E. A. Knápe, Helsinki

EAKnape.png

Emil Alexander Knápen liike Aleksanterinkadulla 17, toisessa kerroksessa, 1910-luvun alussa (Rosenbröijer A. E., Helsingin kaupunginmuseo).

200720 . N117882

Aleksanterinkatua, noin 1899-1909 (Lindbohm A., Lindbohm J., Lindbohm H., Helsingin Kaupunginmuseo)

IMG_5571copy.png

E.A. Knápen ilmoitus räätäliliikkeensä avaamisesta Hufvudstadsbladetissa 1884.

Emil Alexander Knápe (s. 18.7.1863, Kokkola(?), k. 30.6.1936, Helsinki) oli helsinkiläinen vaatturimestari ja kauppias. Knápe perusti liikkeensä Andreankatu 13:een (nykyinen Lönnrotinkatu) vuonna 1884. Samana vuonna tämä ja hänen puolisonsa Anna Charlotta Bäck vihittiin. Heidän tyttärensä Ingrid Maria kuoli kahdeksankuukautisena 18.6.1886. Liike muutti vuonna 1885 Itäiselle Henrikinkadulle 5, joka on nykyään Mannerheimintie. Tänä aikana hän tuntuu käyttäneen reklaami-ilmoittelussa nimeä E. Alex Knape.

Vuonna 1888 liike muutti Aleksanterinkadulle 48, vuonna 1889 numeroon 15 ja vuonna 1897 numeroon 17, jossa se sijaitsi toisessa kerroksessa. Vaatturityön lisäksi Knápe kauppasi kankaita. Aleksanterinkadulla toimimisen aikana tämän puhelinnumero oli ytimekäs: 5. Vaatturi Viktor Lehto toimi mestarina Knápen liikkeessä jonkin aikaa silloin, kun se sijaitsi Aleksanterinkadulla. Tämä helsinkiläinen vaatturinliike liike pärjäsi kaikesta päätellen hyvin, sillä vuosisadan vaihteessa sekä 1910-luvulla tämän vaatturiliikkeen, jolla oli nyt nimitys miesten muotisalonki (Modesalong för Herrar), mainos koristaa paikallisen osoitekalenterin joka toista sivua, eli yli kahtasataa sivua per opus. Knápella oli tämän lisäksi toimitalossaan Aleksanterinkatu 17:ssa sen päätyyn maalattu reklaami.

Vuonna 1919 korkein oikeus langetti Knápelle 3½ kuukauden vankeuden ja 12,000 markan sakot elintarvikkeen myynnistä epäreiluun hintaan. Asia koski luultavasti vuoden 1918 poikkeusoloja.  Vaateliike meni konkurssiin vuonna 1924, jolloin se myös siirtyi leikkaajana vuodesta 1909 toimineelle Leo Sandellille. Samana vuonna liike oli myös muuttanut Pohjoiselle Esplanadinkadulle 37, jossa se toimi ainakin vuoteen 1941. Liike on lopettanut arviolta vuotta myöhemmin, sillä vaatturimestari Sandell oli siirtynyt toiselle alalle vuonna 1944.

Emil Knápe on käyttänyt nimikoiduissa housunnapeissaan Saksassa Elberfeldissä (nykyään osa Wuppertalin kaupunkia) sijainneen Carl Weyerbusch & Co:n valmistamia kivipähkinänappeja.

ASnellmanKnape.jpg

Povimerkki siviilivirkapuvussa, mahdollisesti vuodelta 1907 [Kuva: Alex Snellman].

KnapeHango (1).jpg

Knápen mainos Hangö stad och badanstalt -kirjasessa vuodelta 1895.


Vaatturi. 1936. no. 7.

Vaatturi. 1942. no. 11.

Vaatturi. 1944. no. 6.

Hufvudstadsbladet. 9.9.1884. no. 210.

Nya Pressen. 11.6.1886. no. 156.

Hufvudstadsbladet. 18.7.1913. no. 192

Nya Pressen. 3.10.1884. no. 269.

Folkwännen. 27.12.1884. no. 302

Finland. 14.10.1885. no. 238.

Vasabladet. 23.6.1886. no. 50.

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22321

Adresskalender för Helsingfors stad. 1888.

Adresskalender för Helsingfors stad. 1889.

Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter. 1898–1917.

Åbo Underrättelser. 13.5.1919. no. 127.

Finlands Allmänna Tidning. 13.11.1924. no. 264.

Helsingin Sanomat. 12.6.1924. no. 160.

Suomen liikekalenteri. 1941.

