Helsinki

Karjalainen O.Y., Helsinki

vaatturitietokanta Helsinki, Karjalainen, Liikesivut, Oy Karjalainen, Yleinen 4 kommenttia

IMG_5780

IMG_1346.jpg

Kolmekymppinen ja kuusikymppinen vaatturimestari Karjalainen [1, 2]

Johan David Karjalainen, Pieksämäellä 2. heinäkuuta 1883 syntynyt vaatturimestari oli aikansa suurimman helsinkiläisen pukimo-osakeyhtiön O.Y. Karjalainen A.B:n perustaja. Maanviljelijän poika Johan David aloitti räätälinopintonsa kaksitoistavuotiaana syntypitäjässään. Nuoren räätälinlupauksen veri veti kotikontuja kauemmas, ja niin tämä muuttikin tovin päästä jatko-oppiin Kotkaan. Puolitoista vuotta myöhemmin, kuusitoistavuotiaana, J.D. siirtyi Helsinkiin. Työskenneltyään useissa liikkeissä Karjalainen osti J. Kunnaksen vaatturiliikkeen kesäkuussa 1904, jolloin hänen omaa nimeänsä kantava liike sai alkunsa. Vuonna 1906 Karjalainen perusti kaupparekisterin mukaan kangaskaupan (18,862) joka todennäköisesti toimi räätälinliikkeen yhteydessä. Sittemmin vuonna 1925 liikkeestä muodostettiin osakeyhtiö O.Y. Karjalainen A.B. (53,705).  Vaatturiliike työllisti toimintavuosiensa aikana useita vaattureita, joista muiden muassa tiedetään S. Halava ja O.R. Harju. Karjalainen johti liikettään henkilökohtaisesti vuoteen 1932 asti, jolloin hän horjuneen terveytensä vuoksi vetäytyi liikkeen johdosta.

Vaikka O.Y. Karjalainen A.B. oli suhteellisen suuri yritys, ei siitä löydy helposti tietoa, sillä esimerkiksi yrityshistoriikkia ei kirjoitettu. Yrityksen vaatteet ovat verraten yleisiä.

Yritys piti hallussaan 1930-luvun alussa Dormeuilin valmistaman Sportex-kankaan myyntioikeuden [3].

  • 1904: Vuorikatu 12 [4, 5, 6]
  • 1912: Vuorikatu 3, Puh. 9261 [7, 8, 9]
  • 1935: Aleksanterinkatu 13 [10]
  • 1939: Kaisaniemenkatu 2b, 4krs. Puh: 25761 ja 24922 [11]

Povi- ja niskamerkkejä

SAKA-1938-4.jpg

Smokki, 1.10.1938

Karjalainen1938_sa (1).jpg

Smokki, 1.10.1938

Lähteet:  KA

[1] Helsingin kuvalehti. 1917. 31-32.

[2] Vaatturi. 1943. no. 6.

[3] https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/340740?page=1

[4] Työmies. 20.4.1912. no. 91.

[5] Uusi Suometar. 5.6.1904. no. 128.

[6] Hufvudstadsbladet. 8.5.1904. no. 124B

[7] Työmies. 3.6.1912. no. 125.

[8] Suomen Sosialidemokraatti, 30.9.1928, nro 267

[9] Filmiaitta. 1926. no. 12.

[10] Suomen Sosialidemokraatti, 5.4.1935, nro 94

[11] Postitorvi, 1.8.1939, nro 8-9, s. 32

[12] Registeringstidning för varumärken. 1906. no. 300.

[13] Vaatturi. 1944. no. 10.

[14] Vaatturi. 1942. no. 2.

[15] Suomen kauppa- ja teollisuuskalenteri. 1911.

[16] Suomen kaupparekisteri. 1925. no. 10.

[17] Kuusisen uutiset. 1933. no. 31.

[18] Kuusisen uutiset. 1943. no. 3-4.

