Oy Tailor Ab (Stockmann), Helsinki

IMG_1498.JPG

Oy Tailor Ab Aleksanterinkatu 15:ssa [1]

Osakeyhtiö Tailor Aktiebolagin yhtiöjärjestys vahvistettiin 18. päivä maaliskuuta 1914. Yhtiön tarkoitukseksi mainittiin vaatetusteollisuuden ja kaupan harjoittaminen. Saman vuoden toukokuussa, 29. päivä, pidettiin yrityksen perustamiskokous Jyväskylässä. Osakepääoma oli 75,000 markkaa [2]

Tailor valmisti miesten ja naisten vaatteita sekä turkkeja Helsingissä.

Tailor vuokrasi huoneistonsa Helsingistä Aleksanterinkatu 15:ssa, jossa varsinainen liiketoiminta alkoi 20.8.1914 vain vajaa kuukausi ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Osakeyhtiö Tailorin perustaneet Matti Arvola ja Frans Isak Kurikka tapasivat toisensa Tampereella 1913 erään lakkitehtaan konkurssihuutokaupassa. Yhdessä Arvola ja Kurikka kehittivät idean Tailorin perustamisesta. Kolmekymppiset Arvola ja Kurikka olivat tähän aikaan molemmat lakkitehtaiden johtajia. Ensin mainittu toimi Jyväskylässä A. Fredriksonin Lakki- Kravatti ja Käsinetehtaalla ja jälkimmäinen Kurikan Lakkitehdas Oy:ssä.

Tailorille sodanjälkeinen taloudellinen tilanne oli vaikea 1920-luvun alussa, kuten Stockmannin asiakaslehti Kuvasteessa kerrotaan vuonna 1939 [3] :

Vuoden 1923 vuosikertomus sisältää valituksia vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, yleisestä lamaannuksesta ja alhaisesta hintatasosta. Kilpailu oli suuri liikkeenharjoittajien kesken ja yleisöllä ei ollut ensinkään tai ainakin vain hyvin vähän rahaa ostoksiin. Se oli pakoitettu hankkimaan kaikkein halvimpia vaatetusalan tuotteita ja turkistavarain myynti laski.

Myös vaatturityöntekijöiden  yleislakot vuonna 1924 ja 1926 toivat liikkeelle ongelmia. Seuraavana vuonna liiketilaa kuitenkin laajennettiin ja 1920-luvun lopulle tultaessa toiminta alkoikin kohentua. Vuonna 1929 Stockmann ehdotti Tailorin liittämistä sen tytäryhtiöksi ja sopimus yhdistymisestä tehtiin 3.9.1929. Marraskuussa 1930 Tailor muutti Stockmannille. Kovat ajat kohtasivat kuitenkin pukimoliikettä uudestaan toisen maailmansodan aikaan. Stockmannilta Tailorin historiasta minulle sähköpostitse kirjoittanut Satu Laurila mainitsi että pula-aikana, vuonna 1945, Tailor ”osti ihmisiltä raakoja kissan ja kaniinin nahkoja vaatteiden turkissomisteiksi.”

tailor1927.jpg

Tailor rekisteröi tämän tavaraleiman vuonna 1927, samoihin aikoihin liike laajentui.

Vuonna 1934 avattiin erikoisosasto virka- ja upseeripukuja varten.

Tailorin asiakkaisiin kuului mm. säveltäjä Jean Sibelius. Minna Kaipaisen [4] mukaan etenkin myöhemmällä iällään Tailor oli luultavasti Sibeliuksen luottovaatettajia. Sibelius teetti Tailorilla ainakin viisi pukua vuosina 1951-1956. Kaipainen arvelee, että että nämä puvut ovat saattaneet olla tilauspukujen sijaan mittapukuja, jotka olivat edellisiä edullisempia.

img_1499

Tailorin työtiloja Stockmannilla [5]

Stockmannin Satu Laurilan mukaan Tailorin jatkaja oli Stockmannin Vestimetric-osasto, joka valmisti mittapukuja. Oy Tailor Ab lopetti luultavasti toimintansa 1960-1970-luvulla. Naisten pukimia valmistanut Stockmannin muotisalonki lopetti toimintansa vuonna 1971.