Hangö stad och badanstalt. Helsingfors: Wenzel Hagelstam. 1895.

Lähteet: KA

 

Oy Rönkä Ab, Turku

IMG_4376IMG_4414.jpg

Yllä: kaksi mainosta Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1952 [1, 2]

Osakeyhtiö Rönkä Aktiebolag perustettiin Turussa vuonna 1921. Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa ja myydä vaatetavaraa. Yritys keskittyi eritoten miesten ja naisten valmisvaatteiden tuotantoon. Vuonna 1943 yhtiö tarkensikin toimintatarkoitustaan vaatteiden tehdasmaiseen valmistukseen sekä tukku- ja vähittäismyyntiin. Yhtiön tuotantoon kuului keskeisesti päällysvaatteiden valmistus [3, 4, 5].

Yrityksen toiminta kesti hyvin pitkään, sillä se laukkautettiin vasta vuonna 2003. Vuodesta 1972 eteenpäin yritys toimi nimellä Oy Oratop Ab [6].

Yhtiön perustivat vaatturimestari Aatu Rönkä (s. 25.9.1879, Iisalmi. k. 16.7.1929, Turku) ja kauppias Enok Wilhelm Johansson Frejborg (s. 22.2.1886, Porvoo. k. 13.2.1958, Turku) [7, 8].

Vaatturimestari Aatu Rönkä oli yritteliäs mies, joka ei karttanut muutosta. Vaatturi-lehden nekrologin mukaan hiljainen ja vähäpuheinen Rönkä menehtyi yllättävään aivohalvaukseen kesken työpäivän vuonna 1929. Samaisen kirjoituksen ansiosta meille on säilynyt hänen vaiheikas ura- ja elämäntarinansa, josta selviää, että Rönkä oli mukana monessa. Alla referoituna ja selvennettynä Vaatturi-lehden kirjoitus oleellisilta osiltaan.

Aatu Rönkän isä kuoli pojan ollessa seitsenvuotias. Jo 11-vuotiaana tämä lähti maailmalle ja pääsi 17:n vuoden iässä mestari Jääskeläisen vaatturioppiin Alapitkän pitäjään, joka sijaitsee lähellä Kuopiota ja kuuluu nykyään Lapinlahden kuntaan. Oppiaikojen jälkeen kisälli Aatu Rönkä työskenteli Ruotsissa Luleån kaupungissa sekä Tukholmassa, jonne hän perusti myös oman liikkeensä. Ruotsissa ollessaan hän erikoistui naisten pukimiin. Vuonna 1914 Rönkä palasi Suomeen ja asettui Turkuun, missä hän työskenteli aluksi leikkaajana David Gumplerin liikkeessä. Lyhyen ajan kuluttua Rönkä kuitenkin erosi pestistään, perusti oman liikkeen, lopetti sen, ryhtyi osakkaaksi Frejborg & Saarinen Osakeyhtiöön, erosi siitä, ja perusti lopulta oman osakeyhtiönsä Wilhelm Frejborgin kanssa. Tämän liikkeen nimeksi tuli Oy Rönkä Ab. Toimitusjohtajana Rönkä viihtyi kuitenkin vain neljä vuotta, sillä hän perusti Eerikinkatu kuuteen oman vaatturinliikkeen vuonna 1925 ja erosi osakeyhtiön toiminnasta [7].

Rönkän eri yritysten toiminnan keskiössä näyttää olleen ilmoitusten ja reklaamien perusteella painotus naisten ja miesten päällysvaatteisiin; kappoihin ja palttoisiin.

Uusi Aura –lehdessä vuonna 1925 ilmestyi nimimerkin Me kaksi kirjoitus A. Rönkän uudesta pukimoliikkeestä osiossa nimeltä ”pikku-uutisia.” Alla siteeratun mainoksen naamioiminen uutiseksi muistuttaa hyvinkin paljon nykypäivänä parjattua natiivimainontaa [9]:

Pukimoliike A. Rönkä, Eerikinkatu 6, sijaitsee entisessä Kristalli Oy:n huoneistossa. Tässä päivänä muutamana oli meillä tilaisuus tutustua liikkeen runsaaseen ja monipuoliseen varastoon. Kaunista oli nähtävänä kaikkialla, mutta naisten kappain aistikkaat mallit suorastaan silmiä hivelivät. Erittäinkin se ”kellomallinen”, joka on tämän syksyn uutuus. Ai, ai sentään! – Mutta ihmekös tuo, kun liikkeen omistaja on monet vuodet menestyksellisesti työskennellyt kaupunkimme suurimmissa pukimoliikkeissä.