E. A. Knápe, Helsinki

vaatturitietokanta 1900-luku, 1910-luku, 1920-luku, 1930-luku, 1940-luku, E. A. Knàpe, Helsinki, Leo Sandell, Liikesivut, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti
EAKnape.png

Emil Alexander Knápen liike Aleksanterinkadulla 17, toisessa kerroksessa, 1910-luvun alussa (Rosenbröijer A. E., Helsingin kaupunginmuseo).

200720 . N117882

Aleksanterinkatua, noin 1899-1909 (Lindbohm A., Lindbohm J., Lindbohm H., Helsingin Kaupunginmuseo)

IMG_5571copy.png

E.A. Knápen ilmoitus räätäliliikkeensä avaamisesta Hufvudstadsbladetissa 1884.

Emil Alexander Knápe (s. 18.7.1863, Kokkola(?), k. 30.6.1936, Helsinki) oli helsinkiläinen vaatturimestari ja kauppias. Knápe perusti liikkeensä Andreankatu 13:een (nykyinen Lönnrotinkatu) vuonna 1884. Samana vuonna tämä ja hänen puolisonsa Anna Charlotta Bäck vihittiin. Heidän tyttärensä Ingrid Maria kuoli kahdeksankuukautisena 18.6.1886. Liike muutti vuonna 1885 Itäiselle Henrikinkadulle 5, joka on nykyään Mannerheimintie. Tänä aikana hän tuntuu käyttäneen reklaami-ilmoittelussa nimeä E. Alex Knape.

Vuonna 1888 liike muutti Aleksanterinkadulle 48, vuonna 1889 numeroon 15 ja vuonna 1897 numeroon 17, jossa se sijaitsi toisessa kerroksessa. Vaatturityön lisäksi Knápe kauppasi kankaita. Aleksanterinkadulla toimimisen aikana tämän puhelinnumero oli ytimekäs: 5. Vaatturi Viktor Lehto toimi mestarina Knápen liikkeessä jonkin aikaa silloin, kun se sijaitsi Aleksanterinkadulla. Tämä helsinkiläinen vaatturinliike liike pärjäsi kaikesta päätellen hyvin, sillä vuosisadan vaihteessa sekä 1910-luvulla tämän vaatturiliikkeen, jolla oli nyt nimitys miesten muotisalonki (Modesalong för Herrar), mainos koristaa paikallisen osoitekalenterin joka toista sivua, eli yli kahtasataa sivua per opus. Knápella oli tämän lisäksi toimitalossaan Aleksanterinkatu 17:ssa sen päätyyn maalattu reklaami.

Vuonna 1919 korkein oikeus langetti Knápelle 3½ kuukauden vankeuden ja 12,000 markan sakot elintarvikkeen myynnistä epäreiluun hintaan. Asia koski luultavasti vuoden 1918 poikkeusoloja.  Vaateliike meni konkurssiin vuonna 1924, jolloin se myös siirtyi leikkaajana vuodesta 1909 toimineelle Leo Sandellille. Samana vuonna liike oli myös muuttanut Pohjoiselle Esplanadinkadulle 37, jossa se toimi ainakin vuoteen 1941. Liike on lopettanut arviolta vuotta myöhemmin, sillä vaatturimestari Sandell oli siirtynyt toiselle alalle vuonna 1944.

Emil Knápe on käyttänyt nimikoiduissa housunnapeissaan Saksassa Elberfeldissä (nykyään osa Wuppertalin kaupunkia) sijainneen Carl Weyerbusch & Co:n valmistamia kivipähkinänappeja.

ASnellmanKnape.jpg

Povimerkki siviilivirkapuvussa, mahdollisesti vuodelta 1907 [Kuva: Alex Snellman].

KnapeHango (1).jpg

Knápen mainos Hangö stad och badanstalt -kirjasessa vuodelta 1895.

Vaatturi. 1936. no. 7.

Vaatturi. 1942. no. 11.

Vaatturi. 1944. no. 6.

Hufvudstadsbladet. 9.9.1884. no. 210.