IMG_1335 (1).jpg

Oy Tailor Ab:n johtaja Matti Arvolan 60-vuotisonnittelu Kangaskauppias-lehdessä vuonna 1943 [6]

Niskamerkkejä:

SASTO-1936-niska.png

1936

IMG_4467

1952

Povilätkiä:

sasto-1936-povi

1936

sasto-1940-povi

1940

IMG_4469

1952


[1] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 24

[2] Esitetty historiaosuus referoitu Tailorin 25-vuotiskertomuksesta. Kuvaste. 1939, nro. 1, s.24-32

[3] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 28

[4] Kaipainen, Minna 2017: ”Sibeliuksen puvut ja pukeutuminen”. Artefactum 8. Helsinki: Artefacta 17.1.2017. Saatavissa http://www.artefacta.fi/tutkimus/artefactum/8

[5] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 29

[6] Kangaskauppias, 1943, nro. 2, s. 13

Takki, smokin, 1929, J. Teikari, Kouvola

Kiitos Janille tämän takin lainaamisesta!

Ajoitus: 3.11.1929

Kangas: Musta villabarathea, käänteet mustaa silkkiä diagonaalikuviolla.

Napit: Päällystetyt mustalla silkillä.

Vuorit: Vuori musta, kuusivartinen pomsi. Luultavasti silkkiä. Hihavuorit pomsisidoksiset, luultavasti puuvillaa. Kankaaseen painettu hopeinen raita.

Kankaista on otettu kuitunäytteet. Päivitän artikkelin, kun analyysi näytteistä valmistuu.

Suurennokset ovat 50-kertaisia. Kuvat vaatteista: Marco Melander. Napauta kuvaa suurentaaksesi.

SATEI-1929.jpg

Liepeissä hillitty pystykuosi. Käänteet ovat jo melko leveät näin 20-luvun lopulla. 1930-luvun takeissa liepeet eivät kuitenkaan ole yleensä näin pitkiä. Kannettomat napinläpitaskut lantiolla. Rintatasku on leikattu aavistuksen vinoon ja sen kulmat ovat pyöristetyt.

satei-1929-1

Ei halkioita, mikä on tyypillistä.

satei-1929-3

Napit on päällystetty silkkilangalla.

satei-1929-4

Liepeen kääntöpuolella on toinen nappi, jolla takin liepeet voi kiinnittää ”pussausasentoon”. Varmuutta ei ole, onko nappi alkuperäinen vai myöhempi lisäys.

sate-1929-flf

Liepeen tiheäsidoksinen silkkikangas jossa diagonaalinen kuvio. Yksittäisiä lankoja on vaikea erottaa suurennoksesta huolimatta. Mikähän sidos mahtaa olla kyseessä? Diagonaali kuvio viittaisi toimikkaaseen.

satei-1929-2

SATEI-1929-6.jpg

Vuorikangas on karheaa ja kestävän oloista, käsituntuma jopa villainen. Siinä on kuitenkin silkkimäinen kiilto. Hihavuori tuntuu puuvillalle.

SATEI-1929-7.jpg

satei-1929-5

H. Mäkinen, Hamina

IMG_1046.jpg

H. Mäkisen liikkeen reklaami 25.4.1903 Koitar-lehdessä [7].

Kunnallisraatimies Hiskias Mäkinen (20.5.1878–?) oli Mäntyharjussa syntynyt vaatturimestari, joka teki elämäntyönsä Haminassa ja jonne tämä perusti oman liikkeensä Vaatturi-lehden mukaan vuonna 1904. Mäkisen ensimmäiset reklaamit toiminnastaan kuitenkin esiintyvät jo vuonna 1903 Koitar-sanomalehdessä [7]. Vaatturi-lehti julkaisi vuonna 1928 lehdessään kirjoituksen Mäkisen 50-vuotispäivän kunniaksi, jossa käydään läpi tämän siihenastisia saavutuksia. Kirjoituksesta selviää vaatturimestarin olleen ahkera järjestötoimija: Hiskias Mäkinen vaikutti mm. kaupunginvaltuustossa, erilaisissa lautakunnissa, Käsityö- ja Tehdasyhdistyksessä, Haminan VPK:ssa, Haminan Säästöpankissa, Haminan suojelukunnassa ja olipa hän vielä yksi Kymenlaakson Ilmapuolustusyhdistyksen perustajajäseniä [1]. Olen liittänyt koko kirjoituksen alle luettavaksi.

