Irtokauluksia naisille Hangon museon kokoelmista

km0000mtoek

Seurue 1900-luvun alussa (Gadd Georg, Helsingin Kaupunginmuseo)

1900-luvun alussa myös naiset saattoivat käyttää samanlaisia korkeita, tärkättyjä irtokauluksia, mitä miehetkin. Mallit erosivat kokojen ohella lähinnä koristelunsa puolesta. Korkea tärkätty irtokaulus sopi erityisesti työympäristöihin, urheiluvaatetukseen ja muihin vapaa-ajan aktiviteetteihin. Iltapukineiden kanssa kauluksia tuskin käytettiin.

Tässä artikkelissa esittelen muutamia naisten irtokauluksia Hangon museon kokoelmista. Kaulukset on lahjoitettu museolle 1990-luvulla hankolaisen Karl Falleniuksen lyhyttavaraliikkeen jäämistöstä. Kuvatut kaulukset sijoittuvat todennäköisesti noin ajalle 1900-1915.

Kuvien oikeudet / Copyright: Hangon museo / Hanko Museum.

Vinkelgatan11 Fallenius

Karl Falleniuksen liike perustettiin Hankoon 1893 (Hangon museo).

Falenius1

Falleniuksen liikkeen interiööriä vuosisadan vaihteessa (Hangon museo).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Damenkragen, naisten kauluksia. Jugend-teemainen etiketti paljastaa laatikon sisällön.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palko-ompeleet olivat melko yleinen koristelu naisten kauluksissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pyöreäreunainen kääntökaulus on yksi aikakauden leimallisimmista malleista. Tässä naisille sopivassa versiossa on käytetty reikäompelukoristelua (fagoting).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tämä palko-ompelein koristeltu kaulus muistuttaa paljon artikkelin ensimmäisessä kuvassa nähtyä kaulusta, johon toinen seurueen rouvista on pukeutunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

”Damen-Kragen, svart kant.” Naisten kauluksia, musta reuna. Kaulukset on tuotettu Suomeen ilmeisesti Saksasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvin erikoislaatuiset pystykaulukset, jotka on kantattu mustalla kankaalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Alkuperäinen laatikko on erittäin hyvässä kunnossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Saksankielinen teksti paljastaa merkiksi EG:n ja mainostaa tuotetta ensiluokkaisena valmisteena.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaulukset ovat yhä niputetut yhteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Reikäompelein koristeltu, kirjottu ja tärkätty kaulus on hämmästyttävän hieno esitys.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaulusten brodeeraus esittää kasviaihetta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Värilliset reunat, lukee tässä pakkauksessa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harvinaislaatuiset kääntökaulukset on koristeltu ulkoreunoiltaan erikuvioisin kankain.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

E. A. Knápe, Helsinki

EAKnape.png

Emil Alexander Knápen liike Aleksanterinkadulla 17, toisessa kerroksessa, 1910-luvun alussa (Rosenbröijer A. E., Helsingin kaupunginmuseo).

200720 . N117882

Aleksanterinkatua, noin 1899-1909 (Lindbohm A., Lindbohm J., Lindbohm H., Helsingin Kaupunginmuseo)

IMG_5571copy.png

E.A. Knápen ilmoitus räätäliliikkeensä avaamisesta Hufvudstadsbladetissa 1884.

Emil Alexander Knápe (s. 18.7.1863, Kokkola(?), k. 30.6.1936, Helsinki) oli helsinkiläinen vaatturimestari ja kauppias. Knápe perusti liikkeensä Andreankatu 13:een (nykyinen Lönnrotinkatu) vuonna 1884. Samana vuonna tämä ja hänen puolisonsa Anna Charlotta Bäck vihittiin. Heidän tyttärensä Ingrid Maria kuoli kahdeksankuukautisena 18.6.1886. Liike muutti vuonna 1885 Itäiselle Henrikinkadulle 5, joka on nykyään Mannerheimintie. Tänä aikana hän tuntuu käyttäneen reklaami-ilmoittelussa nimeä E. Alex Knape.

Vuonna 1888 liike muutti Aleksanterinkadulle 48, vuonna 1889 numeroon 15 ja vuonna 1897 numeroon 17, jossa se sijaitsi toisessa kerroksessa. Vaatturityön lisäksi Knápe kauppasi kankaita. Aleksanterinkadulla toimimisen aikana tämän puhelinnumero oli ytimekäs: 5. Vaatturi Viktor Lehto toimi mestarina Knápen liikkeessä jonkin aikaa silloin, kun se sijaitsi Aleksanterinkadulla. Tämä helsinkiläinen vaatturinliike liike pärjäsi kaikesta päätellen hyvin, sillä vuosisadan vaihteessa sekä 1910-luvulla tämän vaatturiliikkeen, jolla oli nyt nimitys miesten muotisalonki (Modesalong för Herrar), mainos koristaa paikallisen osoitekalenterin joka toista sivua, eli yli kahtasataa sivua per opus. Knápella oli tämän lisäksi toimitalossaan Aleksanterinkatu 17:ssa sen päätyyn maalattu reklaami.