Nya Pressen. 11.6.1886. no. 156.

Hufvudstadsbladet. 18.7.1913. no. 192

Nya Pressen. 3.10.1884. no. 269.

Folkwännen. 27.12.1884. no. 302

Finland. 14.10.1885. no. 238.

Vasabladet. 23.6.1886. no. 50.

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22321

Adresskalender för Helsingfors stad. 1888.

Adresskalender för Helsingfors stad. 1889.

Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter. 1898–1917.

Åbo Underrättelser. 13.5.1919. no. 127.

Finlands Allmänna Tidning. 13.11.1924. no. 264.

Helsingin Sanomat. 12.6.1924. no. 160.

Suomen liikekalenteri. 1941.

Hangö stad och badanstalt. Helsingfors: Wenzel Hagelstam. 1895.

Lähteet: KA

 

Takki, smokin, 1938, Karjalainen, Helsinki

vaatturitietokanta 1930-luku, 1938, Corozo, Helsinki, Karjalainen, Keinokuidut, Kivipähkinänapit, Oy Karjalainen, Smokki, Yleinen 1 kommentti

Kiitos Janille takin lainasta!

Ajoitus: 1.10.1938

Kangas: Musta villakangas

Napit: Selluloosapohjaista luonnonmateriaalia, todennäköisesti kivipähkinää.

Vuorit: Mustaa muuntokuitua. Hihavuorit valkoista, selluloosapohjaista muuntokuitua, luultavasti viskoosia.

SAKA-1938

SAKA-1938-F.jpg

Päällikankaan suurennos 50x

SAKA-1938-FLF

Silkkikäänteen kankaan suurennos, viisikymmenkertainen, ei siltikään paljasta kankaan erittäin tiheää, ohuella langalla tehtyä sidosta.

SAKA-1938-1

SAKA-1938-2

SAKA-1938-3

SAKA-1938-BF

Nappi on tehty Amazonissa kasvavan kivipähkinäpalmun (mm. Phythelephas macrocarpa) siemenistä; corozosta. Syykuvion voi havaita napin reunasta tässä viisikymmenkertaisessa suurennoksessa. Kuviointi on luultavasti tehty vedellä pehmennettyyn nappiin prässäämällä. 1930-luvulla Suomeen tuotiin suuria määriä edullisia kivipähkinänappeja Japanista.

SAKA-1938-5

SAKA-1938-FL

Vuorikankaan sidos on erittäin tiivistä. Sota-aikana lähes kaikki tekosilkki tuli Saksasta, joka oli Euroopan sillateollisuuden keskus.

SAKA-1938-FSL

Hihavuorikangas on selluloosapohjaista tekokuitua palttinasidoksella.

SAKA-1938-4

Solmio, 1950-1960-luku, Espee Solmio Oy, Helsinki

vaatturitietokanta 1950-luku, 1960-luku, Espee Solmio Oy, Helsinki, Sigrid Penttinen Solmiotehdas, Solmiot, Solmiotehdas, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: n. 1955-1965

Kangas: Silkki

_MG_6723.jpg

1950-luvun lopulla solmiot kaventuivat ja 60-luvulla ne olivat kapeimmillaan. Tämä rykmenttiraitainen solmio on luultavasti 50-60-lukujen vaihteesta.

_MG_6724.jpg

Solmioiden valmistajaa on yleensä hyvin vaikea selvittää. Tässäkin solmiossa valmistaja on merkinnyt tuotteensa ainoastaan pienellä, käyttöönoton yhteydessä poistettavalla pahvilapulla. Luonnonsilkkiä ryhdytään mainostamaan hyvänä solmiomateriaalina juuri 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Yleisimpiä solmiomateriaaleja olivat viskoosi, asetaatti ja silkki.

Irtokauluspaita, 1930-luku, OTK, Helsinki

vaatturitietokanta 1950-luku, Helsinki, Irtokauluspaita, OTK (Osuustukkukauppa), Paita, Paitatehdas, Vaateteollisuus, Yleinen 1 kommentti

Ajoitus: n. 1930-luku (?)