img_1038-1

Kirjoitus Vaatturi-lehdessä vuonna 1928 [1]

Uransa alkutaipaleella, vuonna 1903, räätäli Mäkinen teki ilmeisen yllättäen matkan Amerikkaan. Tänä aikana Mäkinen oli Haminan Työväenyhdistyksen rahastonhoitaja, jonka tilit olivat matkan aikaan selvittämättä:

Mainittujen tilien kertoo hän hävinneen aikaisemmin asuntoa muuttaessaan. Muuten kuuluu hra Mäkinen ennen lähtöään käyneen ahkerasti lainailemassa rahoja ja on myöskin onnistunut joiltakin tuttaviltaan niitä saamaan [5].

Jupakan johdosta Haminan työväenyhdistys syyskuussa moitti julkisesti Mäkisen toimintaa Vaatturi-lehdessä [6]. Epäilyttävästä toiminnastaan huolimatta Mäkinen jatkoi useiden järjestöjen eri toimissa koko loppuelämänsä kaikesta päätellen ansiokkaasti.

Räätälimestari H. Mäkisen liike joutui vuonna 1908 konkurssiin, jonka valvonnasta uutisoitiin Haminan Sanomissa 28.1.1908. Konkurssihuutokauppa käytiin 13. helmikuuta [9, 10]. Saman vuoden toukokuussa Mäkinen oli perustamassa uutta liikettään, sillä tämä ilmoitti Työmies-lehdessä palkkaavansa räätälin. Tässä mainoksessa tavataan ensi kertaa Mäkisen liikkeellä oma puhelinnumero [11].

Vuonna 1920 Mäkisen liike teki jo kauppaa myös kankailla ja naisten vaatteilla [12].

H. Mäkinen jättäytyi vaatturintoimestaan vuonna 1937 mutta liike jäi jatkamaan toimintaansa – tosin osakeyhtiömuotoisena. Vaatturi Jalmari Hohteri, joka oli työskennellyt Mäkisen liikkeessä kymmenen vuotta, valittiin liikkeen johtajaksi [4, 15].

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että H. Mäkisen kaima aloitti vaatturitoimintansa Päijät-Hämeessä Kärkölän kirkonkylässä vuonna 1949 [14].

Tunnettuja puhelinnumeroita ja osoitteita

  • 1904: ”Entisessä tohtori Ek’in sairalassa rukoushuoneen vieressä [7].”
  • 1905: Kansallis-Osakepankin talo [8]
  • 1908: Puhelin: 180 [9]
  • 1928: Puhelin: 180 [13]
  • 1935: Puhelin: 1180 [ks. kuva alla]

Niskamerkkejä

IMG_7845

1935

Povilätkiä

IMG_7848

21.12.1935


[1] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.06.1928, nro 6, s. 10

[2] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.12.1938, nro 12, s. 5

[3] Kuusisen uutiset, 01.09.1933, nro 31, s. 11.

[4] Kuusisen uutiset, 01.06.1938, nro 3, s. 11

[5] Vaatturi: pukuteollisuuden harjottajain äänenkannattaja, 01.09.1903, nro 9, s. 6

[6] Vaatturi: pukuteollisuuden harjottajain äänenkannattaja, 01.10.1903, nro 10, s. 4

[7] Koitar, 25.04.1903, no 45, s. 4

[8] Koitar, 22.07.1905, n0 80, s. 1

[9] Haminan Sanomat, 28.01.1908, nro 10, s. 2

[10] Haminan Sanomat, 08.02.1908, no 15, s. 4

[11] Työmies, 20.05.1908, no 115, s. 4

[12] Haminan Lehti, 24.08.1920, no 93, s. 4

[13] Suomen Sosialidemokraatti, no 249, s. 8

[14] Etelä-Suomen Sanomat, no 113, s. 8

[15] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, nro 9, s. 13

A. V. & S. Hokkanen, Kouvola

img_0991

Kouvolan Sanomat, 02.09.1914 [1]

img_1006

A.V. Hokkasen nekrologi Vaatturi-lehdessä vuonna 1943 [9]

