E. A. Knápe, Helsinki

EAKnape.png

Emil Alexander Knápen liike Aleksanterinkadulla 17, toisessa kerroksessa, 1910-luvun alussa (Rosenbröijer A. E., Helsingin kaupunginmuseo).

200720 . N117882

Aleksanterinkatua, noin 1899-1909 (Lindbohm A., Lindbohm J., Lindbohm H., Helsingin Kaupunginmuseo)

IMG_5571copy.png

E.A. Knápen ilmoitus räätäliliikkeensä avaamisesta Hufvudstadsbladetissa 1884.

Emil Alexander Knápe (s. 18.7.1863, Kokkola(?), k. 30.6.1936, Helsinki) oli helsinkiläinen vaatturimestari ja kauppias. Knápe perusti liikkeensä Andreankatu 13:een (nykyinen Lönnrotinkatu) vuonna 1884. Samana vuonna tämä ja hänen puolisonsa Anna Charlotta Bäck vihittiin. Heidän tyttärensä Ingrid Maria kuoli kahdeksankuukautisena 18.6.1886. Liike muutti vuonna 1885 Itäiselle Henrikinkadulle 5, joka on nykyään Mannerheimintie. Tänä aikana hän tuntuu käyttäneen reklaami-ilmoittelussa nimeä E. Alex Knape.

Vuonna 1888 liike muutti Aleksanterinkadulle 48, vuonna 1889 numeroon 15 ja vuonna 1897 numeroon 17, jossa se sijaitsi toisessa kerroksessa. Vaatturityön lisäksi Knápe kauppasi kankaita. Aleksanterinkadulla toimimisen aikana tämän puhelinnumero oli ytimekäs: 5. Vaatturi Viktor Lehto toimi mestarina Knápen liikkeessä jonkin aikaa silloin, kun se sijaitsi Aleksanterinkadulla. Tämä helsinkiläinen vaatturinliike liike pärjäsi kaikesta päätellen hyvin, sillä vuosisadan vaihteessa sekä 1910-luvulla tämän vaatturiliikkeen, jolla oli nyt nimitys miesten muotisalonki (Modesalong för Herrar), mainos koristaa paikallisen osoitekalenterin joka toista sivua, eli yli kahtasataa sivua per opus. Knápella oli tämän lisäksi toimitalossaan Aleksanterinkatu 17:ssa sen päätyyn maalattu reklaami.

Vuonna 1919 korkein oikeus langetti Knápelle 3½ kuukauden vankeuden ja 12,000 markan sakot elintarvikkeen myynnistä epäreiluun hintaan. Asia koski luultavasti vuoden 1918 poikkeusoloja.  Vaateliike meni konkurssiin vuonna 1924, jolloin se myös siirtyi leikkaajana vuodesta 1909 toimineelle Leo Sandellille. Samana vuonna liike oli myös muuttanut Pohjoiselle Esplanadinkadulle 37, jossa se toimi ainakin vuoteen 1941. Liike on lopettanut arviolta vuotta myöhemmin, sillä vaatturimestari Sandell oli siirtynyt toiselle alalle vuonna 1944.

Emil Knápe on käyttänyt nimikoiduissa housunnapeissaan Saksassa Elberfeldissä (nykyään osa Wuppertalin kaupunkia) sijainneen Carl Weyerbusch & Co:n valmistamia kivipähkinänappeja.

ASnellmanKnape.jpg

Povimerkki siviilivirkapuvussa, mahdollisesti vuodelta 1907 [Kuva: Alex Snellman].

KnapeHango (1).jpg

Knápen mainos Hangö stad och badanstalt -kirjasessa vuodelta 1895.


Vaatturi. 1936. no. 7.

Vaatturi. 1942. no. 11.

Vaatturi. 1944. no. 6.

Hufvudstadsbladet. 9.9.1884. no. 210.

Nya Pressen. 11.6.1886. no. 156.

Hufvudstadsbladet. 18.7.1913. no. 192

Nya Pressen. 3.10.1884. no. 269.

Folkwännen. 27.12.1884. no. 302

Finland. 14.10.1885. no. 238.

Vasabladet. 23.6.1886. no. 50.

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22321

Adresskalender för Helsingfors stad. 1888.

Adresskalender för Helsingfors stad. 1889.

Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter. 1898–1917.

Åbo Underrättelser. 13.5.1919. no. 127.

Finlands Allmänna Tidning. 13.11.1924. no. 264.

Helsingin Sanomat. 12.6.1924. no. 160.

Suomen liikekalenteri. 1941.