Miesten pukuja ja palttoita oli myös varastossa suuret määrät ja lisää näytti syntyvän neulomossa, joka täyttää myymälän päällä olevan kerroksen. Tilauksesta valmistaa liike täällä päällepantavaa sekä naisille että miehille. Kangasvxarastossa [sic] näimme ja pitelimme niin ihanan pehmeitä kangasuutuuksia, että varmasti niistä saa kuka tahansa sopivia pukimia itselleen kohtuushintoihin. Käykää tutustumassa liikkeeseen.

Lappalainen & Almayn kirjan Kansakunnan vaatettajat (1996) mukaan Oy Rönkä Ab:n alkuaikoina työntekijöitä oli noin kymmenkunta. Vaatteet leikattiin itse ja ompelu teetettiin kotityönä. Oman myymälän kauppa kävi hyvin, yli 60% tuotteista myytiin Kauppiaskatu 5:n huoneistossa, mutta ohessa käynnistyi myös jälleen- ja tukkumyynti. Oma tehdaskiinteistö, jota myöhemmin laajennettiin useasti, rakennettiin Sirkkalankadulle 1941 ja se työllisti jo 150 työntekijää. 1950-luvulla ORA oli arvokas brändi, sillä sen tuotteet olivat eräitä Suomen tunnetuimpia [10].

Lappalainen & Almay eivät mainitse Aatu Rönkää selvityksessään Oy Oratop Ab:n historiasta lainkaan. Lähteitä ei ole mainittu, mutta tekstistä saa sen käsityksen, että tiedonantajana on ollut Wilhelm Frejborgin jälkeläinen Kaj Maunula, joka on kirjan tekohetkellä toiminut Oy Oratop Ab:n toimitusjohtajana. Lappalainen & Almayn mukaan Wilhelm Frejborg ”osti Rönkä-nimisen yrityksen ja muodosti siitä osakeyhtiön, Oy Rönkä Ab:n.” Kaupparekisteri ja muut lähteet, joita olen edellä käyttänyt, eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Selvää on kuitenkin se, että Aatu Rönkän panos yhtiön toiminnassa jäi kovin pieneksi, sillä tämä jättäytyi toiminnasta varsin pian. Oy Rönkä Ab:n ohella Wilhelm Frejborg toimi myös useissa muissa yrityksissä. Frejborg & Saarinen ja Oy Rönkä Ab -yhtiöiden lisäksi hän oli Turun Kutomo O.Y.  ja Toimelan Pukimo O.Y:n hallituksissa. Parhaiten menestyi kuitenkin Aatu Ronkän aloittama, ORA-tuotteita valmistanut pukutehdas. [10, 11, 12, 13].

IMG_4406

IMG_4405

Oy Rönkä Ab rekisteröi kaksi tuotemerkkiä vuonna 1932: ORA ja Yliveto. Vain ensin mainittua ORA-tuotemerkkiä uusittiin aina yrityksen lakkaamiseen saakka, vuoteen 2002, kun jälkimmäistä Yliveto-merkkiä ei uusittu enää ensimmäisen kauden jälkeen vuonna 1942 [14, 15, 16, 17].

Yrityksen mainoslauseita olivat aikakaus- ja sanomalehtiaineiston perusteella ainakin ORA –pukeutunut / hyvin pukeutunut (1952), Menestyvän merkki on ORA–pukine (1960) ja ORA pukee parhaiten (1962) [18, 19, 20].

Olen koonnut alle erilaisia yrityksen käyttämiä merkkejä ja logoja, joiden avulla voi yrittää tarkentaa kokoelmista löytyviä vaatekappaleita:

IMG_4419.jpg

1952 [18]

IMG_4386

1957 [21]

IMG_4409

1960 [19]

IMG_4412

1962 [20]

IMG_4421.jpg

1970 [22]


[1] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42

[2] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 40.

[3] Registeringstidning för varumärken. 1921. no. 810.

[4] Kauppalehden protestilista. 16.11.1921. no 46.

[5] Kaupparekisteri. 1943. no. 1.

[6] Kauppalehden yrityshaku. Oy Oratop Ab. https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/oy+oratop+ab/01365386 Haettu 10.10.2017.

[7] Vaatturi. 1929. no. 8.

[8] Geni.com. Enok Wilhelm Johansson Frejborg. https://www.geni.com/people/Enok-Wilhelm-Frejborg/6000000022958476934. Haettu 10.10.2017.

[9] Uusi Aura. 1925. no. 239.

[10] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 31–32

[11] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1929. no. 5.

[12] Kaupparekisteri. 1944. no. 38.