Kangas: Vaaleansinisellä pohjalla valkoista, mustaa ja violettia raitaa, palttinasidos. Rintavuori ohutta pellavapalttinaa.

Napit: Helmiäisnapit.

_MG_6695.jpg

Tässä OTK:n paitatehtaan paidassa on etumuksessa kolme nappia, yleinen on myös kaksinappinen etumus. Paita on päälle pujotettavaa mallia, jota pidettiin takkimallia parempana. Kaksinkertaiset kalvosimet. Oikeaa hihaa on paikattu hauskasti eri paitakankaalla.

_MG_6696.jpg

Rintavuori antaa ryhtiä etumukselle. 1900-luvun alkupuolella oltiin totuttu tärkättyihin etumustoihin. Luultavasti kankaan ohentuessa ja tärkkäyksestä luovuttaessa oli luontevaa jäykistää etumusta esimerkiksi rintavuorin avulla.

_MG_6697.jpg

Selän hartiakappaleeseen on leikattu koketti eli kaarroke. Selkäkappaleen kangasta on koottu laskoksiin hartioille. Kevyesti pussittava selkäosa antaa käsille liikkumavaraa.

A. Karvinen, Helsinki

vaatturitietokanta 1920-luku, 1930-luku, 1940-luku, A. Karvinen, Helsinki, Liikesivut, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti
IMG_2942.jpg

Vaatturi Abel Karvinen. Kuva luultavasti 1940-luvulta.

Abel ”Aapeli” Karvinen (s. 30.5.1894, Liperi) oli helsinkiläinen vaatturimestari. Karvinen meni liperiläisen mestari Pitkäsen vaatturinoppiin vuonna 1910.  Hän oli käynyt kansakoulun ja sen jatkokursseja. Työn ohessa Karvinen kävi työväenopistoa.

Karvinen työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan Venäjällä, mm. Pietarissa vaatturimestari Ratilaisen liikkeessä. Palattuaan Suomeen Karvinen asettui Helsinkiin, jossa hän työskenteli leikkaajana J.D. Karjalaisen ja A.T. Erosen liikkeissä. Oman liikkeen Karvinen perusti Vaatturi-lehden mukaan vuonna 1926. Liike yhtiöitettiin vuonna 1931, jolloin nimeksi tuli O.Y. Karvinen A.B. Yhtiön hallituksen muodostivat puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Aapeli Karvinen sekä varsinaiset jäsenet Vilho Albin Karvinen ja Bertil Valdemar Lundström. Osakeyhtiö luovutettiin kuitenkin konkurssiin vain kahta vuotta myöhemmin.

Vaatturi-lehdessä vuonna 1944 haastateltu Karvinen oli sitä mieltä, että tilausvaattureiden tulisi kyvetä tarjoamaan tilausvaatteiden ohella myös valmisvaatteita. Karvinen perusteli liikevaihdon ja asiakaspiirin kasvavan valmisvaatteiden myynnin seurauksena.

Karvinen toimi aktiivisesti järjestötoiminnassa. Karvinen toimi mm. Vaatturiliikkeenharjoittajain Helsingin jäsenyhdistyksen puheenjohtajana 1940-luvulla ja vuonna 1960 hänet valittiin Suomen Vaatturiliiton puheenjohtajaksi.

Osoitteita ja puhelinnumeroita

  • 1924: Erikinkatu 27 D 5 (kotiosoite)
  • 1926: Siviili- ja virkapukimo: Annankatu 8.
  • 1928: Fabianinkatu 23 A 3.
  • 1930: Kluuvikatu 8.
  • 1931: Ilmarinkatu 12 A 16 (kotiosoite). Siviili- ja virkapukimo: Kluuvikatu 8.
  • 1933: Uudenmaankatu 44 C 44 (kotiosoite?)
  • 1936: Mariankatu 10 B 22 (kotiosoite). Pukimo: Keskuskatu 5.