Hangö stad och badanstalt. Helsingfors: Wenzel Hagelstam. 1895.

Lähteet: KA

 

Oy Rönkä Ab, Turku

IMG_4376IMG_4414.jpg

Yllä: kaksi mainosta Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1952 [1, 2]

Osakeyhtiö Rönkä Aktiebolag perustettiin Turussa vuonna 1921. Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa ja myydä vaatetavaraa. Yritys keskittyi eritoten miesten ja naisten valmisvaatteiden tuotantoon. Vuonna 1943 yhtiö tarkensikin toimintatarkoitustaan vaatteiden tehdasmaiseen valmistukseen sekä tukku- ja vähittäismyyntiin. Yhtiön tuotantoon kuului keskeisesti päällysvaatteiden valmistus [3, 4, 5].

Yrityksen toiminta kesti hyvin pitkään, sillä se laukkautettiin vasta vuonna 2003. Vuodesta 1972 eteenpäin yritys toimi nimellä Oy Oratop Ab [6].

Yhtiön perustivat vaatturimestari Aatu Rönkä (s. 25.9.1879, Iisalmi. k. 16.7.1929, Turku) ja kauppias Enok Wilhelm Johansson Frejborg (s. 22.2.1886, Porvoo. k. 13.2.1958, Turku) [7, 8].

Vaatturimestari Aatu Rönkä oli yritteliäs mies, joka ei karttanut muutosta. Vaatturi-lehden nekrologin mukaan hiljainen ja vähäpuheinen Rönkä menehtyi yllättävään aivohalvaukseen kesken työpäivän vuonna 1929. Samaisen kirjoituksen ansiosta meille on säilynyt hänen vaiheikas ura- ja elämäntarinansa, josta selviää, että Rönkä oli mukana monessa. Alla referoituna ja selvennettynä Vaatturi-lehden kirjoitus oleellisilta osiltaan.

Aatu Rönkän isä kuoli pojan ollessa seitsenvuotias. Jo 11-vuotiaana tämä lähti maailmalle ja pääsi 17:n vuoden iässä mestari Jääskeläisen vaatturioppiin Alapitkän pitäjään, joka sijaitsee lähellä Kuopiota ja kuuluu nykyään Lapinlahden kuntaan. Oppiaikojen jälkeen kisälli Aatu Rönkä työskenteli Ruotsissa Luleån kaupungissa sekä Tukholmassa, jonne hän perusti myös oman liikkeensä. Ruotsissa ollessaan hän erikoistui naisten pukimiin. Vuonna 1914 Rönkä palasi Suomeen ja asettui Turkuun, missä hän työskenteli aluksi leikkaajana David Gumplerin liikkeessä. Lyhyen ajan kuluttua Rönkä kuitenkin erosi pestistään, perusti oman liikkeen, lopetti sen, ryhtyi osakkaaksi Frejborg & Saarinen Osakeyhtiöön, erosi siitä, ja perusti lopulta oman osakeyhtiönsä Wilhelm Frejborgin kanssa. Tämän liikkeen nimeksi tuli Oy Rönkä Ab. Toimitusjohtajana Rönkä viihtyi kuitenkin vain neljä vuotta, sillä hän perusti Eerikinkatu kuuteen oman vaatturinliikkeen vuonna 1925 ja erosi osakeyhtiön toiminnasta [7].

Rönkän eri yritysten toiminnan keskiössä näyttää olleen ilmoitusten ja reklaamien perusteella painotus naisten ja miesten päällysvaatteisiin; kappoihin ja palttoisiin.

Uusi Aura –lehdessä vuonna 1925 ilmestyi nimimerkin Me kaksi kirjoitus A. Rönkän uudesta pukimoliikkeestä osiossa nimeltä ”pikku-uutisia.” Alla siteeratun mainoksen naamioiminen uutiseksi muistuttaa hyvinkin paljon nykypäivänä parjattua natiivimainontaa [9]:

Pukimoliike A. Rönkä, Eerikinkatu 6, sijaitsee entisessä Kristalli Oy:n huoneistossa. Tässä päivänä muutamana oli meillä tilaisuus tutustua liikkeen runsaaseen ja monipuoliseen varastoon. Kaunista oli nähtävänä kaikkialla, mutta naisten kappain aistikkaat mallit suorastaan silmiä hivelivät. Erittäinkin se ”kellomallinen”, joka on tämän syksyn uutuus. Ai, ai sentään! – Mutta ihmekös tuo, kun liikkeen omistaja on monet vuodet menestyksellisesti työskennellyt kaupunkimme suurimmissa pukimoliikkeissä.