Antti Vilhelm Hokkanen (4.11.1882–9.1.1943) oli Kouvolassa toiminut räätäli. Hänen veljensä Tuomas Hokkanen (7.8.1895–?) ja poikansa Sulo Hokkanen (?–1960) toimivat myös alalla, joista jälkimmäinen jatkoi isänsä liikettä yksin tämän jäätyä eläkkeelle. Antti V. Hokkanen menehtyi sydänhalvaukseen vuonna 1943 [3, 5, 10]. Antti Vilhelm Hokkanen perusti liikkeensä Kouvolaan v. 1905 [12].

Antti V. Hokkanen ja Sulo Hokkanen olivat osakkaita samassa räätäliliikkeessä Kouvolassa ainakin 1930-luvun alusta – ensimmäinen löytämäni maininta A. V. & S. Hokkasesta on vuodelta 1931 [6] – vuoteen 1939. Tänä vuonna A.V. & S. Hokkanen mainostivat vielä Suomen aliupseeri -julkaisussa [7].

img_0994

Kuusisen uutisissa vuonna 1934 annettiin pieni silmäys Hokkasen vaatturisuvun jäseniin [3].

Kuitenkin Suomen kaupparekisteri -julkaisussa rekisteritunnuksella 89,586 vuonna 1940 ilmoitetaan Sulo Ilmari Hokkasen perustaneen vaatturiliikkeensä Kouvolan kauppalaan [11]. Tänä vuonna voidaan olettaa hänen isänsä jääneen eläkkeelle ja pojan ottaneen ohjat omiin käsiinsä. Sulon liike oli etunenässä siviili- ja sotilaspukimo [12, 13].

Tuomas Hokkanen ja Sulo Hokkanen toimivat molemmat Suomen Vaatturiliikkeenharjoittajain Keskusliiton Kymenlaakson jäsenyhdistyksessä. Vaatturi-lehdessä [4] mainitaan, että 24.2.1944 pidetyssä vuosikokouksessa yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajan pestiä valittiin jatkamaan T. Hokkanen ja sihteerin S. Hokkanen. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena voi mainita sen, että ”raatimies H. Mäkinen” toimi vuosikokouksen puheenjohtajana ja hänet valittiin myös johtokuntaan keskusliiton asiamieheksi. Artikkeliin hänestä voi tutustua täällä. Samaiseen johtokuntaan valittiin myös A. Teikari, joka on luultavasti sukua jo käsittelemällemme J. Teikarille.

Tuomas Hokkanen toimi ainakin Kuusankoskella ja Kouvolassa. Ensimmäinen löytämäni mainos hänen toiminnastaan löytyy vuoden 1919 Kouvolan Sanomista [8].

Hokkasten vaatekauppa jatkoi radallaan, kun Muotitalo Hokkanen perustettiin vuonna 1955. Liike lakkautettiin vuoden alussa 2016 [12]. Radio Suomi Kotka haastatteli lakkauttamisen tiimoilta Sulo Hokkasen poikaa, kauppaneuvos Ilmari Hokkasta. Haastattelu on kuunneltavissa täällä.


[1] Kouvolan Sanomat, 02.09.1914, nro 35, s.1

[2] Kouvolan Sanomat, 19.10.1910, nro 42, s.1

[3] Kuusisen uutiset, 01.05.1934, nro 36, s. 5

[4] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.03.1944, nro 3, s.12

[5] Kuusisen uutiset, 01.03.1943, nro 1-2, s. 16

[6] Suomen aliupseeri, 01.12.1931, nro 23-24, s. 66

[7] Suomen aliupseeri, 10.11.1939, nro 20, s. 36

[8] Kouvolan Sanomat, 11.11.1919, nro 86, s. 4

[9] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.01.1943, nro 1, s. 14

[10] Etelä-Suomen Sanomat, 26.03.1960, nro 84, s. 11

”Varajäseniksi kunnan metsälautakuntaan edesmenneen Sulo Hokkasen tilalle valittiin majuri Arttur Kalpamaa…”