Liikeen puhelinnumero esiintyy ensimmäistä kertaa v. 1926 ja se pysyy aineistossa loppuun asti samana: 23 589.

[1] Vaatturi. 1944. no. 5.

[2] Vaatturi. 1943. no. 7-8.

[3] Vaatturi. 1934. no. 5.

[4] Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri. 1924–1936.

[5] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1931. no. 8.

[6] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1933. no. 4.

[7] Vaatturi. 1944. no. 12.

Frakkipaita, 1929–1930, Oy Elmo Ab, Helsinki

vaatturitietokanta 1920-luku, 1929, 1930-luku, Frakkipaita, Helsinki, Irtokauluspaita, Oy Elmo Ab, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: noin 1929-1930

Kangas: Puuvillapalttinaa. Kovetettavassa etumuksessa kuosiinkudottua kuviota.

Napit: Ei nappeja

_MG_6666.jpg

Näitä paitoja myymällä kerättiin varoja Stadionin rakentamiseen. Paidassa oleva lenkki pujotetaan housunkauluksen sisäpuolella olevaan nappiin, jotta paita pysyisi siististi paikallaan liikkuessakin.

_MG_6672

Miesten paitoja myytiin vain kauluskoolla ja niiden muut mitat olivat hyvin runsaat. Paita peittyi liivin ja takin alle, joten tyköistuvuudella ei ollut väliä.

_MG_6673

Niskapuolella oleva lenkki on kätevä esimerkiksi selättömien frakkiliivien varmistamista varten.

Takki, smokin, 1936, Oy Tailor Ab (Stockmann), Helsinki

vaatturitietokanta 1930-luku, 1936, Helsinki, Oy Tailor Ab, Smokki, Stockmann, Yleinen Jätä kommentti

Kiitos Janille takin lainasta!

Ajoitus: 20.2.1936

Kangas: Musta kampalankavilla

Napit: Mustaa varhaista muovimassaa, tasapintaiset, nelireikäiset

Vuorit: Mustaa tekosilkkiä. Loimivaltainen, 3-vartinen toimikas. Vuorit vaaleaa tekosilkkiä. Loimivaltainen, 8-vartinen satiini.

Suurennokset 50-kertaisia.

SASTO-1936-1.jpg

Upea esitys smokista. Kauluskäänteet ovat järkälemäisen suuret ja niissä on leveyttä pitkälle napitukseen asti, jota kohden ne myös pyöristyvät. Tämän kaltainen ’mahakas’ kaulusmalli tuli uudelleen suosioon 1970-luvulla. Rintakehän keskelle muodostuva valtava V-muoto voimistaa kavennettua vyötäröä. Muodin mukaan tähän aikaan kauluskäänteitä ei prässätty litteiksi rintakehää vasten, vaan niiden annettiin ’rullata’. Kuvattua takkia ei ole kuitenkaan käsitelty tällä tavalla eli se ei ole ajanmukaisessa asussaan.

Villakankaan kudosta on lähes mahdotonta erottaa päällipuolelta apretoinnin takia.
Silkkikäänteen sidos. Suurennoksesta huolimatta sidoskohtia on vaikea erottaa, koska langat ovat niin ohuita.
SASTO-1936-2.jpg

Myös hartioiden toppaus on korostettua ja lennokasta. Olkapäät nousevat hieman ylöspäin hihasauman kohdalta niin, että hartioiden alueelle muodostuu jännittävä, jopa jousta muistuttava kurvikas kokonaisuus. Takki on tyypillinen esimerkki 1930-luvun pukumuodista, sillä se todella tekee miehen. Puku muovaa kantajastaan harteikkaan adoniksen, jonka ryhti seisoo jäykkänä kuin jousi. Takasauman voisi jopa kuvitella halutessaan nuoleksi.