[13] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1932. no. 5.

[14] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 2.

[15] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 11.

[16] PRH. Tavaramerkkitietokanta. http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku//?appNum=T193200110&regNum=12894 Haettu 10.10.2017.

[17] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1943. no. 1.

[18] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42.

[19] Suomen Kuvalehti. 1960. no. 39.

[20] Suomen Kuvalehti. 1962. no. 36.

[21] Maaseudun Tulevaisuus. 1957. no. 119.

[22] Suomen Kuvalehti. 1970. no. 12

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto

O. & J. Strandell, Tampere/Turku/Viipuri

4713

Todennäköisesti O. & J. Strandellin liike Tampereella Kauppakatu 7:ssä, 1800-luvun viimeisinä vuosina. Uusrenessanssityyliset myymäläkalusteet viittaavat kertaustyylisen rakennuksen interiööriin [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto].

4714

Kuvassa todennäköisesti Strandellien uusi liike vastavalmistuneessa Tirkkosen kivitalossa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Lars Sonckin ja Birger Federleyn piirtämän, varhaista ranskalaisvaikutteista jugend-tyyliä edustavan rakennuksen sisätilatkin suunniteltiin – aikakauden ihanteiden mukaisesti – sopimaan tyylillisesti yhteen talon julkisivun kanssa. Myyntitiskien Art Nouveau -henkinen kukkaornamentointi tukee ajatusta Tirkkosen talosta. Wieniläistuoli molemmissa kuvissa viittaa yhteyteen kuvissa olevien myymälöiden välillä [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto].

O. & J. Strandellin liike ilmoitettiiin kaupparekisteriin elokuussa 1898. Veljesten Mårten Oskar Strandellin ja John Bernhard Strandellin Tampereelle perustaman yhtiön toimiala käsitti miesten asusteiden myynnin lisäksi myös matkailualan toimintaa. Veljeksillä oli höyrylaivamatkojen agentuuri Tampereella, joka välitti matkoja ainakin Ruotsiin ja Venäjälle [1, 2, 3].

Liike toimi Tampereella vuosina 1898–1921 Oskar Strandellin poismenoon saakka, Turussa n. vuosina 1913–1919, ja pisimpään Viipurissa, 1902–1936. Viipurin sivukonttoria hoiti ilmeisesti Oskarin veli John.

Oskar Strandell (s. 11.11.1869, Turku) oli kauppiasuransa ohella myös tamperelainen harrastajavalokuvaaja. Hänen kuviaan on talletettu ainakin Tampereen historiallisen museon kuva-arkistoon ja julkaistu ajan suomalaisissa lehdissä. Oskarilla oli kolme veljeä ja tämän isä oli kauppias Viktor Leonard Bernhard Strandell. Viktor Strandellin hautajaisista ilmestyi varsin mittava juttu vuoden 1904 Åbo Underrättelser -lehdessä, jonka voi lukea artikkelin lopusta.

Oskarin yhtiökumppanina toimineen John-veljen lisäksi tunnetaan ainakin turkulainen apteekkari Ivar Strandell ja arkkitehti Fritiof Strandell. Oskar Strandell oli aktiivinen jäsen Näsijärvi Segelsällskapin, eli Näsijärven purjehdusseuran toiminnassa, missä hän toimi pitkään sihteerinä. Frisk Bris -lehdessä vuonna 1920 julkaistussa Oskar Strandellin nekrologissa kirjoitettiin, että Tampereelle muuttanut Oskar oli ollut yhdistyksen tärkeitä tukipilareita [4, 5, 6]:

Inflyttad till Tammerfors från saltsjön, blev den avlidne en av stödjepelarna inom N.S.S., verkande under en lång följd av år såsom dess sekreterare.

Strandellien liike sijaitsi Tampereella aluksi osoitteessa Kauppakatu 7 – noin vuosina 1898–1900. Tirkkosen talon valmistuttua kadun toiselle puolelle heinäkuussa 1900, liike muutti yhteen sen uusista liikehuoneistoista, osoitteeseen Kauppakatu 6. Tiettävästi yritys toimi tässä osoitteessa ainakin vuoteen 1921 asti, jolloin se vielä esiintyy Tampereen puhelinluettelossa. Strandellit hankkivat puhelinosakkeen jo melko varhain, sillä ensimmäistä kertaa omaa numeroa, 568, mainostettiin Aamulehdessä 31. lokakuuta 1901.

5716392.jpg

Viipurin haaraliike avataan vuonna 1902 [7].

14960405.jpg

Turun liike Linnankadulle avautuu vuonna 1913 [8].