[11] Suomen kaupparekisteri: virallisen lehden liite, 01.01.1940, nro 20, s. 21

[12] Radio Suomi Kotka: Muotitalo Hokkanen lopettaa vaatteiden vähittäiskaupan. Kirsi Partanen. 15.1.2016. http://areena.yle.fi/1-3255332 (haettu 2.12.2016)

[13] Suomen Sotilas, 30.09.1943, nro 18, s.31

L. Eskola, Turku

Leskola1889.jpeg

L. Eskola julistettiin räätälimestariksi Turussa, 20.8.1889 [1]

L.Eskola1894

Eskola siirtyy toimimasta lainatulta, R. Janssonin toiminimeltä, omalle toiminimelleen. v. 1894 [4]

Lauri Eskola oli Turussa toiminut räätälimestari. Eskola saavutti mestarin nimikkeen vuonna 1889. Vuodesta 1890 tämä harjoitti toiminimellä R. Janssonin räätäliliike ja aloitti omalla nimellään toimimisen vuonna 1894. Tämä liike aloitti toimintansa uudessa osoitteessa Iso Hämeenkatu 22. Omaa liikettään Eskola ehti pitää 18 vuotta.

Registeringstidning för varumärken -julkaisussa vuonna 1912 ilmoitetaan räätälimestari L. Eskolan kuolemasta. Ilmoituksen mukaan liikettä jatkoi vainajan leski Augusta Eskola, eikä toiminimeä muutettu toiseksi. Muutos toiminimeen tapahtui kuitenkin vuonna 1918 kun leikkaajana liikkeessä vuodesta 1905 toiminut Gustaf Emil Lindgren osti Eskolan räätälilikkeen ja muutti sen nimen muotoon L. Eskolan jälk. Räätälinliike, omist. G. Lindgren. Vaatturi-lehden mukaan Lindgren oli jo toiminut liikkeen hoitajana Eskolan poismenosta lukien [6,7,8]. Yrityksen nimi oli virallisesti yllä mainittu, mutta mainoksissa yritys käytti myös muotoa L. Eskola (Omist. Emil. Lindgren). 

Vuonna 1890 Lauri Eskola otti osaa varsin koomiseen kinasteluun toisen vaatturin kanssa paikallisessa Aura-lehdessä. Lounas-niminen lehti keräsi mielipidekirjoitukset ja vastineet yhteen ja kuvasi koko tapahtumaa sanoilla sota rauhan aikana ja saksimiehet tukkanuottasilla. Voit lukea jutun alta. Olen käsitellyt kuvaa helpottaakseni luettavuutta. Klikkaa suurentaaksesi.

L.Eskola.Rasanen.kina

Turkulaiset räätälit kinastelivat ”parhaimman räätälin” tittelin käyttämisestä vuonna 1890 [5]

L.Eskola1897

1897 [3]

L. Eskolan liike oli Turun vuoden 1920 räätälilakon keskiössä. Uusi Aura -lehdessä helmikuussa 1920 uutisoitiin orastavasta räätälien lakosta. Turkulaisissa räätälilikkeissä työskentelevät räätälit sanoivat työsopimuksensa irti työnantajien torpattua räätälien 100 prosentin palkankorotusvaatimuksen. Eskolan liikkeessä tapahtui samoihin aikoihin sopimuksenvastainen työntekijöiden irtisanoutuminen, johon otti osaa yli puolet työntekijöistä. Työnantajat linjasivat, että laiton massairtisanoutuminen tulisi perua ennen palkkaneuvotteluja. Yleinen räätälilakko alkoi 11.6.1920. Lakkolaisten vaatimuksena oli 200 prosentin korotus entisiin palkkoihin. Työnantajien aikaisemmin lähettämään kirjelmään, jossa tarjottiin työntekijöille 50 prosentin palkankorotusta, torjuttiin. Lakko päättyi lähes kahta viikkoa myöhemmin, 22.6.1920. Räätälityöntekijät suostuivat lopulta työnantajien ehdotukseen 100 prosentin korotuksesta  [9–14].