Miesten pukuja ja palttoita oli myös varastossa suuret määrät ja lisää näytti syntyvän neulomossa, joka täyttää myymälän päällä olevan kerroksen. Tilauksesta valmistaa liike täällä päällepantavaa sekä naisille että miehille. Kangasvxarastossa [sic] näimme ja pitelimme niin ihanan pehmeitä kangasuutuuksia, että varmasti niistä saa kuka tahansa sopivia pukimia itselleen kohtuushintoihin. Käykää tutustumassa liikkeeseen.

Lappalainen & Almayn kirjan Kansakunnan vaatettajat (1996) mukaan Oy Rönkä Ab:n alkuaikoina työntekijöitä oli noin kymmenkunta. Vaatteet leikattiin itse ja ompelu teetettiin kotityönä. Oman myymälän kauppa kävi hyvin, yli 60% tuotteista myytiin Kauppiaskatu 5:n huoneistossa, mutta ohessa käynnistyi myös jälleen- ja tukkumyynti. Oma tehdaskiinteistö, jota myöhemmin laajennettiin useasti, rakennettiin Sirkkalankadulle 1941 ja se työllisti jo 150 työntekijää. 1950-luvulla ORA oli arvokas brändi, sillä sen tuotteet olivat eräitä Suomen tunnetuimpia [10].

Lappalainen & Almay eivät mainitse Aatu Rönkää selvityksessään Oy Oratop Ab:n historiasta lainkaan. Lähteitä ei ole mainittu, mutta tekstistä saa sen käsityksen, että tiedonantajana on ollut Wilhelm Frejborgin jälkeläinen Kaj Maunula, joka on kirjan tekohetkellä toiminut Oy Oratop Ab:n toimitusjohtajana. Lappalainen & Almayn mukaan Wilhelm Frejborg ”osti Rönkä-nimisen yrityksen ja muodosti siitä osakeyhtiön, Oy Rönkä Ab:n.” Kaupparekisteri ja muut lähteet, joita olen edellä käyttänyt, eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Selvää on kuitenkin se, että Aatu Rönkän panos yhtiön toiminnassa jäi kovin pieneksi, sillä tämä jättäytyi toiminnasta varsin pian. Oy Rönkä Ab:n ohella Wilhelm Frejborg toimi myös useissa muissa yrityksissä. Frejborg & Saarinen ja Oy Rönkä Ab -yhtiöiden lisäksi hän oli Turun Kutomo O.Y.  ja Toimelan Pukimo O.Y:n hallituksissa. Parhaiten menestyi kuitenkin Aatu Ronkän aloittama, ORA-tuotteita valmistanut pukutehdas. [10, 11, 12, 13].

IMG_4406

IMG_4405

Oy Rönkä Ab rekisteröi kaksi tuotemerkkiä vuonna 1932: ORA ja Yliveto. Vain ensin mainittua ORA-tuotemerkkiä uusittiin aina yrityksen lakkaamiseen saakka, vuoteen 2002, kun jälkimmäistä Yliveto-merkkiä ei uusittu enää ensimmäisen kauden jälkeen vuonna 1942 [14, 15, 16, 17].

Yrityksen mainoslauseita olivat aikakaus- ja sanomalehtiaineiston perusteella ainakin ORA –pukeutunut / hyvin pukeutunut (1952), Menestyvän merkki on ORA–pukine (1960) ja ORA pukee parhaiten (1962) [18, 19, 20].

Olen koonnut alle erilaisia yrityksen käyttämiä merkkejä ja logoja, joiden avulla voi yrittää tarkentaa kokoelmista löytyviä vaatekappaleita:

IMG_4419.jpg

1952 [18]

IMG_4386

1957 [21]

IMG_4409

1960 [19]

IMG_4412

1962 [20]

IMG_4421.jpg

1970 [22]


[1] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42

[2] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 40.

[3] Registeringstidning för varumärken. 1921. no. 810.

[4] Kauppalehden protestilista. 16.11.1921. no 46.

[5] Kaupparekisteri. 1943. no. 1.

[6] Kauppalehden yrityshaku. Oy Oratop Ab. https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/oy+oratop+ab/01365386 Haettu 10.10.2017.

[7] Vaatturi. 1929. no. 8.

[8] Geni.com. Enok Wilhelm Johansson Frejborg. https://www.geni.com/people/Enok-Wilhelm-Frejborg/6000000022958476934. Haettu 10.10.2017.

[9] Uusi Aura. 1925. no. 239.

[10] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 31–32

[11] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1929. no. 5.

[12] Kaupparekisteri. 1944. no. 38.