Strandellin veljekset perustivat tamperelaiselle yritykselleen haaraliikkeitä Viipuriin ja Turkuun. Viipurin liike sijaitsi aluksi Torkkelinkatu 6:ssa, jonne se avattiin elokuun lopussa 1902. Kymmenenluvun loppuun mennessä yritys oli ehtinyt toimia Viipurissa Torkkelinkadulla useissa eri osoitteissa. Turussa Strandellien haaraliike toimi ilmeisesti aluksi, vuodesta 1904 lähtien, yhdessä Wiktor Tikan liikkeen kanssa. Sittemmin oma liike perustettiiin Linnankatu 19:n tiloihin vuonna 1913. Vuosina 1913-1919 Turun liike oli osakeyhtiömuotoinen. Osakeyhtiön lakkauttamisen syy vuonna 1919 ei ole tiedossa, mutta se saattaa liittyä Oskar Strandellin kunnon heikentymiseen [9, 10, 11].

Oskar Strandell menehtyi sairauden seurauksena Viipurissa, viidenkymmenen vuoden iässä, 14. syyskuuta 1920. Seuraavalla viikolla pidetyissä hautajaisissa vainajan haudalle laskivat seppeleensä mm. kauppaneuvos Nikolai Tirkkonen ja arkkitehti Birger Federley, kerrottiin Aamulehdessä.  Vuoden 1920 lokakuussa, testamentin mukaisesti, yrityksen toiminta siirtyi kokonaisuudessaan hänen veljelleen John Strandellille. Yrityksen virallinen nimi muutettiin samalla muotoon O. & J. Strandell, äg. John Strandell (äg. on lyhenne sanasta ägare, omistaja) [12, 13, 14].

Viipurin haaraliike toimi ainakin vielä vuonna 1935, jolloin O. & J. Strandell mainosti Rintamamies-lehdessä varaston loppuunmyyntiä. Liike esiintyy vielä vuoden 1936 osoitekalenterissa, mutta ei enää vuonna 1939 [15, 16, 17].

Alla valittuja paloja O. & J. Strandellin reklaameista, ilmoituksista ja muista Strandelleihin liittyvistä lehtileikkeistä:

 

14960404

Oskar Strandellin ottama kuva Finlandia-lehdessä 1916 [18].

4715

Herrainvaateliikkeen valikoimaa 1900-luvun alussa Tampereella [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto]. Strandellien liikkeen kyltti näkyy myös Tirkkosen talon julkisivussa täällä.


[1] Registeringstidning för varumärken, 30.8.1898, no. 84.

[2] Turisti. 1906. no. 6.

[3] Turisti. 1905. no. 2.

[4] Frisk Bris. 1920. no. 9.

[5] ”Oskar Strandell.” Kuka kuvasi? Suomen valokuvataiteen museo. http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/ haettu 28.9.2016

[6] Åbo Underrättelser. 16.9.1920. no. 240.

[7] Wiipurin Sanomat. 23.8.1902. no. 68.

[8] Oma koti. 12.6.1913. no. 12.

[9] Registeringstidning för varumärken. 1916. no. 618

[10] Suomen virallinen lehti. 17.10.1919. no. 239.

[11] Kauppalehti. 28.10.1914. no. 43B.

[12] Registeringstidning för varumärken. 1920. no. 777

[13] Aamulehti. 18.9.1920. no. 215.

[14] Aamulehti. 15.9.1920. no 212.

[15] Rintamamies. 20.9.1935. no. 27.

[16] Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto. 1936.

[17] Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1939.

[18] Finlandia. 1916. no. 1.

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto.

Takki, puvun, 1928-1931, Heikkilä & Kestilä OY, Tampere

Ajoitus: n. 1928-1931

Kangas: Harmaa villakangas, jossa violettia raitaa. Vuoritus violetinharmaata puuvillakangasta, jossa satiinisidos. Hihavuori luonnonvalkoista, satiinisidoksista puuvillakangasta.

Napit: Nelireikäiset, vaaleanruskeat, luultavasti kivipähkinää (corozo, tagua).

_MG_6740

Takki on hyvä esimerkki 1920-luvun muodista. Tyköistuvaa takkia on topattu vain vähän olkapäistä ja kauluskäänteet ovat kapeahkot. Pystykaulus on leikattu vaakasuoraan ja se muistuttaa hieman ns. fishmouth-kalansuukaulusta,

_MG_6747

Japaninpuupähkinää käytettiin yleisenä nappimateriaalina ennen muovinappien tuloa. Napit tuotiin ulkomailta ja ne olivat edullisiä pitkään vielä muovinappienkin aikana.  Tuontinapit olivat Suomessa luonnollinen valinta varhaisille pukutehtaille kuten Heikkilä & Kestilälle.