IMG_1134 (1).jpg

Eskolan liikkeen jatkajan, Emil Lindgrenin, onnittelukirjoitus Vaatturi-lehdessä vuonna 1931 [8]

Tunnettuja osoitteita ja puhelinnumeroja:

  • 1894: Iso Hämeenkatu 22 [4]
  • 1899: Iso Hämeenkatu 18 [15]
  • 1904: Aurakatu 5 [19]
  • 1911: Venäjänkirkkokatu 23 [16]
  • 1927-1939: Yliopistonkatu 23 [17, 18]

Puhelinnumero on ollut tänä aikana tiedettävästi sama: 570

Tunnettuja povimerkkejä:

IMG_7858

Smokkitakki v. 1926

Tunnettuja niskamerkkejä:

img_1083

Frakkitakki, arviolta 1918–1920


[1] Sanomia Turusta, 21.08.1889, nr. 194, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/412661/articles/1852664#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[2] Uusi Aura, 06.11.1910, nr. 258A, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/803949/articles/1852658#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[3] Uusi Aura, 19.12.1897, nr. 294, s. 4
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/743220/articles/1852659#?page=4
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[4] Aura, 05.06.1894, nr. 64, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/711279/articles/1852663#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[5] Lounas, 19.12.1890, nr. 98, s. 3
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/123187#?page=3
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[6] Registeringstidning för varumärken, 01.01.1912, nro 482, s. 2

[7] Kauppalehden protestilista, 01.01.1918, nro 34, s. 7

[8] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.05.1931, nro 5, s. 7

[9] Uusi Aura, 24.2.1920, nro 53, s. 2

[10] Uusi Suomi, 26.2.1920, nro 47, s. 6

[11] Uusi Aura, 2.3.1920, nro 27, s. 6

[12] Uusi Aura, 12.6.1920, nro. 69, s. 3

[13] Uusi Aura, 11.6.1920, nro. 150, s. 3

[14] Uusi Aura, 23.6.1920, nro. 160, s. 2

[15] Adresskalender för Åbo stad, 1899, s. 146

[16] Tidning för handtverk och industri, 17.10.1911, nro. 10, s. 32

[17] Käsityö- ja teollisuuslehti, 1.3.1927, nro. 3, s. 8

[18] Vaatturi, 1.7.1939, nro. 7, s. 14

[19] Uusi Aura, 25.8.1904, nro 196, s. 1

Takki, smokin, 1926, L. Eskola, Turku

Ajoitus: 9.10.1926

Kangas: Musta villabarathea, käänteet mustaa silkkisatiinia

Napit: Mustaa kirjottua silkkiä, hihansuissa eri kuvio

Vuorit: Mustaa kuosiinkudottua raitaa, luultavasti silkkiä. Hihavuorit erittäin hienoa puuvillasatiinia, joissa mustaa raitaa kolmen ryhmissä.

IMG_7859.jpg

Takissa on 1920-luvun puolivälille tyypillinen avo- ja pystykuosin välistä oleva kaulusmalli. Suhteellisen kapeat ja pitkät liepeet, jotka eivät ole dramaattiset (kuten 30-luvulla) vaan elegantin sirot. Huomaa, että kaulusten kärjetkin ovat pyöristetyt.

IMG_7853

Tyypilliseen tapaan takissa ei ole halkioita. 

IMG_7858.jpg

IMG_7854

IMG_7855

IMG_7856

IMG_7857

IMG_7868.jpg

Vinossa oleva rintatasku on hienovaraisesti leikattu pyörein reunoin. Usein nähty detalji 1910- ja 1920-lukujen takeissa.

IMG_7870.jpg

Ajalle tyypillinen läpätön lantiotasku.

Tampereen pukutehdas, Tampere

HM_2795_66-detalj.jpg

Tampereen Uusi Waatetusliike vuonna 1910 osoitteessa Kauppatori 21 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2795:66, yksityiskohta)

IMG_1341.jpg

Pukutehtaan tiloja Seurahuoneella v. 1914 [5]

Tampereen pukutehdas oli ensimmäisiä pukutehtaita Suomessa turkulaisen Kestilän Pukimon ohella.

Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].

Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:

Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.

Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].