SASTO-1936-4.jpg

Molemminpuolinen napitus, jotta käyttäjä pystyi halutessaan vaihtamaan napitustyyliä. Kuusisen julkaisemassa Miehen Muoti -lehdessä vuonna 1935 tätä kaksoisnappia pidettiin passéna: ”Se on ollutta ja mennyttä, nykyään on vain yksi nappi.” Seuraavan aukeaman malliesimerkissä on smokissa kuvattuna kuitenkin kaksoisnappi [1].

IMG_1510.jpg

Miehen Muoti 1935.

SASTO-1936-3.jpg

Hihanapit ovat puhtaasti koristeelliset.

SASTO-1936-BF

Suurennos napista.

SASTO-1936-5.jpg

SASTO-1936-6.jpg

Vuorikangas tekosilkkiä, luultavasti viskoosia.
Vuorikangas tekosilkkiä, luultavasti viskoosia.
SASTO-1936-niska.png

Tämä Tailor-tavaraleima on rekisteröity vuonna 1927.

SASTO-1936-povi.png

Vuosiluku on hieman epäselvä, mutta kyseessä ei voi olla mikään muu kuin vuosi 1936.

[1] Miehen muoti. 1935. 3.

Oy Espee Solmio, Helsinki

vaatturitietokanta Asusteet, Espee, Espee Solmio Oy, Helsinki, Kravatit, Liikesivut, Rhodia, Sigrid Penttinen Solmiotehdas, Solmiot, Solmiotehdas, Tuotemerkit, Yleinen 1 kommentti

IMG_2374.jpg

IMG_2375.jpg

Sigrid Penttisen toiminimi ilmoitettiin kaupparekisteriin v. 1931 helsinkiläisenä kravattitehtaana. Yrityksen tavaraleima Espee ja Hermes-sauvallinen tehtaanmerkki rekisteröitiin vuonna 1935 [1, 2].  Yritys toimi ainakin seuraavissa osoitteissa:

  • 1931: Kaisaniemenkatu 5
  • 1935: Kaisaniemenkatu 7
  • 1949: Keskuskatu 5 B 21 [3]
  • 1953: Mikonkatu 9 A [4]
  • 1961: Mikonkatu 9 A

Solmiotehdas yhtiöitettiin vuonna 1936, jolloin nimeksi tuli Oy Espee Solmio. Kaupparekisterin mukaan yritys perustettiin valmistamaan ja kauppaamaan solmioita ja kaulaliinoja Helsingin kaupungissa. 1950-luvulla yritys valmisti ilmeisesti myös nilkkaimia. Toiminta oli vielä käynnissä ainakin 60-luvun alussa. Espeellä oli sisaryritys Rengas Paita O/Y ja tytäryhtiö Keskus Asuste Oy. Edellinen on kaupparekisterin mukaan tullut Mikko ja Sigrid Penttisen haltuun v. 1940 [3, 4, 5].

Käkisalmelainen-lehden muistokirjoituksessa Mikko Penttiselle taustoitetaan Espee Solmion taustavaikuttajan vaiheita. Kirjoituksen mukaan solmiotehdas perustettiin Helsinkiin jo vuonna 1927 Mikko Penttisen toimesta. Tätä en ole kuitenkaan pystynyt varmistamaan. Käkisalmella vuonna 1898 syntynyt toimitusjohtaja Penttinen kuoli Helsingissä 9.1.1966 [9]

Vuonna 1940 yritys mainosti solmioitaan trendikkäillä nimillä Atlanta, Biaritz, Metro ja mainoslauseella ”nämä kolme merkkiä hallitsevat syksyn solmiomarkkinoita” [6].

Sota-aikana kankaat tuotiin Saksasta. 1950-luvulla yritys toi maahan solmio- ja kaulahuivikankaita Italiasta, Englannista, Ranskasta ja Saksasta. Tuontitavaraa olivat etupäässä luonnonsilkki- ja tekosilkkikankaat kuten ranskalainen selluloosa-asetaatti rhodia.

Olympiavuonna 1952 yritys sai haltuunsa olympiarenkaiden käyttöoikeudet eli yhtiö valmisti silloin ns. olympiasolmioita.