Vuonna 1919 korkein oikeus langetti Knápelle 3½ kuukauden vankeuden ja 12,000 markan sakot elintarvikkeen myynnistä epäreiluun hintaan. Asia koski luultavasti vuoden 1918 poikkeusoloja.  Vaateliike meni konkurssiin vuonna 1924, jolloin se myös siirtyi leikkaajana vuodesta 1909 toimineelle Leo Sandellille. Samana vuonna liike oli myös muuttanut Pohjoiselle Esplanadinkadulle 37, jossa se toimi ainakin vuoteen 1941. Liike on lopettanut arviolta vuotta myöhemmin, sillä vaatturimestari Sandell oli siirtynyt toiselle alalle vuonna 1944.

Emil Knápe on käyttänyt nimikoiduissa housunnapeissaan Saksassa Elberfeldissä (nykyään osa Wuppertalin kaupunkia) sijainneen Carl Weyerbusch & Co:n valmistamia kivipähkinänappeja.

ASnellmanKnape.jpg

Povimerkki siviilivirkapuvussa, mahdollisesti vuodelta 1907 [Kuva: Alex Snellman].

KnapeHango (1).jpg

Knápen mainos Hangö stad och badanstalt -kirjasessa vuodelta 1895.


Vaatturi. 1936. no. 7.

Vaatturi. 1942. no. 11.

Vaatturi. 1944. no. 6.

Hufvudstadsbladet. 9.9.1884. no. 210.

Nya Pressen. 11.6.1886. no. 156.

Hufvudstadsbladet. 18.7.1913. no. 192

Nya Pressen. 3.10.1884. no. 269.

Folkwännen. 27.12.1884. no. 302

Finland. 14.10.1885. no. 238.

Vasabladet. 23.6.1886. no. 50.

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22321

Adresskalender för Helsingfors stad. 1888.

Adresskalender för Helsingfors stad. 1889.

Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter. 1898–1917.

Åbo Underrättelser. 13.5.1919. no. 127.

Finlands Allmänna Tidning. 13.11.1924. no. 264.

Helsingin Sanomat. 12.6.1924. no. 160.

Suomen liikekalenteri. 1941.

Hangö stad och badanstalt. Helsingfors: Wenzel Hagelstam. 1895.

Lähteet: KA

 

O. & J. Strandell, Tampere/Turku/Viipuri

4713

Todennäköisesti O. & J. Strandellin liike Tampereella Kauppakatu 7:ssä, 1800-luvun viimeisinä vuosina. Uusrenessanssityyliset myymäläkalusteet viittaavat kertaustyylisen rakennuksen interiööriin [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto].

4714

Kuvassa todennäköisesti Strandellien uusi liike vastavalmistuneessa Tirkkosen kivitalossa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Lars Sonckin ja Birger Federleyn piirtämän, varhaista ranskalaisvaikutteista jugend-tyyliä edustavan rakennuksen sisätilatkin suunniteltiin – aikakauden ihanteiden mukaisesti – sopimaan tyylillisesti yhteen talon julkisivun kanssa. Myyntitiskien Art Nouveau -henkinen kukkaornamentointi tukee ajatusta Tirkkosen talosta. Wieniläistuoli molemmissa kuvissa viittaa yhteyteen kuvissa olevien myymälöiden välillä [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto].

O. & J. Strandellin liike ilmoitettiiin kaupparekisteriin elokuussa 1898. Veljesten Mårten Oskar Strandellin ja John Bernhard Strandellin Tampereelle perustaman yhtiön toimiala käsitti miesten asusteiden myynnin lisäksi myös matkailualan toimintaa. Veljeksillä oli höyrylaivamatkojen agentuuri Tampereella, joka välitti matkoja ainakin Ruotsiin ja Venäjälle [1, 2, 3].

Liike toimi Tampereella vuosina 1898–1921 Oskar Strandellin poismenoon saakka, Turussa n. vuosina 1913–1919, ja pisimpään Viipurissa, 1902–1936. Viipurin sivukonttoria hoiti ilmeisesti Oskarin veli John.

Oskar Strandell (s. 11.11.1869, Turku) oli kauppiasuransa ohella myös tamperelainen harrastajavalokuvaaja. Hänen kuviaan on talletettu ainakin Tampereen historiallisen museon kuva-arkistoon ja julkaistu ajan suomalaisissa lehdissä. Oskarilla oli kolme veljeä ja tämän isä oli kauppias Viktor Leonard Bernhard Strandell. Viktor Strandellin hautajaisista ilmestyi varsin mittava juttu vuoden 1904 Åbo Underrättelser -lehdessä, jonka voi lukea artikkelin lopusta.