HM_2881_1375_1_detalj.jpg

Pukutehtaan kyltti näkyy hailakkana tästä kuvasta, joka on vuodelta 1914 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2881:1375:1, yksityiskohta).

Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].

Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].

Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].

Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].

urn nbn fi-vapriikkihttp 3A 2F 2Fwww profium com 2Farchive 2FArchivedObject-2D9070C9-5039-E661-9A50-B3F805FB6756.jpg

Tampereen Pukutehdas Oy:n tehdasrakennus vuonna 1936 osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2549:233)

Yrityshistorian aikajana

Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:

 


Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja,  Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).

Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin.  Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.

Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):

  • 1934: 2977
IMG_7787.jpg

Mainos Maaseudun Tulevaisuudessa, 18.9.1954.

Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:

sarvisnapit

Sarviksen päällystakkinappisarja, 1950-lukua (?). Tampereen museot (TMT 009010)

IMG_7703

Nappi TPT:n ulsterissa, n. 1940-1959 (?)

 

 

Niskamerkkejä:

IMG_7702

n. 1949-1959

Povimerkkejä:

IMG_7700

n. 1949-1959

_MG_0618

n. 1963-1965 (ajoitettu sukuhistorian perusteella)

Kangasmerkkejä:

_MG_0633

n. 1963-1965


[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.

[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.

[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!

[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.

[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82

J. Teikari, Kouvola

IMG_7706.jpg

Jooseppi Teikarin 50:n ikävuoden kunniaksi kirjoitettu juttu Kuusisen uutisissa v. 1935 [5]

Kouvolassa pidempään toiminut J. Teikari mainitaan aloittaneen – tai ainakin rekisteröineen – vaatturiliikkeensä Registeringstidning för varumärken -julkaisussa vuonna 1914 [1]. 

Teikari mainosti eri lehdissä 1930-luvulla, esimerkkeinä Suomen Poliisilehti [2] ja Hakkapeliitta-lehti [3]. Hän erikoistui mainosten perusteella siviilivaatetuksen ohella myös virkapukujen ja univormujen valmistukseen.

Teikari mainitaan myös vuoden 1920 Vaatturi-lehdessä [4].

J. Teikarin liikkeen puhelinnumero oli Kouvolassa vuonna 1936, 10. [3]

Tunnettuja niskamerkkejä:

IMG_7687

Arviolta n. 1920-luvun alkupuolen smokkitakista löytyvä merkki

SATEI_niska.jpg

Smokkitakista vuodelta 1929

Povilätkiä:

satei_povi

Smokkitakki


[1] Registeringstidning för varumärken, 01.01.1914, nr. 562, s. 63

[2] Suomen poliisilehti, 30.09.1933, nr. 18, s. s35

[3] Hakkapeliitta, 24.11.1936, nr. 47, s.30

[4] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.10.1920, nr. 10, s. 10

[5] Kuusisen uutiset, 01.04.1935, nr. 44, s.14 

 

Takki, smokin, 1920-luku, J. Teikari, Kouvola

Ajoitus: n. 1920-1925

Kangas: Musta villabarathea

Napit: Mustaa kirjottua silkkiä, takapuolella teksti, ns. laatumerkintä NON PLUS ULTRA

Vuorit: Mustaa villa-silkkiseosta (?), kuosiinkudottua raitaa. Hihavuorit puuvillasatiinia, jossa eriväristä raitaa.

 

IMG_7684

1920-luvulle tyypilliset kauluskäänteet: pystykuosinen, mutta avokuosia lähentelevä leikkaus. Käänteet ovat kapeat, mutta pitkänomaiset. Yksi napitettava nappi ja läpättömät taskut. Rintatasku on leikattu vinoon.

IMG_7687

IMG_7685

IMG_7686

IMG_7693

Kestilän Pukimo O.Y.

kestilasuomalainen.jpeg

*1920 [1]

kestilasuomalainenmainos.jpeg

1920-luku [2]

kestilapukimo.jpeg

1930-luku? [3]

Toiminut Turussa 1911-1989. Valmistanut miesten ja naisten valmisvaatteita.