[13] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1932. no. 5.

[14] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 2.

[15] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 11.

[16] PRH. Tavaramerkkitietokanta. http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku//?appNum=T193200110&regNum=12894 Haettu 10.10.2017.

[17] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1943. no. 1.

[18] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42.

[19] Suomen Kuvalehti. 1960. no. 39.

[20] Suomen Kuvalehti. 1962. no. 36.

[21] Maaseudun Tulevaisuus. 1957. no. 119.

[22] Suomen Kuvalehti. 1970. no. 12

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto

A. Karvinen, Helsinki

IMG_2942.jpg

Vaatturi Abel Karvinen. Kuva luultavasti 1940-luvulta.

Abel ”Aapeli” Karvinen (s. 30.5.1894, Liperi) oli helsinkiläinen vaatturimestari. Karvinen meni liperiläisen mestari Pitkäsen vaatturinoppiin vuonna 1910.  Hän oli käynyt kansakoulun ja sen jatkokursseja. Työn ohessa Karvinen kävi työväenopistoa.

Karvinen työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan Venäjällä, mm. Pietarissa vaatturimestari Ratilaisen liikkeessä. Palattuaan Suomeen Karvinen asettui Helsinkiin, jossa hän työskenteli leikkaajana J.D. Karjalaisen ja A.T. Erosen liikkeissä. Oman liikkeen Karvinen perusti Vaatturi-lehden mukaan vuonna 1926. Liike yhtiöitettiin vuonna 1931, jolloin nimeksi tuli O.Y. Karvinen A.B. Yhtiön hallituksen muodostivat puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Aapeli Karvinen sekä varsinaiset jäsenet Vilho Albin Karvinen ja Bertil Valdemar Lundström. Osakeyhtiö luovutettiin kuitenkin konkurssiin vain kahta vuotta myöhemmin.

Vaatturi-lehdessä vuonna 1944 haastateltu Karvinen oli sitä mieltä, että tilausvaattureiden tulisi kyvetä tarjoamaan tilausvaatteiden ohella myös valmisvaatteita. Karvinen perusteli liikevaihdon ja asiakaspiirin kasvavan valmisvaatteiden myynnin seurauksena.

Karvinen toimi aktiivisesti järjestötoiminnassa. Karvinen toimi mm. Vaatturiliikkeenharjoittajain Helsingin jäsenyhdistyksen puheenjohtajana 1940-luvulla ja vuonna 1960 hänet valittiin Suomen Vaatturiliiton puheenjohtajaksi.

Osoitteita ja puhelinnumeroita

  • 1924: Erikinkatu 27 D 5 (kotiosoite)
  • 1926: Siviili- ja virkapukimo: Annankatu 8.
  • 1928: Fabianinkatu 23 A 3.
  • 1930: Kluuvikatu 8.
  • 1931: Ilmarinkatu 12 A 16 (kotiosoite). Siviili- ja virkapukimo: Kluuvikatu 8.
  • 1933: Uudenmaankatu 44 C 44 (kotiosoite?)
  • 1936: Mariankatu 10 B 22 (kotiosoite). Pukimo: Keskuskatu 5.

Liikeen puhelinnumero esiintyy ensimmäistä kertaa v. 1926 ja se pysyy aineistossa loppuun asti samana: 23 589.


[1] Vaatturi. 1944. no. 5.

[2] Vaatturi. 1943. no. 7-8.

[3] Vaatturi. 1934. no. 5.

[4] Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri. 1924–1936.

[5] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1931. no. 8.

[6] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1933. no. 4.

[7] Vaatturi. 1944. no. 12.

E. Laitinen, Helsinki

IMG_2393.jpg

Ilmoitus Postitorvi-lehdessä v. 1939 [1]

Emil Laitinen oli Helsingissä 1920-1930-luvuilla toiminut vaatturi. Vaatturi-lehdessä vuonna 1910 olevaa lehden asiamiehien listaa koristaa loviisalaisen E. Laitisen nimi. Epäselväksi jää, onko kyseessä sama vaatturi.

Helsingissä Laitisen työhuone sijaitsi useassa eri paikassa eri aikoina, joista tarkempi lista alla. Tiedot on kerätty Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalentereista vuosien 1922–1930 ajalta ja lehti-ilmoittelusta [1, 2, 3]

  • 1922: Engelinaukio 7 A 1
  • 1924: 3 linja 14 A 3
  • 1928: Tehtaankatu 18 A3
  • 1930: Tehtaankatu 18 A3
  • 1938: Tehtaankatu 18 A
  • 1939: Korkeavuorenkatu 24 A

Vuoden 1928 tienoilla, samoihin aikoihin, kun Laitinen on muuttanut Ullanlinnaan Taivaanvuohen kortteliin, ilmestyy myös puhelinnumero 31 497. Tätä numeroa Laitinen käytti ilmoittelussaan ainakin vuoteen 1939 asti.