IMG_2563.jpg

Näytetilkkuja Espee Solmion vuonna 1947 maahantuomista miesten kaulahuivikankaista [7]

IMG_2335.jpg

Yhtiön Saksasta tuomia kankaita vuonna 1944 [7].

IMG_2369.jpg

Vuonna 1954 tuotuja kankaita Italiasta. Kankaat valmistanut comolainen Successori Giuseppe Cattaneo [8].

Yrityksen merkkejä tuotteissa

IMG_2378.jpg

1930-luvun loppu tai 1950-luvun alku (?)

IMG_2376

1930-luvun loppu tai 1950-luvun alku (?). Sama solmio kuin yllä.

IMG_2380

1930-luvun loppu tai 1950-luvun alku (?)

IMG_2383.jpg

Pahvinen myyntietiketti solmiossa. Yleensä vanhoissa suomalaisissa solmioissa käyttöä ennen irroitettava pahvinen merkki oli valmistajan ainoa leima. Tämä tekee solmioiden valmistajien identifioinnista vaikeaa. 1950-1960-luvun vaihde.

IMG_2384

Sama solmio kuin yllä. 1950-1960-luvun vaihde.

IMG_2388.jpg

1953 [4]

[1] Suomen kaupparekisteri, liite. 1931. no. 4.

[2] Tavaraleimarekisteri. 1935. no. 9.

[3] Sininen Kirja: Suomen talouselämän hakemisto. Helsinki: Sininen kirja OY. 1949-1950.

[4] Jäntti, Lauri & Mäkinen Untamo. Sininen Kirja: Suomen talouselämän hakemisto. Helsinki: Sininen kirja OY. 1953.

[5] Suomen kaupparekisteri. 1940. no. 33.

[6] Lotta-Svärd. 15.12.1940. no. 21.

[7] Kansallisarkisto. Sosiaali- ja terveysministeriön hintaosasto Fa I. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Espee Solmio (1943-1949) Fa I:826.1.

[8] Kansallisarkisto. Sosiaali- ja terveysministeriön hintaosasto Fa I. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Espee Solmio (1954-1957) Fa I:826.1.

[9] Käkisalmelainen. ”Matkan päähän päässeitä, Mikko Penttinen.” 1.2.1966. no. 2.

 

E. Laitinen, Helsinki

vaatturitietokanta 1920-luku, 1930-luku, E. Laitinen, Helsinki, Liikesivut, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti

IMG_2393.jpg

Ilmoitus Postitorvi-lehdessä v. 1939 [1]

Emil Laitinen oli Helsingissä 1920-1930-luvuilla toiminut vaatturi. Vaatturi-lehdessä vuonna 1910 olevaa lehden asiamiehien listaa koristaa loviisalaisen E. Laitisen nimi. Epäselväksi jää, onko kyseessä sama vaatturi.

Helsingissä Laitisen työhuone sijaitsi useassa eri paikassa eri aikoina, joista tarkempi lista alla. Tiedot on kerätty Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalentereista vuosien 1922–1930 ajalta ja lehti-ilmoittelusta [1, 2, 3]

  • 1922: Engelinaukio 7 A 1
  • 1924: 3 linja 14 A 3
  • 1928: Tehtaankatu 18 A3
  • 1930: Tehtaankatu 18 A3
  • 1938: Tehtaankatu 18 A
  • 1939: Korkeavuorenkatu 24 A

Vuoden 1928 tienoilla, samoihin aikoihin, kun Laitinen on muuttanut Ullanlinnaan Taivaanvuohen kortteliin, ilmestyy myös puhelinnumero 31 497. Tätä numeroa Laitinen käytti ilmoittelussaan ainakin vuoteen 1939 asti.

[1] Postitorvi. 1.8.1939. no. 8-9.

[2] Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri. 1922; 1924; 1928; 1930.

[3] Maanpuolustusnuoriso. 1.5.1938. no. 5.