  • 1911: Suomalainen Pukimo, H. Kestilä (Venäjänkirkkokatu 26, Turku)
  • 1923: Miesten pukujen tehdasmainen valmistus aloitetaan [4]
  • 1928: Nimi muutetaan muotoon Kestilän Pukimo [4] (Linnankatu 28, Turku)
  • 1934: Osoitteeksi muuttuu Brahenkatu 20, Turku.
  • 1955: Vähittäismyynti erotettiin omaksi toimiyksikökseen, jonka nimeksi tuli Kestilän Myymälät Oy

Puhelinnumerot:

1920-luku

  • 3 31 & 26 81 [1]

Wikipedia:

Iin pitäjästä Oulun pohjoispuolelta Turkuun 1800-luvun lopulla muuttanut Henrik Kestilä sai työpaikan Maria Kraftmanin kangaskaupasta ja jatkoi myös uuden omistajan palveluksessa, kunnes 1903 osti liikkeen itselleen. Nimeksi tuli H. Kestilän kangas- ja lankatavarain kauppa. Henrik Kestilä menehtyiraitiovaunun töytäisemänä 1910, mutta liikkeen jatkajaksi muutti Huittisten kansanopistossa opettajana toiminut Henrikin poika Heikki Kestilä.[2] Hän jatkoi isänsä työtä kauppiaana, mutta perusti yrityksen nimeltä Suomalainen Pukimo elokuussa 1911 alkaakseen ompeluttaa valmisvaatteita.[1]

Kestilän kotona Humalistonkatu 3:ssa työskenteli aluksi vain räätälimestari Hjalmar Rytsälä. Hän leikkasi kankaat, jotka toimitettiin sitten kotiompelijoille eri puolille kaupunkia. Pian perustettiin ompeluosasto Yliopistonkatu 26:ssa sijainneen myymälän yläkertaan, josta se laajeni muihin lähirakennuksiin.[1]

1920-luvun lopussa Kestilän Pukimoksi muuttunut yritys sai uudet tuotantotilat Linnankatu 8:sta, jossa aloitettiin miesten valmispukujen valmistus. Vuonna 1934 yritys siirsi tuotantonsa Brahenkatu 20:n entiseen kenkätehtaaseen. 1930-luku oli Kestilän vahvaa kasvuaikaa sekä tuotannossa että myynnissä. Vuosikymmenen lopulla yrityksellä oli omat myymälät Turussa, Helsingissä, Viipurissa, Porissa ja Kotkassa ja se työllisti lähes 500 henkeä.[3][1] Yrityksen toimitusjohtajana vuosina 1928–1945 oli Aapo Laurén, joka perusti sitten oman saman alan yrityksen, Kudos Oy Silon.[4]

Vuonna 1956 Kestilä rakennutti arkkitehti Olli Kestilän suunnitteleman uuden tehtaan Turun keskustaan, Brahenkadun ja Läntisen Pitkänkadun kulmaan. Siellä työskenteli enimmillään noin 700 henkilöä.[3] Olli on yksi kauppaneuvos Heikki Kestilän pojista; muut ovat toimitusjohtajana toiminut Eero Kestilä ja muun muassa turkisosastoa johtanut Kalevi Kestilä.[1]

Povimerkit

IMG_7677

1940-1950 (?)

IMG_7759.jpg

1940-1950 (?)

Niskamerkit:

IMG_7676

1940-1950 (?)

IMG_7758.jpg

1940-1950 (?)

Muita merkkejä:

IMG_7773.jpg

Kestilän pukimon flanellihousuista saatta löytyä tällainen merkki [5]. Raportoithan meille, jos näet kyseistä merkkiä luonnossa.

Kestilän pukimon flanellihousuista saattaa löytyä tämän kaltainen merkki [5]. Raportoithan meille, jos näet kyseistä merkkiä luonnossa.

[1] Naisten ja herrain pukuneulomo, 01.01.1920, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346791#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[2] Täydellinen vaatturiliike, , s. 2
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346797#?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[3] 10 minuuttia Kestilän Pukimossa, , s. 2
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/347233#?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[4] Maaseudun Tulevaisuus, 09.09.1971, nr. 103, s. 5.

[5] Muoti ja käytäntö: Kestilän pukimo oy:n ja Kudos oy Silon asiakaslehti, 01.01.1938, nr. 1, s. 15.