[1] Postitorvi. 1.8.1939. no. 8-9.

[2] Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri. 1922; 1924; 1928; 1930.

[3] Maanpuolustusnuoriso. 1.5.1938. no. 5.

 

Takki, juhlaunivormun, 1953, O.Y. Suomen Sotilaspukimo, Helsinki

Ajoitus: 21.2.1953

Kangas: Yönsininen villakangas

Napit: Messinki- tai messinkilejeerinkinapit, joissa kuvattuina kruunu ja kirjaimet NJK

Vuorit: Mustat. Hihavuorit valkeaa muuntokuitua kuosiin kudotulla, kahdella erivärisellä raidalla.

paso-1953

Takki kuuluu r. mässdräkt tai engl. mess dress -kategoriaan. Mess jacket on tyypillinen juhlavaate esimerkiksi laivastolle ja se muistuttaa leikkaukseltaan liepeetöntä frakkia.

PASO-1953-F.jpg

(50x) Päällikankaan sidos. Villakuitua.

paso-1953-1

Selkä koostuu neljästä takakappaleesta kuten frakkitakki.

paso-1953-3

Etukappaleet on leikattu hieman frakista poikkeavaan muotoon niin, että takki voidaan napittaa kiinni yhdellä napilla.  Frakkitakkia ei ole leikattu napitettavaksi. Nappien perusteella takki on tehty uusimaalaisen pursiseran Nyländska Jaktklubbenin juhlamenoihin.

paso-1953-2

Nyländska Jaktklubbenilla univormusäännöksiin kuuluu laivan kapteeneille (fartygschef) ett 11mm brett band, bildande en ögla och därunder ett band av 11mm bredd eli 11mm leveä, silmukan muodostava nauha jonka alla toinen 11mm leveä nauha. Hihansuu on halkioton. 

paso-1953-5

Takki on kuulunut tohtori Åke af Forsellesille.

Takki, frakin, 1910-20-luku, L. Eskolas Eft. Skrädderiaffär, Turku

Ajoitus: 1918-1925

Kangas: Musta villakangas, käänteet mustaa silkkisatiinia.

Napit: Päällystetyt kankaalla.

Vuorit: Mustaa. Hihavuorit valkeaa puuvillakangasta kuosiin kudotulla raidalla.

ORES.jpg

Takki on varsin hieno esitys frakista. Takissa on kapeat ja pitkät liepeet, jotka viittaavat 1920-lukuun. Takin etukappale on myös pitkähkö verrattuna hieman tuoreempiin, esimerkiksi 1930-luvun takkeihin.

ORES-1.jpg

Takissa ei ole lievetaskuja, mitkä ovat 1900-luvun alun shaketeissa yleisiä.

ORES-2.jpg

ORES-4.jpg

Vuorikankaissa ei ole käytetty muuntokuituja.

ORES-3.jpg

Vaatturimestari Lauri Eskola kuoli vuonna 1912. (Gustaf) Emil Lindgren jatkoi Eskolan liikettä ko. nimellä vuodesta 1918 lähtien tiettävästi liikkeen lakkaamiseen saakka. Vuosien mittaan Lindgren käytti L. Eskolan jälk. Räätälinliike -nimeä vuoroin pelkän L. Eskolan kanssa.

img_1083

Takki, smokin, 1940, Stockmann Tailor, Helsinki

Kiitos Janille takin lainasta!

Ajoitus: 10.12.1940

Kangas: Musta villakangas jossa kuosiinkudottua pystyraitaa, käänteet mustaa silkkisatiinia.

Napit: Varhaista muovia.

Vuorit: Mustaa palttinasidoksista muuntokuitua. Hihavuorit muuntokuituista satiinia.