Oskarin yhtiökumppanina toimineen John-veljen lisäksi tunnetaan ainakin turkulainen apteekkari Ivar Strandell ja arkkitehti Fritiof Strandell. Oskar Strandell oli aktiivinen jäsen Näsijärvi Segelsällskapin, eli Näsijärven purjehdusseuran toiminnassa, missä hän toimi pitkään sihteerinä. Frisk Bris -lehdessä vuonna 1920 julkaistussa Oskar Strandellin nekrologissa kirjoitettiin, että Tampereelle muuttanut Oskar oli ollut yhdistyksen tärkeitä tukipilareita [4, 5, 6]:

Inflyttad till Tammerfors från saltsjön, blev den avlidne en av stödjepelarna inom N.S.S., verkande under en lång följd av år såsom dess sekreterare.

Strandellien liike sijaitsi Tampereella aluksi osoitteessa Kauppakatu 7 – noin vuosina 1898–1900. Tirkkosen talon valmistuttua kadun toiselle puolelle heinäkuussa 1900, liike muutti yhteen sen uusista liikehuoneistoista, osoitteeseen Kauppakatu 6. Tiettävästi yritys toimi tässä osoitteessa ainakin vuoteen 1921 asti, jolloin se vielä esiintyy Tampereen puhelinluettelossa. Strandellit hankkivat puhelinosakkeen jo melko varhain, sillä ensimmäistä kertaa omaa numeroa, 568, mainostettiin Aamulehdessä 31. lokakuuta 1901.

5716392.jpg

Viipurin haaraliike avataan vuonna 1902 [7].

14960405.jpg

Turun liike Linnankadulle avautuu vuonna 1913 [8].

Strandellin veljekset perustivat tamperelaiselle yritykselleen haaraliikkeitä Viipuriin ja Turkuun. Viipurin liike sijaitsi aluksi Torkkelinkatu 6:ssa, jonne se avattiin elokuun lopussa 1902. Kymmenenluvun loppuun mennessä yritys oli ehtinyt toimia Viipurissa Torkkelinkadulla useissa eri osoitteissa. Turussa Strandellien haaraliike toimi ilmeisesti aluksi, vuodesta 1904 lähtien, yhdessä Wiktor Tikan liikkeen kanssa. Sittemmin oma liike perustettiiin Linnankatu 19:n tiloihin vuonna 1913. Vuosina 1913-1919 Turun liike oli osakeyhtiömuotoinen. Osakeyhtiön lakkauttamisen syy vuonna 1919 ei ole tiedossa, mutta se saattaa liittyä Oskar Strandellin kunnon heikentymiseen [9, 10, 11].

Oskar Strandell menehtyi sairauden seurauksena Viipurissa, viidenkymmenen vuoden iässä, 14. syyskuuta 1920. Seuraavalla viikolla pidetyissä hautajaisissa vainajan haudalle laskivat seppeleensä mm. kauppaneuvos Nikolai Tirkkonen ja arkkitehti Birger Federley, kerrottiin Aamulehdessä.  Vuoden 1920 lokakuussa, testamentin mukaisesti, yrityksen toiminta siirtyi kokonaisuudessaan hänen veljelleen John Strandellille. Yrityksen virallinen nimi muutettiin samalla muotoon O. & J. Strandell, äg. John Strandell (äg. on lyhenne sanasta ägare, omistaja) [12, 13, 14].

Viipurin haaraliike toimi ainakin vielä vuonna 1935, jolloin O. & J. Strandell mainosti Rintamamies-lehdessä varaston loppuunmyyntiä. Liike esiintyy vielä vuoden 1936 osoitekalenterissa, mutta ei enää vuonna 1939 [15, 16, 17].

Alla valittuja paloja O. & J. Strandellin reklaameista, ilmoituksista ja muista Strandelleihin liittyvistä lehtileikkeistä:

 

14960404

Oskar Strandellin ottama kuva Finlandia-lehdessä 1916 [18].

4715

Herrainvaateliikkeen valikoimaa 1900-luvun alussa Tampereella [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto]. Strandellien liikkeen kyltti näkyy myös Tirkkosen talon julkisivussa täällä.


[1] Registeringstidning för varumärken, 30.8.1898, no. 84.

[2] Turisti. 1906. no. 6.

[3] Turisti. 1905. no. 2.

[4] Frisk Bris. 1920. no. 9.