_MG_6742

Pula-ajan takin säilyminen meidän päiviimme saakka on varsin harvinaista. Vähät vaatteet käytettiin loppuun asti ja kysynnän laskun myötä myös valmistusmäärät vähenivät. Monet tehtaat sulkivat lopulta ovensa. Heikkilä & Kestilä selvisi lamasta fuusioitumalla.

_MG_6743

Kangas on tyypillinen 1920-luvulle, jolloin vaatteet saattoivat olla yllättävän värikkäitä. Voimakas violetti raita pukukankaassa olisi jopa tänä päivänä rohkea valinta. Boardwalk Empire -sarjassakin nähtyä pukuloistoa ei ehkä saavutettu Suomessa, mutta täysin aneemista ei kotimaan muoti silti ollut.

_MG_6746

Takin vuorin paikkaus kertoo lama-ajan ahdingosta enemmän kuin tuhat sanaa. Säilyneet vaatteet 1920-1930-lukujen vaihteesta ovat yleensä juhlapukuja, sillä niiden käyttö oli harvempaa. Arkipuvun takin säilyminen on erittäin harvinaista tältä ajalta ja siihen nähden sen kunto on yllättävän hyvä. Huonokuntoisempi takki olisi luultavasti laitettu uusiokäyttöön.

_MG_6744

Tätä merkkiä Heikkilä & Kestilä käytti noin vuodesta 1928 vuoteen 1931 asti. Lama alkoi Amerikassa vuonna 1929. Suomessa pula-aika kesti noin 1930-luvun puoliväliin saakka (laman pituudesta ei selkeää yksimielisyyttä).

Irtokalvosimet, 1923-1933, O.Y. Paitatehdas Juselius, Turku

Ajoitus: n. 1923-1933 (leima käytössä)

Kangas: Tärkätty puuvillakangas

_MG_6670.jpg

Irtokalvosimet kiinnitettiin paitaan samoilla kalvosinnapeilla, millä itse kalvosimetkin suljettiin.

A. Karvinen, Helsinki

IMG_2942.jpg

Vaatturi Abel Karvinen. Kuva luultavasti 1940-luvulta.

Abel ”Aapeli” Karvinen (s. 30.5.1894, Liperi) oli helsinkiläinen vaatturimestari. Karvinen meni liperiläisen mestari Pitkäsen vaatturinoppiin vuonna 1910.  Hän oli käynyt kansakoulun ja sen jatkokursseja. Työn ohessa Karvinen kävi työväenopistoa.

Karvinen työskenteli ensimmäisen maailmansodan aikaan Venäjällä, mm. Pietarissa vaatturimestari Ratilaisen liikkeessä. Palattuaan Suomeen Karvinen asettui Helsinkiin, jossa hän työskenteli leikkaajana J.D. Karjalaisen ja A.T. Erosen liikkeissä. Oman liikkeen Karvinen perusti Vaatturi-lehden mukaan vuonna 1926. Liike yhtiöitettiin vuonna 1931, jolloin nimeksi tuli O.Y. Karvinen A.B. Yhtiön hallituksen muodostivat puheenjohtaja ja toimitusjohtaja Aapeli Karvinen sekä varsinaiset jäsenet Vilho Albin Karvinen ja Bertil Valdemar Lundström. Osakeyhtiö luovutettiin kuitenkin konkurssiin vain kahta vuotta myöhemmin.

Vaatturi-lehdessä vuonna 1944 haastateltu Karvinen oli sitä mieltä, että tilausvaattureiden tulisi kyvetä tarjoamaan tilausvaatteiden ohella myös valmisvaatteita. Karvinen perusteli liikevaihdon ja asiakaspiirin kasvavan valmisvaatteiden myynnin seurauksena.

Karvinen toimi aktiivisesti järjestötoiminnassa. Karvinen toimi mm. Vaatturiliikkeenharjoittajain Helsingin jäsenyhdistyksen puheenjohtajana 1940-luvulla ja vuonna 1960 hänet valittiin Suomen Vaatturiliiton puheenjohtajaksi.

Osoitteita ja puhelinnumeroita

  • 1924: Erikinkatu 27 D 5 (kotiosoite)
  • 1926: Siviili- ja virkapukimo: Annankatu 8.
  • 1928: Fabianinkatu 23 A 3.
  • 1930: Kluuvikatu 8.
  • 1931: Ilmarinkatu 12 A 16 (kotiosoite). Siviili- ja virkapukimo: Kluuvikatu 8.
  • 1933: Uudenmaankatu 44 C 44 (kotiosoite?)
  • 1936: Mariankatu 10 B 22 (kotiosoite). Pukimo: Keskuskatu 5.

