.fi/tutkimus/artefactum/8

[5] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 29

[6] Kangaskauppias, 1943, nro. 2, s. 13

Tampereen pukutehdas, Tampere

HM_2795_66-detalj.jpg

Tampereen Uusi Waatetusliike vuonna 1910 osoitteessa Kauppatori 21 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2795:66, yksityiskohta)

IMG_1341.jpg

Pukutehtaan tiloja Seurahuoneella v. 1914 [5]

Tampereen pukutehdas oli ensimmäisiä pukutehtaita Suomessa turkulaisen Kestilän Pukimon ohella.

Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].

Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:

Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.

Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].

HM_2881_1375_1_detalj.jpg

Pukutehtaan kyltti näkyy hailakkana tästä kuvasta, joka on vuodelta 1914 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2881:1375:1, yksityiskohta).

Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].

Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].

Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].

Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].

urn nbn fi-vapriikkihttp 3A 2F 2Fwww profium com 2Farchive 2FArchivedObject-2D9070C9-5039-E661-9A50-B3F805FB6756.jpg

Tampereen Pukutehdas Oy:n tehdasrakennus vuonna 1936 osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2549:233)

Yrityshistorian aikajana

Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:

 


Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja,  Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).

Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin.  Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.

Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):

  • 1934: 2977
IMG_7787.jpg

Mainos Maaseudun Tulevaisuudessa, 18.9.1954.

Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:

sarvisnapit

Sarviksen päällystakkinappisarja, 1950-lukua (?). Tampereen museot (TMT 009010)

IMG_7703

Nappi TPT:n ulsterissa, n. 1940-1959 (?)

 

 

Niskamerkkejä:

IMG_7702

n. 1949-1959

Povimerkkejä:

IMG_7700

n. 1949-1959

_MG_0618

n. 1963-1965 (ajoitettu sukuhistorian perusteella)

Kangasmerkkejä:

_MG_0633

n. 1963-1965


[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.

[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.

[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!

[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.

[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82

Kestilän Pukimo O.Y.

kestilasuomalainen.jpeg

*1920 [1]

kestilasuomalainenmainos.jpeg

1920-luku [2]

kestilapukimo.jpeg

1930-luku? [3]

Toiminut Turussa 1911-1989. Valmistanut miesten ja naisten valmisvaatteita.

  • 1911: Suomalainen Pukimo, H. Kestilä (Venäjänkirkkokatu 26, Turku)
  • 1923: Miesten pukujen tehdasmainen valmistus aloitetaan [4]
  • 1928: Nimi muutetaan muotoon Kestilän Pukimo [4] (Linnankatu 28, Turku)
  • 1934: Osoitteeksi muuttuu Brahenkatu 20, Turku.
  • 1955: Vähittäismyynti erotettiin omaksi toimiyksikökseen, jonka nimeksi tuli Kestilän Myymälät Oy

Puhelinnumerot:

1920-luku

  • 3 31 & 26 81 [1]

Wikipedia:

Iin pitäjästä Oulun pohjoispuolelta Turkuun 1800-luvun lopulla muuttanut Henrik Kestilä sai työpaikan Maria Kraftmanin kangaskaupasta ja jatkoi myös uuden omistajan palveluksessa, kunnes 1903 osti liikkeen itselleen. Nimeksi tuli H. Kestilän kangas- ja lankatavarain kauppa. Henrik Kestilä menehtyiraitiovaunun töytäisemänä 1910, mutta liikkeen jatkajaksi muutti Huittisten kansanopistossa opettajana toiminut Henrikin poika Heikki Kestilä.[2] Hän jatkoi isänsä työtä kauppiaana, mutta perusti yrityksen nimeltä Suomalainen Pukimo elokuussa 1911 alkaakseen ompeluttaa valmisvaatteita.[1]

Kestilän kotona Humalistonkatu 3:ssa työskenteli aluksi vain räätälimestari Hjalmar Rytsälä. Hän leikkasi kankaat, jotka toimitettiin sitten kotiompelijoille eri puolille kaupunkia. Pian perustettiin ompeluosasto Yliopistonkatu 26:ssa sijainneen myymälän yläkertaan, josta se laajeni muihin lähirakennuksiin.[1]

1920-luvun lopussa Kestilän Pukimoksi muuttunut yritys sai uudet tuotantotilat Linnankatu 8:sta, jossa aloitettiin miesten valmispukujen valmistus. Vuonna 1934 yritys siirsi tuotantonsa Brahenkatu 20:n entiseen kenkätehtaaseen. 1930-luku oli Kestilän vahvaa kasvuaikaa sekä tuotannossa että myynnissä. Vuosikymmenen lopulla yrityksellä oli omat myymälät Turussa, Helsingissä, Viipurissa, Porissa ja Kotkassa ja se työllisti lähes 500 henkeä.[3][1] Yrityksen toimitusjohtajana vuosina 1928–1945 oli Aapo Laurén, joka perusti sitten oman saman alan yrityksen, Kudos Oy Silon.[4]

Vuonna 1956 Kestilä rakennutti arkkitehti Olli Kestilän suunnitteleman uuden tehtaan Turun keskustaan, Brahenkadun ja Läntisen Pitkänkadun kulmaan. Siellä työskenteli enimmillään noin 700 henkilöä.[3] Olli on yksi kauppaneuvos Heikki Kestilän pojista; muut ovat toimitusjohtajana toiminut Eero Kestilä ja muun muassa turkisosastoa johtanut Kalevi Kestilä.[1]

Povimerkit

IMG_7677

1940-1950 (?)

IMG_7759.jpg

1940-1950 (?)

Niskamerkit:

IMG_7676

1940-1950 (?)

IMG_7758.jpg

1940-1950 (?)

Muita merkkejä:

IMG_7773.jpg

Kestilän pukimon flanellihousuista saatta löytyä tällainen merkki [5]. Raportoithan meille, jos näet kyseistä merkkiä luonnossa.

Kestilän pukimon flanellihousuista saattaa löytyä tämän kaltainen merkki [5]. Raportoithan meille, jos näet kyseistä merkkiä luonnossa.

[1] Naisten ja herrain pukuneulomo, 01.01.1920, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346791#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[2] Täydellinen vaatturiliike, , s. 2
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346797#?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[3] 10 minuuttia Kestilän Pukimossa, , s. 2
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/347233#?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[4] Maaseudun Tulevaisuus, 09.09.1971, nr. 103, s. 5.

[5] Muoti ja käytäntö: Kestilän pukimo oy:n ja Kudos oy Silon asiakaslehti, 01.01.1938, nr. 1, s. 15.