[5] ”Oskar Strandell.” Kuka kuvasi? Suomen valokuvataiteen museo. http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/ haettu 28.9.2016

[6] Åbo Underrättelser. 16.9.1920. no. 240.

[7] Wiipurin Sanomat. 23.8.1902. no. 68.

[8] Oma koti. 12.6.1913. no. 12.

[9] Registeringstidning för varumärken. 1916. no. 618

[10] Suomen virallinen lehti. 17.10.1919. no. 239.

[11] Kauppalehti. 28.10.1914. no. 43B.

[12] Registeringstidning för varumärken. 1920. no. 777

[13] Aamulehti. 18.9.1920. no. 215.

[14] Aamulehti. 15.9.1920. no 212.

[15] Rintamamies. 20.9.1935. no. 27.

[16] Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto. 1936.

[17] Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1939.

[18] Finlandia. 1916. no. 1.

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto.

Solmuke, 1913–1919, O. & J. Strandell, Tampere

Ajoitus: n. 1913–1919 (osakeyhtiön voimassaoloaika)

Kangas: Valkoinen puuvillakangas, jossa kuosiin kudottua vakoa. Nurjalla puolella kullanvärinen tekstipainatus.

Solmukkeen valmistaja on tuntematon. O. & J. Strandell oli tamperelainen miestenvaateliike, joka toimi vuosina 1898–1921. Muiden valmistajien tuotteiden brändäys oman liikkeen nimellä oli yleistä.

_MG_6725

Valmisrusetti kiristettiin kaulan takaa hakasin varustetulla soljella. Avoin pääty on vahvistettu sisältä kovalla materiaalilla, jotta se pysyy ryhdikkäänä, eikä roiku valtoimenaan.

_MG_6727

Kuvassa näkyvät kaksi metallista kieltä kiinnittyvät irtokauluksen alareunaan ja keskellä oleva metallinen pesä istuu kaulusnapin uloimpaan osaan. Näin solmuke ei käytettäessä hievahdakaan paikaltaan. Molemmat kiinnikkeet hävisivät valmissolmukkeista irtokaulusten mentyä pois muodista.

Irtokalvosimet, 1890-1910-luku, C. Fr. Juselius Paitatehdas, Turku

Ajoitus: n. 1890-1910-luku

Kangas: Tärkätty puuvillakangas

_MG_6668.jpg

Irtokalvosimia käytettiin, sillä niitä oli helpompi pestä ja huoltaa kuin kiintokalvosimia. Tärkättyyn pintaan lika ei tarttunut yhtä helposti, kuin huokoiseen, pehmeään, tärkkäämättömään puuvilla-, tai pellavapintaan. Kun kalvosimet likaantuivat, lika ei kiinnittynyt itse kankaaseen, vaan jäi pesun yhteydessä irtoavaan tärkkiin.

Takki, redingoten, 1900-luku, G. Fagerholm, Lahti

Ajoitus: noin 1900

Kangas: Musta hieno villakangas

Napit: Silkkipäällysteiset

Vuorit: Mustaa diagonaaliraidallista. Hihavuorit vaaleat painetuilla raidoilla.

PAFA2.jpg

Bonjour-takki on pitkä takki, jonka saketti korvasi muodollisena päiväpukuna lopullisesti 1910-luvulla. 1800-luvun lopulla bonjour-puku (myös: pitkätakki, rokki tai redingote, eng. frock coat) oli hyvin yleinen, mistä johtuu sen asema viktoriaanisen ajan tunnusomaisena pukuna. Puku-nimityksestään huolimatta ei asukokonaisuus ollut puku, sillä housut olivat yleensä eri kankaasta tehdyt raidalliset ns. miljoonahousut. 

PAFA3.jpg

Takin selkäosan leikkaus on samanlainen kuin saketissa ja frakissa. Huomaa olkasaumojen leikkaus, ne ulottuvat voimakkaan viistosti selkäpuolelle asti. Vaikka vaate oli jo poistunut yleisestä käytöstä Kuusisen uutiset tarjosi redingote-takin kaavaa vaattureille vielä vuonna 1936 [1].

PAFA5.jpg

Kotiliesi-lehti kutsuu redingotea diplomaattitakiksi vuoden 1924 artikkelissaan [2]. Nimitys johtuu takin päätymisestä vain muodollisimmissa yhteyksissä käytettäviksi, ultraformaaliksi vaatteeksi. Valtionpäämiehet ja diplomaatit olivat viimeisiä tämän takkimallin aktiivikäyttäjiä. Redingote-takissa oli yleensä puoliksi silkillä vuoratut kauluskäänteet, mitä tässä takissa ei ole.