Liikeen puhelinnumero esiintyy ensimmäistä kertaa v. 1926 ja se pysyy aineistossa loppuun asti samana: 23 589.


[1] Vaatturi. 1944. no. 5.

[2] Vaatturi. 1943. no. 7-8.

[3] Vaatturi. 1934. no. 5.

[4] Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri. 1924–1936.

[5] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1931. no. 8.

[6] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1933. no. 4.

[7] Vaatturi. 1944. no. 12.

Frakkipaita, 1929–1930, Oy Elmo Ab, Helsinki

Ajoitus: noin 1929-1930

Kangas: Puuvillapalttinaa. Kovetettavassa etumuksessa kuosiinkudottua kuviota.

Napit: Ei nappeja

_MG_6666.jpg

Näitä paitoja myymällä kerättiin varoja Stadionin rakentamiseen. Paidassa oleva lenkki pujotetaan housunkauluksen sisäpuolella olevaan nappiin, jotta paita pysyisi siististi paikallaan liikkuessakin.

_MG_6672

Miesten paitoja myytiin vain kauluskoolla ja niiden muut mitat olivat hyvin runsaat. Paita peittyi liivin ja takin alle, joten tyköistuvuudella ei ollut väliä.

_MG_6673

Niskapuolella oleva lenkki on kätevä esimerkiksi selättömien frakkiliivien varmistamista varten.

E. Laitinen, Helsinki

IMG_2393.jpg

Ilmoitus Postitorvi-lehdessä v. 1939 [1]

Emil Laitinen oli Helsingissä 1920-1930-luvuilla toiminut vaatturi. Vaatturi-lehdessä vuonna 1910 olevaa lehden asiamiehien listaa koristaa loviisalaisen E. Laitisen nimi. Epäselväksi jää, onko kyseessä sama vaatturi.

Helsingissä Laitisen työhuone sijaitsi useassa eri paikassa eri aikoina, joista tarkempi lista alla. Tiedot on kerätty Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalentereista vuosien 1922–1930 ajalta ja lehti-ilmoittelusta [1, 2, 3]

  • 1922: Engelinaukio 7 A 1
  • 1924: 3 linja 14 A 3
  • 1928: Tehtaankatu 18 A3
  • 1930: Tehtaankatu 18 A3
  • 1938: Tehtaankatu 18 A
  • 1939: Korkeavuorenkatu 24 A

Vuoden 1928 tienoilla, samoihin aikoihin, kun Laitinen on muuttanut Ullanlinnaan Taivaanvuohen kortteliin, ilmestyy myös puhelinnumero 31 497. Tätä numeroa Laitinen käytti ilmoittelussaan ainakin vuoteen 1939 asti.


[1] Postitorvi. 1.8.1939. no. 8-9.

[2] Helsingin ja ympäristön osote- ja ammattikalenteri. 1922; 1924; 1928; 1930.

[3] Maanpuolustusnuoriso. 1.5.1938. no. 5.

 

G. Fagerholm, Lahti

IMG_1893

Gustaf Fagerholm Suojeluskuntalaisen Lehdessä v. 1919 [1]

G. Fagerholm oli tamperelais-lahtelainen kauppias jonka kangaskauppa toimi vuosina 1888–1931. Fagerholmin kauppaliike muutettiin osakeyhtiöksi, nimeksi tuli Osakeyhtiö G. Fagerholm, vuonna 1916 [2].

Alkujaan tamperelainen Gustaf Fagerholm syntyi vuonna 1859 ja kuoli Lahdessa vuonna 1927. Fagerholm oli kangasalan ensimmäinen yrittäjä Lahdessa. Fagerholm oli perustanut Tampereella kangas- ja sekatavarakaupan jo 20-vuotiaana [3].

Yrityksen mainosmateriaalin perusteella yritys kauppasi vain kankaita ja vaatevalmistustoiminnasta ei löydy paljon todisteita. Vaatetustyöläinen-lehti antaa olettaa kuitenkin muuta. Lehdessä kuvattiin lahtelaisten vaatetustyöläisten toimintaa vuonna 1916 helmikuussa ”laimeana.” Samassa jutussa mainitaan ylimääräisen kokouksen päätöksestä, jonka johdosta lähetettiin paikallisille vaatetustyönantajille  ”kalliinajan palkankorotuspyyntö,” jolla viitataan luultavasti sesonkiajan korotettuun palkkaan. Lehden mukaan pyyntöön olivat vastanneet korotuksella G. Fagerholm, joka korotti liikkeensä ”I:een luokkaan”. Vaikka yritys mainosti itseään lähinnä kangaskauppana, eikä suurta määrää tietoa yrityksen vaatetoiminnista löydy, voi jutusta päätellä G. Fagerholmin liikkeen valmistaneen kangaskaupan ohella myös vaatteita [4].