SASTO-1940.jpg

Tässä vuoden 1940 takissa on jo pienemmät kauluskäänteet kuin 1930-luvulla, vaikka siluetti muuten näyttää hyvin samanlaiselta. Aggressiivinen pystykuosinen lievemalli on silti vielä leveähkö. Voimakkaat olkatoppaukset. Takin leikkaus on erittäin tasapainoinen; kaikki osat ovat tasapainossa.

sasto-1940-f

50X: Päällikankaassa on kuosiin kudottu pystyraita. Sidos tuntuu vaikealta selvittää jopa suurennoksesta.

sasto-1940-1

Vyötärö on selvästi nipistetty. Halkioita ei tässäkään takissa ole. Kangas on hieman ohuempaa ja helpommin rypyttyvää, kuin vanhemmissa ja vastaavasti uudemmissa takeissa. Sota-ajan säännöstely on luultavasti vaikuttanut laatukankaan hankintaan.

sasto-1940-3

Takki on yksirivinen, yksinappinen. Liepeen toisella puolella olevalla napilla voi takin napittaa vaihtoehtoisella tavalla.

napit_sasto_1940

Napista otettu FTIR-käyrä. Tuloksen analyysi vielä vaiheessa.

sasto-1940-2

Takissa on tyypillisesti kannettomat napinläpitaskut.

sasto-1940-4

Takissa vuorikankaat tuntuvat aavistuksen modernimmilta kuin 1930-luvun takeissa.

sasto_1940_fsl_FTIR.jpg

Hihavuorikankaasta otettu FTIR-spektri. Vertailukohtana käytetty viskoosin spektri näyttäisi olevan sen kanssa yhdenmukainen [1]

SASTO-1940-povi.jpg


[1] http://lisa.chem.ut.ee/IR_spectra/textile-fibres/viscose/

Oy Tailor Ab (Stockmann), Helsinki

IMG_1498.JPG

Oy Tailor Ab Aleksanterinkatu 15:ssa [1]

Osakeyhtiö Tailor Aktiebolagin yhtiöjärjestys vahvistettiin 18. päivä maaliskuuta 1914. Yhtiön tarkoitukseksi mainittiin vaatetusteollisuuden ja kaupan harjoittaminen. Saman vuoden toukokuussa, 29. päivä, pidettiin yrityksen perustamiskokous Jyväskylässä. Osakepääoma oli 75,000 markkaa [2]

Tailor valmisti miesten ja naisten vaatteita sekä turkkeja Helsingissä.

Tailor vuokrasi huoneistonsa Helsingistä Aleksanterinkatu 15:ssa, jossa varsinainen liiketoiminta alkoi 20.8.1914 vain vajaa kuukausi ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Osakeyhtiö Tailorin perustaneet Matti Arvola ja Frans Isak Kurikka tapasivat toisensa Tampereella 1913 erään lakkitehtaan konkurssihuutokaupassa. Yhdessä Arvola ja Kurikka kehittivät idean Tailorin perustamisesta. Kolmekymppiset Arvola ja Kurikka olivat tähän aikaan molemmat lakkitehtaiden johtajia. Ensin mainittu toimi Jyväskylässä A. Fredriksonin Lakki- Kravatti ja Käsinetehtaalla ja jälkimmäinen Kurikan Lakkitehdas Oy:ssä.

Tailorille sodanjälkeinen taloudellinen tilanne oli vaikea 1920-luvun alussa, kuten Stockmannin asiakaslehti Kuvasteessa kerrotaan vuonna 1939 [3] :

Vuoden 1923 vuosikertomus sisältää valituksia vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, yleisestä lamaannuksesta ja alhaisesta hintatasosta. Kilpailu oli suuri liikkeenharjoittajien kesken ja yleisöllä ei ollut ensinkään tai ainakin vain hyvin vähän rahaa ostoksiin. Se oli pakoitettu hankkimaan kaikkein halvimpia vaatetusalan tuotteita ja turkistavarain myynti laski.

Myös vaatturityöntekijöiden  yleislakot vuonna 1924 ja 1926 toivat liikkeelle ongelmia. Seuraavana vuonna liiketilaa kuitenkin laajennettiin ja 1920-luvun lopulle tultaessa toiminta alkoikin kohentua. Vuonna 1929 Stockmann ehdotti Tailorin liittämistä sen tytäryhtiöksi ja sopimus yhdistymisestä tehtiin 3.9.1929. Marraskuussa 1930 Tailor muutti Stockmannille. Kovat ajat kohtasivat kuitenkin pukimoliikettä uudestaan toisen maailmansodan aikaan. Stockmannilta Tailorin historiasta minulle sähköpostitse kirjoittanut Satu Laurila mainitsi että pula-aikana, vuonna 1945, Tailor ”osti ihmisiltä raakoja kissan ja kaniinin nahkoja vaatteiden turkissomisteiksi.”

tailor1927.jpg

Tailor rekisteröi tämän tavaraleiman vuonna 1927, samoihin aikoihin liike laajentui.

Vuonna 1934 avattiin erikoisosasto virka- ja upseeripukuja varten.