Vaatturi-lehdessä vuonna 1910 kirjoitettiin muodista bonjourin osalta seuraavaan tapaan [3]:

Bonjour’it, jotka meillä ovat niin pidettyjä, ovat täällä jo näytelleet osansa loppuun ja käyttävät niitä nyt ainoastaan, jokapäiväisenä liikepukuna, osastojen johtajat hotelleissa ja kauppataloissa.

Kuningas Edvard’in kuoleman kautta ovat ne jälleen hiukan tulleet entiselleen, mutta ei kuitenkaan niin suuressa merkityksessä.

Koska bonjour’ia mainittua tarkoitusta varten käytetään avoinna, ovat etukaistaleet täpärät. Napitetaan kolmella napilla. Pielukset päälystetään silkillä aina napinläpiin asti. Suolistossa [vyötäröllä] on bonjour jokseenkin vartalonmukainen. Liepeet putoavat löysinä, mutta ei niitä kuitenkaan voi kutsua kellomaisiksi. Liepeittein reunoja ei taivuteta ainoastaan rässätään sileiksi. Hioissa on neulotut salaiset käänteet neljällä napinlävellä. Reunat neulotaan kerran käsin.

PAFA-F.jpg

(50x) Päällikangas

PAFA1.jpg

Vaattureille suunnatussa Fackmannen-lehdessä vuodelta 1890 puhutaan redingotesta vierailupukuna. Lehden mukaan housujen tulee olla ”raitaista kamlankakangasta [kampalankavilla]” [4]. Vuonna 1902 Vaatturi-lehti suositti tummanharmaata tai mustaa saxonia, cheviotia, kameli- ja Worstedvilla -kankaita [3]. Worsted on englanninkielinen nimitys kampalankavillalle. Saxon ja cheviot ovat lammasrotuja.

PAFA7.jpg

Vuoden 1908 Vaatturi-lehdessä ehdotetaan sarsi- eli satingivuorisen pitkätakin hinnaksi Helsingissä 85 markkaa (v. 2015 sama määrä olisi noin 330 euroa). Sarssi oli yleensä ns. puolivillainen vuorikangas. Tämän takin vuorikankaan kuitukoostumuksesta ei ole vielä selvyyttä.

PAFA6.jpg

PAFA4.jpg

Hihan ommel muistuttaa vanhemman ajan takkien kalvosimista.

pafa-w

Liivi on erityisen hienosti leikattu avoimeen U-muotoon. Tämän tyylin liivi oli yleisesti käytetty muodollisessa iltavaatetuksessa, sillä sen avoin malli mahdollistaa kovetetun paidanetumuksen loisteliaan esittämisen.

pafa-w-1


[1] Kuusisen uutiset, 1.8.1936, no 55

[2] Kotiliesi, 1.4.1924, no. 8

[3] Vaatturi, 1.12.1902, no 12

[4] Fackmannen, 1.9.1890, no. 2

G. Fagerholm, Lahti

IMG_1893

Gustaf Fagerholm Suojeluskuntalaisen Lehdessä v. 1919 [1]

G. Fagerholm oli tamperelais-lahtelainen kauppias jonka kangaskauppa toimi vuosina 1888–1931. Fagerholmin kauppaliike muutettiin osakeyhtiöksi, nimeksi tuli Osakeyhtiö G. Fagerholm, vuonna 1916 [2].

Alkujaan tamperelainen Gustaf Fagerholm syntyi vuonna 1859 ja kuoli Lahdessa vuonna 1927. Fagerholm oli kangasalan ensimmäinen yrittäjä Lahdessa. Fagerholm oli perustanut Tampereella kangas- ja sekatavarakaupan jo 20-vuotiaana [3].

Yrityksen mainosmateriaalin perusteella yritys kauppasi vain kankaita ja vaatevalmistustoiminnasta ei löydy paljon todisteita. Vaatetustyöläinen-lehti antaa olettaa kuitenkin muuta. Lehdessä kuvattiin lahtelaisten vaatetustyöläisten toimintaa vuonna 1916 helmikuussa ”laimeana.” Samassa jutussa mainitaan ylimääräisen kokouksen päätöksestä, jonka johdosta lähetettiin paikallisille vaatetustyönantajille  ”kalliinajan palkankorotuspyyntö,” jolla viitataan luultavasti sesonkiajan korotettuun palkkaan. Lehden mukaan pyyntöön olivat vastanneet korotuksella G. Fagerholm, joka korotti liikkeensä ”I:een luokkaan”. Vaikka yritys mainosti itseään lähinnä kangaskauppana, eikä suurta määrää tietoa yrityksen vaatetoiminnista löydy, voi jutusta päätellä G. Fagerholmin liikkeen valmistaneen kangaskaupan ohella myös vaatteita [4].