Lahden osoitekalenterista vuodelta 1935 löytyy yrityksen historiasta pieni kirjoitus, joka ohessa:

G. Fagerholmin kangaskauppa perustettiin v. 1888. Se alkoi toimintansa kesäkuun 6 P:nä, siis omistajansa nimipäivänä, kelloseppä R. Ojasen talossa Rautatiekadun varrella, nyk. Kauppahotellin paikalla. Toimittuaan täällä kolme vuotta siirrettiin se Aleksanterinkadulle 23 samaan huoneustoon, jossa nyt on Suomal. Maanviljelyskauppa Oy. Tässä jatkui liike 8 vuotta ja kehittyi jo huomattavaksi kangaskaupaksi, joten liikkeelle oli saatava laajemmat tilat. Nyt osti kauppias Fagerholm talon 13 Aleksanterinkadun varrelta ja siirrettiin liike siihen. V. 1909 rakennettiin tontille 3-kerroksinen kivitalo, jossa liike toimi kaikissa kerroksissa. Liikkeen omistajana ja hoitajana toimi alusta lähtien yli 30 vuoden ajan sen perustaja, jonka tarmon ja toiminnan tuloksena liike vähäisestä ja vaatimattomasta alustaan kehittyi alallaan paikkakunnan huomattavimmaksi kangastavara-alan tukku ja hävittäiskaupaksi [sic]. Alkuvuosina sen omistaja kulki markkinoilla ja hevosella ajaen talosta taloon myymässä kangastavaroita, mutta elämänsä viime vuosina tarvitsi hän jo huomattava määrän liikeapulaisiakin. Liike muutettiin osakeyhtiöksi ja jäi G. Fagerholmin kuoleman jälkeen hänen perikuntansa haltuun, mutta joutui sittemmin taloudellisiin vaikeuksiin ja loppui kokonaan. Muistoksi Fagerholmin toimikauden tuloksista jäi perikunnan Aleksanterin- ja Mariankatujen kulmaan rakennuttama upea kivitalo, joka nykyisin kuuluu Liiketalo Osakeyhtiö-nimiselle yhtymälle [5].

Niskamerkkejä

PAFA-tag.jpg

n. 1900


[1] Suojeluskuntalaisen Lehti, 18.12.1919, nro. 25

[2] Registeringstidning för varumärken, 1916, no 611.

[3] Kuka, Mitä, Lahti, Lahden Kaupunginmuseo, http://www.lahdenmuseot.fi/kuka-mita-lahti/henkilot/fagerholm-gustaf/. Haettu 7.3.2017

[4] Vaatetustyöläinen, 1.2.1916, no 1.

[5] Lahden osote- ja ammattikalenteri, 1935.

Takki, frakin, 1910-20-luku, L. Eskolas Eft. Skrädderiaffär, Turku

Ajoitus: 1918-1925

Kangas: Musta villakangas, käänteet mustaa silkkisatiinia.

Napit: Päällystetyt kankaalla.

Vuorit: Mustaa. Hihavuorit valkeaa puuvillakangasta kuosiin kudotulla raidalla.

ORES.jpg

Takki on varsin hieno esitys frakista. Takissa on kapeat ja pitkät liepeet, jotka viittaavat 1920-lukuun. Takin etukappale on myös pitkähkö verrattuna hieman tuoreempiin, esimerkiksi 1930-luvun takkeihin.

ORES-1.jpg

Takissa ei ole lievetaskuja, mitkä ovat 1900-luvun alun shaketeissa yleisiä.

ORES-2.jpg

ORES-4.jpg

Vuorikankaissa ei ole käytetty muuntokuituja.

ORES-3.jpg

Vaatturimestari Lauri Eskola kuoli vuonna 1912. (Gustaf) Emil Lindgren jatkoi Eskolan liikettä ko. nimellä vuodesta 1918 lähtien tiettävästi liikkeen lakkaamiseen saakka. Vuosien mittaan Lindgren käytti L. Eskolan jälk. Räätälinliike -nimeä vuoroin pelkän L. Eskolan kanssa.

img_1083