Tailorin asiakkaisiin kuului mm. säveltäjä Jean Sibelius. Minna Kaipaisen [4] mukaan etenkin myöhemmällä iällään Tailor oli luultavasti Sibeliuksen luottovaatettajia. Sibelius teetti Tailorilla ainakin viisi pukua vuosina 1951-1956. Kaipainen arvelee, että että nämä puvut ovat saattaneet olla tilauspukujen sijaan mittapukuja, jotka olivat edellisiä edullisempia.

img_1499

Tailorin työtiloja Stockmannilla [5]

Stockmannin Satu Laurilan mukaan Tailorin jatkaja oli Stockmannin Vestimetric-osasto, joka valmisti mittapukuja. Oy Tailor Ab lopetti luultavasti toimintansa 1960-1970-luvulla. Naisten pukimia valmistanut Stockmannin muotisalonki lopetti toimintansa vuonna 1971.

IMG_1335 (1).jpg

Oy Tailor Ab:n johtaja Matti Arvolan 60-vuotisonnittelu Kangaskauppias-lehdessä vuonna 1943 [6]

Niskamerkkejä:

SASTO-1936-niska.png

1936

IMG_4467

1952

Povilätkiä:

sasto-1936-povi

1936

sasto-1940-povi

1940

IMG_4469

1952


[1] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 24

[2] Esitetty historiaosuus referoitu Tailorin 25-vuotiskertomuksesta. Kuvaste. 1939, nro. 1, s.24-32

[3] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 28

[4] Kaipainen, Minna 2017: ”Sibeliuksen puvut ja pukeutuminen”. Artefactum 8. Helsinki: Artefacta 17.1.2017. Saatavissa http://www.artefacta.fi/tutkimus/artefactum/8

[5] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 29

[6] Kangaskauppias, 1943, nro. 2, s. 13

Takki, smokin, 1929, J. Teikari, Kouvola

Kiitos Janille tämän takin lainaamisesta!

Ajoitus: 3.11.1929

Kangas: Musta villabarathea, käänteet mustaa silkkiä diagonaalikuviolla.

Napit: Päällystetyt mustalla silkillä.

Vuorit: Vuori musta, kuusivartinen pomsi. Luultavasti silkkiä. Hihavuorit pomsisidoksiset, luultavasti puuvillaa. Kankaaseen painettu hopeinen raita.

Kankaista on otettu kuitunäytteet. Päivitän artikkelin, kun analyysi näytteistä valmistuu.

Suurennokset ovat 50-kertaisia. Kuvat vaatteista: Marco Melander. Napauta kuvaa suurentaaksesi.

SATEI-1929.jpg

Liepeissä hillitty pystykuosi. Käänteet ovat jo melko leveät näin 20-luvun lopulla. 1930-luvun takeissa liepeet eivät kuitenkaan ole yleensä näin pitkiä. Kannettomat napinläpitaskut lantiolla. Rintatasku on leikattu aavistuksen vinoon ja sen kulmat ovat pyöristetyt.

satei-1929-1

Ei halkioita, mikä on tyypillistä.

satei-1929-3

Napit on päällystetty silkkilangalla.

satei-1929-4

Liepeen kääntöpuolella on toinen nappi, jolla takin liepeet voi kiinnittää ”pussausasentoon”. Varmuutta ei ole, onko nappi alkuperäinen vai myöhempi lisäys.

sate-1929-flf

Liepeen tiheäsidoksinen silkkikangas jossa diagonaalinen kuvio. Yksittäisiä lankoja on vaikea erottaa suurennoksesta huolimatta. Mikähän sidos mahtaa olla kyseessä? Diagonaali kuvio viittaisi toimikkaaseen.

satei-1929-2

SATEI-1929-6.jpg

Vuorikangas on karheaa ja kestävän oloista, käsituntuma jopa villainen. Siinä on kuitenkin silkkimäinen kiilto. Hihavuori tuntuu puuvillalle.