Lahden osoitekalenterista vuodelta 1935 löytyy yrityksen historiasta pieni kirjoitus, joka ohessa:

G. Fagerholmin kangaskauppa perustettiin v. 1888. Se alkoi toimintansa kesäkuun 6 P:nä, siis omistajansa nimipäivänä, kelloseppä R. Ojasen talossa Rautatiekadun varrella, nyk. Kauppahotellin paikalla. Toimittuaan täällä kolme vuotta siirrettiin se Aleksanterinkadulle 23 samaan huoneustoon, jossa nyt on Suomal. Maanviljelyskauppa Oy. Tässä jatkui liike 8 vuotta ja kehittyi jo huomattavaksi kangaskaupaksi, joten liikkeelle oli saatava laajemmat tilat. Nyt osti kauppias Fagerholm talon 13 Aleksanterinkadun varrelta ja siirrettiin liike siihen. V. 1909 rakennettiin tontille 3-kerroksinen kivitalo, jossa liike toimi kaikissa kerroksissa. Liikkeen omistajana ja hoitajana toimi alusta lähtien yli 30 vuoden ajan sen perustaja, jonka tarmon ja toiminnan tuloksena liike vähäisestä ja vaatimattomasta alustaan kehittyi alallaan paikkakunnan huomattavimmaksi kangastavara-alan tukku ja hävittäiskaupaksi [sic]. Alkuvuosina sen omistaja kulki markkinoilla ja hevosella ajaen talosta taloon myymässä kangastavaroita, mutta elämänsä viime vuosina tarvitsi hän jo huomattava määrän liikeapulaisiakin. Liike muutettiin osakeyhtiöksi ja jäi G. Fagerholmin kuoleman jälkeen hänen perikuntansa haltuun, mutta joutui sittemmin taloudellisiin vaikeuksiin ja loppui kokonaan. Muistoksi Fagerholmin toimikauden tuloksista jäi perikunnan Aleksanterin- ja Mariankatujen kulmaan rakennuttama upea kivitalo, joka nykyisin kuuluu Liiketalo Osakeyhtiö-nimiselle yhtymälle [5].

Niskamerkkejä

PAFA-tag.jpg

n. 1900


[1] Suojeluskuntalaisen Lehti, 18.12.1919, nro. 25

[2] Registeringstidning för varumärken, 1916, no 611.

[3] Kuka, Mitä, Lahti, Lahden Kaupunginmuseo, http://www.lahdenmuseot.fi/kuka-mita-lahti/henkilot/fagerholm-gustaf/. Haettu 7.3.2017

[4] Vaatetustyöläinen, 1.2.1916, no 1.

[5] Lahden osote- ja ammattikalenteri, 1935.

Takki, frakin, 1910-20-luku, L. Eskolas Eft. Skrädderiaffär, Turku

Ajoitus: 1918-1925

Kangas: Musta villakangas, käänteet mustaa silkkisatiinia.

Napit: Päällystetyt kankaalla.

Vuorit: Mustaa. Hihavuorit valkeaa puuvillakangasta kuosiin kudotulla raidalla.

ORES.jpg

Takki on varsin hieno esitys frakista. Takissa on kapeat ja pitkät liepeet, jotka viittaavat 1920-lukuun. Takin etukappale on myös pitkähkö verrattuna hieman tuoreempiin, esimerkiksi 1930-luvun takkeihin.

ORES-1.jpg

Takissa ei ole lievetaskuja, mitkä ovat 1900-luvun alun shaketeissa yleisiä.

ORES-2.jpg

ORES-4.jpg

Vuorikankaissa ei ole käytetty muuntokuituja.

ORES-3.jpg

Vaatturimestari Lauri Eskola kuoli vuonna 1912. (Gustaf) Emil Lindgren jatkoi Eskolan liikettä ko. nimellä vuodesta 1918 lähtien tiettävästi liikkeen lakkaamiseen saakka. Vuosien mittaan Lindgren käytti L. Eskolan jälk. Räätälinliike -nimeä vuoroin pelkän L. Eskolan kanssa.

img_1083

Oy Tailor Ab (Stockmann), Helsinki

IMG_1498.JPG

Oy Tailor Ab Aleksanterinkatu 15:ssa [1]

Osakeyhtiö Tailor Aktiebolagin yhtiöjärjestys vahvistettiin 18. päivä maaliskuuta 1914. Yhtiön tarkoitukseksi mainittiin vaatetusteollisuuden ja kaupan harjoittaminen. Saman vuoden toukokuussa, 29. päivä, pidettiin yrityksen perustamiskokous Jyväskylässä. Osakepääoma oli 75,000 markkaa [2]

Tailor valmisti miesten ja naisten vaatteita sekä turkkeja Helsingissä.

