Takki, puvun, 1920-1930-luku, Tampereen pukutehdas O.Y., Tampere

17.12.201717.12.2017vaatturitietokanta 1930-luku, Kivipähkinänapit, Pula-aika, Puvuntakki, Tampere, Tampereen pukutehdas O.Y. Jätä kommentti

Ajoitus: 1930-luvun alku, mahdollisesti 1920-luvun loppu

Kangas: karkea villakangas, jossa ruskeaa, valkeaa ja vihreää lankaa, joista jälkimmäinen on kudottu pystyraidaksi. Vuorit selluloosapohjaista tekokuitua. Hihavuorikangas vaihdettu myöhemmin.

Napit: kivipähkinänapit (corozo, tagua)

1920- ja 1930-lukujen tyyli-ikoni Walesin prinssi Edward piti yksirivisestä, kaksinappisesta pikkutakista. Vino rintatasku on tyypillinen piirre varhaisemmissa puvuissa. Kauluksen muoto on samaa lajia, mitä Heikkilä & Kestilän 20-30-lukujen vaihteen puvuntakissa.

Halkioton, lyhyt takki on tyypillinen 20-30-lukujen vaihteelle. Takin rakenteet ovat hyvin minimaaliset: hartioissa on hieman toppausta. Mielenkiintoisesti yleensä takin kankaaseen tukevasti kiinnitetyt hartiarakenteet ovat tässä takissa täysin irralliset.

Hihansuissa ei ole nappeja.

Tyypilliset kivipähkinänapit näyttävät usein luulta tai sarvelta ja siksi materiaalia kutsuttiin kasvisnorsunluuksi.

Taskupussit on tehty violetinsävyistä puuvillakankaasta.

Pukutehtaan leima on rekisteröity vuonna 1925.

1930-luvun ja sitä vanhemmissa miesten takeissa näkee usein tätä diagonaalityyppistä vuorikangasta. Hihavuorikangas on vaihdettu myöhemmässä vaiheessa, sillä kangas on synteettiskuituista satiinia.

Takki, puvun, 1940-1950-luku, Koiso Oy, Tampere

30.10.2017vaatturitietokanta 1940-luku, 1950-luku, Koiso Oy, Pukutehtaat, Puvuntakki, Sädenapit, Tampere, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 1940-luvun loppu, 1950-luvun alku

Kangas: Villakangas koripunostyyppisellä sidoksella, jossa kolmea eriväristä lankaa: punainen, valkoinen ja ruskea. Vuorit keskiruskeaa selluloosapohjaista tekokuitusatiinia, luultavasti viskoosia. Hihavuorit vaaleaa puuvillasatiinia, jossa raitoja kolmen ja kahden raidan ryhmissä.

Napit: Ruskeat ”sädenapit,” varhaista muovia (kaseiinia?), luultavasti Sarviksen tuotantoa.

Kaksirivisessä takissa on 1940–1950-lukujen vaihteelle tyypillinen 2×4-napitus. Nappien lyhyt välitys ja matala paikoitus luovat mielikuvaa suuresta takista. 1940- ja 1950-luvulla olivat muodissa väljät ja laatikkomaiset puvut. Suurta ilmettä haettiin kankaiden puutteessa myös leikkausratkaisuilla. Takkia on säilytetty huolimattomasti, sillä se on haalistunut paikoitellen voimakkaasti.

Luultavasti Sarviksen tuotantoa olevat sädenapit ovat erittäin tyypilliset ja niitä näkee paljon 1940- ja 1950-luvuilla. Kannelliset napinläpitaskut.

Koiso OY:n varhainen merkki. Osakeyhtiö rekisteröitiin vuonna 1943.

Takissa on kahden povitaskun lisäksi kynätasku.

Takki, puvun, 1928-1931, Heikkilä & Kestilä OY, Tampere

26.8.201729.11.2017vaatturitietokanta 1920-luku, Corozo, Heikkilä & Kestilä, Kivipähkinänapit, Pula-aika, Puvuntakki, Tampere, Yleinen 1 kommentti

Ajoitus: n. 1928-1931

Kangas: Harmaa villakangas, jossa violettia raitaa. Vuoritus violetinharmaata puuvillakangasta, jossa satiinisidos. Hihavuori luonnonvalkoista, satiinisidoksista puuvillakangasta.

Napit: Nelireikäiset, vaaleanruskeat, luultavasti kivipähkinää (corozo, tagua).