SATEI-1929-7.jpg

satei-1929-5

H. Mäkinen, Hamina

IMG_1046.jpg

H. Mäkisen liikkeen reklaami 25.4.1903 Koitar-lehdessä [7].

Kunnallisraatimies Hiskias Mäkinen (20.5.1878–?) oli Mäntyharjussa syntynyt vaatturimestari, joka teki elämäntyönsä Haminassa ja jonne tämä perusti oman liikkeensä Vaatturi-lehden mukaan vuonna 1904. Mäkisen ensimmäiset reklaamit toiminnastaan kuitenkin esiintyvät jo vuonna 1903 Koitar-sanomalehdessä [7]. Vaatturi-lehti julkaisi vuonna 1928 lehdessään kirjoituksen Mäkisen 50-vuotispäivän kunniaksi, jossa käydään läpi tämän siihenastisia saavutuksia. Kirjoituksesta selviää vaatturimestarin olleen ahkera järjestötoimija: Hiskias Mäkinen vaikutti mm. kaupunginvaltuustossa, erilaisissa lautakunnissa, Käsityö- ja Tehdasyhdistyksessä, Haminan VPK:ssa, Haminan Säästöpankissa, Haminan suojelukunnassa ja olipa hän vielä yksi Kymenlaakson Ilmapuolustusyhdistyksen perustajajäseniä [1]. Olen liittänyt koko kirjoituksen alle luettavaksi.

img_1038-1

Kirjoitus Vaatturi-lehdessä vuonna 1928 [1]

Uransa alkutaipaleella, vuonna 1903, räätäli Mäkinen teki ilmeisen yllättäen matkan Amerikkaan. Tänä aikana Mäkinen oli Haminan Työväenyhdistyksen rahastonhoitaja, jonka tilit olivat matkan aikaan selvittämättä:

Mainittujen tilien kertoo hän hävinneen aikaisemmin asuntoa muuttaessaan. Muuten kuuluu hra Mäkinen ennen lähtöään käyneen ahkerasti lainailemassa rahoja ja on myöskin onnistunut joiltakin tuttaviltaan niitä saamaan [5].

Jupakan johdosta Haminan työväenyhdistys syyskuussa moitti julkisesti Mäkisen toimintaa Vaatturi-lehdessä [6]. Epäilyttävästä toiminnastaan huolimatta Mäkinen jatkoi useiden järjestöjen eri toimissa koko loppuelämänsä kaikesta päätellen ansiokkaasti.

Räätälimestari H. Mäkisen liike joutui vuonna 1908 konkurssiin, jonka valvonnasta uutisoitiin Haminan Sanomissa 28.1.1908. Konkurssihuutokauppa käytiin 13. helmikuuta [9, 10]. Saman vuoden toukokuussa Mäkinen oli perustamassa uutta liikettään, sillä tämä ilmoitti Työmies-lehdessä palkkaavansa räätälin. Tässä mainoksessa tavataan ensi kertaa Mäkisen liikkeellä oma puhelinnumero [11].

Vuonna 1920 Mäkisen liike teki jo kauppaa myös kankailla ja naisten vaatteilla [12].

H. Mäkinen jättäytyi vaatturintoimestaan vuonna 1937 mutta liike jäi jatkamaan toimintaansa – tosin osakeyhtiömuotoisena. Vaatturi Jalmari Hohteri, joka oli työskennellyt Mäkisen liikkeessä kymmenen vuotta, valittiin liikkeen johtajaksi [4, 15].

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että H. Mäkisen kaima aloitti vaatturitoimintansa Päijät-Hämeessä Kärkölän kirkonkylässä vuonna 1949 [14].

Tunnettuja puhelinnumeroita ja osoitteita

  • 1904: ”Entisessä tohtori Ek’in sairalassa rukoushuoneen vieressä [7].”
  • 1905: Kansallis-Osakepankin talo [8]
  • 1908: Puhelin: 180 [9]
  • 1928: Puhelin: 180 [13]
  • 1935: Puhelin: 1180 [ks. kuva alla]

Niskamerkkejä

IMG_7845

1935

Povilätkiä

IMG_7848

21.12.1935


[1] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.06.1928, nro 6, s. 10

[2] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.12.1938, nro 12, s. 5

[3] Kuusisen uutiset, 01.09.1933, nro 31, s. 11.

[4] Kuusisen uutiset, 01.06.1938, nro 3, s. 11

[5] Vaatturi: pukuteollisuuden harjottajain äänenkannattaja, 01.09.1903, nro 9, s. 6

[6] Vaatturi: pukuteollisuuden harjottajain äänenkannattaja, 01.10.1903, nro 10, s. 4

[7] Koitar, 25.04.1903, no 45, s. 4

[8] Koitar, 22.07.1905, n0 80, s. 1

[9] Haminan Sanomat, 28.01.1908, nro 10, s. 2

[10] Haminan Sanomat, 08.02.1908, no 15, s. 4

[11] Työmies, 20.05.1908, no 115, s. 4

[12] Haminan Lehti, 24.08.1920, no 93, s. 4

[13] Suomen Sosialidemokraatti, no 249, s. 8

[14] Etelä-Suomen Sanomat, no 113, s. 8

[15] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, nro 9, s. 13