Tailor vuokrasi huoneistonsa Helsingistä Aleksanterinkatu 15:ssa, jossa varsinainen liiketoiminta alkoi 20.8.1914 vain vajaa kuukausi ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Osakeyhtiö Tailorin perustaneet Matti Arvola ja Frans Isak Kurikka tapasivat toisensa Tampereella 1913 erään lakkitehtaan konkurssihuutokaupassa. Yhdessä Arvola ja Kurikka kehittivät idean Tailorin perustamisesta. Kolmekymppiset Arvola ja Kurikka olivat tähän aikaan molemmat lakkitehtaiden johtajia. Ensin mainittu toimi Jyväskylässä A. Fredriksonin Lakki- Kravatti ja Käsinetehtaalla ja jälkimmäinen Kurikan Lakkitehdas Oy:ssä.

Tailorille sodanjälkeinen taloudellinen tilanne oli vaikea 1920-luvun alussa, kuten Stockmannin asiakaslehti Kuvasteessa kerrotaan vuonna 1939 [3] :

Vuoden 1923 vuosikertomus sisältää valituksia vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, yleisestä lamaannuksesta ja alhaisesta hintatasosta. Kilpailu oli suuri liikkeenharjoittajien kesken ja yleisöllä ei ollut ensinkään tai ainakin vain hyvin vähän rahaa ostoksiin. Se oli pakoitettu hankkimaan kaikkein halvimpia vaatetusalan tuotteita ja turkistavarain myynti laski.

Myös vaatturityöntekijöiden  yleislakot vuonna 1924 ja 1926 toivat liikkeelle ongelmia. Seuraavana vuonna liiketilaa kuitenkin laajennettiin ja 1920-luvun lopulle tultaessa toiminta alkoikin kohentua. Vuonna 1929 Stockmann ehdotti Tailorin liittämistä sen tytäryhtiöksi ja sopimus yhdistymisestä tehtiin 3.9.1929. Marraskuussa 1930 Tailor muutti Stockmannille. Kovat ajat kohtasivat kuitenkin pukimoliikettä uudestaan toisen maailmansodan aikaan. Stockmannilta Tailorin historiasta minulle sähköpostitse kirjoittanut Satu Laurila mainitsi että pula-aikana, vuonna 1945, Tailor ”osti ihmisiltä raakoja kissan ja kaniinin nahkoja vaatteiden turkissomisteiksi.”

tailor1927.jpg

Tailor rekisteröi tämän tavaraleiman vuonna 1927, samoihin aikoihin liike laajentui.

Vuonna 1934 avattiin erikoisosasto virka- ja upseeripukuja varten.

Tailorin asiakkaisiin kuului mm. säveltäjä Jean Sibelius. Minna Kaipaisen [4] mukaan etenkin myöhemmällä iällään Tailor oli luultavasti Sibeliuksen luottovaatettajia. Sibelius teetti Tailorilla ainakin viisi pukua vuosina 1951-1956. Kaipainen arvelee, että että nämä puvut ovat saattaneet olla tilauspukujen sijaan mittapukuja, jotka olivat edellisiä edullisempia.

img_1499

Tailorin työtiloja Stockmannilla [5]

Stockmannin Satu Laurilan mukaan Tailorin jatkaja oli Stockmannin Vestimetric-osasto, joka valmisti mittapukuja. Oy Tailor Ab lopetti luultavasti toimintansa 1960-1970-luvulla. Naisten pukimia valmistanut Stockmannin muotisalonki lopetti toimintansa vuonna 1971.

IMG_1335 (1).jpg

Oy Tailor Ab:n johtaja Matti Arvolan 60-vuotisonnittelu Kangaskauppias-lehdessä vuonna 1943 [6]

Niskamerkkejä:

SASTO-1936-niska.png

1936

IMG_4467

1952

Povilätkiä:

sasto-1936-povi

1936

sasto-1940-povi

1940

IMG_4469

1952


[1] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 24

[2] Esitetty historiaosuus referoitu Tailorin 25-vuotiskertomuksesta. Kuvaste. 1939, nro. 1, s.24-32

[3] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 28

[4] Kaipainen, Minna 2017: ”Sibeliuksen puvut ja pukeutuminen”. Artefactum 8. Helsinki: Artefacta 17.1.2017. Saatavissa http://www.artefacta.fi/tutkimus/artefactum/8

[5] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 29

[6] Kangaskauppias, 1943, nro. 2, s. 13

H. Mäkinen, Hamina

IMG_1046.jpg

H. Mäkisen liikkeen reklaami 25.4.1903 Koitar-lehdessä [7].

Kunnallisraatimies Hiskias Mäkinen (20.5.1878–?) oli Mäntyharjussa syntynyt vaatturimestari, joka teki elämäntyönsä Haminassa ja jonne tämä perusti oman liikkeensä Vaatturi-lehden mukaan vuonna 1904. Mäkisen ensimmäiset reklaamit toiminnastaan kuitenkin esiintyvät jo vuonna 1903 Koitar-sanomalehdessä [7]. Vaatturi-lehti julkaisi vuonna 1928 lehdessään kirjoituksen Mäkisen 50-vuotispäivän kunniaksi, jossa käydään läpi tämän siihenastisia saavutuksia. Kirjoituksesta selviää vaatturimestarin olleen ahkera järjestötoimija: Hiskias Mäkinen vaikutti mm. kaupunginvaltuustossa, erilaisissa lautakunnissa, Käsityö- ja Tehdasyhdistyksessä, Haminan VPK:ssa, Haminan Säästöpankissa, Haminan suojelukunnassa ja olipa hän vielä yksi Kymenlaakson Ilmapuolustusyhdistyksen perustajajäseniä [1]. Olen liittänyt koko kirjoituksen alle luettavaksi.

img_1038-1

Kirjoitus Vaatturi-lehdessä vuonna 1928 [1]

Uransa alkutaipaleella, vuonna 1903, räätäli Mäkinen teki ilmeisen yllättäen matkan Amerikkaan. Tänä aikana Mäkinen oli Haminan Työväenyhdistyksen rahastonhoitaja, jonka tilit olivat matkan aikaan selvittämättä:

Mainittujen tilien kertoo hän hävinneen aikaisemmin asuntoa muuttaessaan. Muuten kuuluu hra Mäkinen ennen lähtöään käyneen ahkerasti lainailemassa rahoja ja on myöskin onnistunut joiltakin tuttaviltaan niitä saamaan [5].

Jupakan johdosta Haminan työväenyhdistys syyskuussa moitti julkisesti Mäkisen toimintaa Vaatturi-lehdessä [6]. Epäilyttävästä toiminnastaan huolimatta Mäkinen jatkoi useiden järjestöjen eri toimissa koko loppuelämänsä kaikesta päätellen ansiokkaasti.

Räätälimestari H. Mäkisen liike joutui vuonna 1908 konkurssiin, jonka valvonnasta uutisoitiin Haminan Sanomissa 28.1.1908. Konkurssihuutokauppa käytiin 13. helmikuuta [9, 10]. Saman vuoden toukokuussa Mäkinen oli perustamassa uutta liikettään, sillä tämä ilmoitti Työmies-lehdessä palkkaavansa räätälin. Tässä mainoksessa tavataan ensi kertaa Mäkisen liikkeellä oma puhelinnumero [11].

Vuonna 1920 Mäkisen liike teki jo kauppaa myös kankailla ja naisten vaatteilla [12].

H. Mäkinen jättäytyi vaatturintoimestaan vuonna 1937 mutta liike jäi jatkamaan toimintaansa – tosin osakeyhtiömuotoisena. Vaatturi Jalmari Hohteri, joka oli työskennellyt Mäkisen liikkeessä kymmenen vuotta, valittiin liikkeen johtajaksi [4, 15].

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että H. Mäkisen kaima aloitti vaatturitoimintansa Päijät-Hämeessä Kärkölän kirkonkylässä vuonna 1949 [14].

Tunnettuja puhelinnumeroita ja osoitteita

  • 1904: ”Entisessä tohtori Ek’in sairalassa rukoushuoneen vieressä [7].”
  • 1905: Kansallis-Osakepankin talo [8]
  • 1908: Puhelin: 180 [9]
  • 1928: Puhelin: 180 [13]
  • 1935: Puhelin: 1180 [ks. kuva alla]

Niskamerkkejä

IMG_7845

1935

Povilätkiä

IMG_7848

21.12.1935


[1] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.06.1928, nro 6, s. 10

[2] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.12.1938, nro 12, s. 5

[3] Kuusisen uutiset, 01.09.1933, nro 31, s. 11.

[4] Kuusisen uutiset, 01.06.1938, nro 3, s. 11

[5] Vaatturi: pukuteollisuuden harjottajain äänenkannattaja, 01.09.1903, nro 9, s. 6

[6] Vaatturi: pukuteollisuuden harjottajain äänenkannattaja, 01.10.1903, nro 10, s. 4

[7] Koitar, 25.04.1903, no 45, s. 4

[8] Koitar, 22.07.1905, n0 80, s. 1

[9] Haminan Sanomat, 28.01.1908, nro 10, s. 2

[10] Haminan Sanomat, 08.02.1908, no 15, s. 4

[11] Työmies, 20.05.1908, no 115, s. 4

[12] Haminan Lehti, 24.08.1920, no 93, s. 4

[13] Suomen Sosialidemokraatti, no 249, s. 8

[14] Etelä-Suomen Sanomat, no 113, s. 8

[15] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, nro 9, s. 13