Takki on hyvä esimerkki 1920-luvun muodista. Tyköistuvaa takkia on topattu vain vähän olkapäistä ja kauluskäänteet ovat kapeahkot. Pystykaulus on leikattu vaakasuoraan ja se muistuttaa hieman ns. fishmouth-kalansuukaulusta,

Japaninpuupähkinää käytettiin yleisenä nappimateriaalina ennen muovinappien tuloa. Napit tuotiin ulkomailta ja ne olivat edullisiä pitkään vielä muovinappienkin aikana. Tuontinapit olivat Suomessa luonnollinen valinta varhaisille pukutehtaille kuten Heikkilä & Kestilälle.

Pula-ajan takin säilyminen meidän päiviimme saakka on varsin harvinaista. Vähät vaatteet käytettiin loppuun asti ja kysynnän laskun myötä myös valmistusmäärät vähenivät. Monet tehtaat sulkivat lopulta ovensa. Heikkilä & Kestilä selvisi lamasta fuusioitumalla.

Kangas on tyypillinen 1920-luvulle, jolloin vaatteet saattoivat olla yllättävän värikkäitä. Voimakas violetti raita pukukankaassa olisi jopa tänä päivänä rohkea valinta. Boardwalk Empire -sarjassakin nähtyä pukuloistoa ei ehkä saavutettu Suomessa, mutta täysin aneemista ei kotimaan muoti silti ollut.

Takin vuorin paikkaus kertoo lama-ajan ahdingosta enemmän kuin tuhat sanaa. Säilyneet vaatteet 1920-1930-lukujen vaihteesta ovat yleensä juhlapukuja, sillä niiden käyttö oli harvempaa. Arkipuvun takin säilyminen on erittäin harvinaista tältä ajalta ja siihen nähden sen kunto on yllättävän hyvä. Huonokuntoisempi takki olisi luultavasti laitettu uusiokäyttöön.

Tätä merkkiä Heikkilä & Kestilä käytti noin vuodesta 1928 vuoteen 1931 asti. Lama alkoi Amerikassa vuonna 1929. Suomessa pula-aika kesti noin 1930-luvun puoliväliin saakka (laman pituudesta ei selkeää yksimielisyyttä).

Takki, ajurinpuku, 1940-1950-luku, Kestilän Pukimo O.Y., Turku

22.5.201722.5.2017vaatturitietokanta 1940-luku, 1950-luku, Ajurinpuku, Epävarma ajoitus, Kestilän pukimo, Pukutehtaat, Puvuntakki, Turku, Urheilupuku, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: n. 1945–1955. Mahdollisesti myös 1935-1939.

Kangas: Harmaa villadiagonaali

Napit: Mustaa varhaista muovimassaa, reunalliset, nelireikäiset, mahdollisesti Sarviksen tuotantoa

Vuorit: Hieman violettiin taittuvaa harmaata tekosilkkiä satiinikudoksella, luultavasti viskoosia. Hihavuorit sinertävää selluloosapohjaista tekokuitua toimikassidoksella, luultavasti viskoosia.

Ajurinpuku kuuluu urheilupukujen kategoriaan, jota kuvastavat epämuodolliset elementit kuten lovikaulus ja paikkataskut. Armeijaunivormuissa yleiset läpälliset, kaarrokkeelliset taskut tavataan usein myös ajurinpuvun takeissa. Ajurinpukua käyttivät työasunaan erityisesti autokuljettajat 1930-1950-luvuilla. Koska vaate oli työunivormu on se sukua myös sotaunivormuille.

Paikkataskuissa on myös laskostus, jonka ansiosta taskuun tulee tarvittaessa hieman enemmän tilaa. Samanlaisia leikkauksia käytettiin urheilupukujen selkäkappaleissa liikkumavaran lisäämiseksi.

Selkäosasta löytyy kaarroke eli koketti ja vyömäinen tamppi. Molemmat ominaisuudet olivat tyypillisiä urheilupuvuissa. Urheilupukujen takkeja kutsuttiin välillä myös tamppitakeiksi. Ajurinpukuun kuuluivat saapashousut (myös: pussihousut) tai suorat housut. Erityisesti sodanjälkeisenä aikana niin urheilupuvut kuin pussihousut olivat suosittuja kestävyytensä ja monikäyttöisyytensä vuoksi. Saapashousuja valmistivat vaattureiden ohella myös pukutehtaat ja ompelijat. Kaipaisen mukaan ne olivat sodan jälkeen yleisimmät vaatturilla erikseen teetetyt housut[1].

Tarkkaa tietoa tämän povimerkin käyttöajankohdasta ei ole. Vuorimateriaalit ovat tyypillisiä 1930-1950-luvuille.

Liivien asemesta urheilupuvuissa käytettiin talvella slipoveria eli pujoliiviä [2].

[1] Kaipainen, Minna. ”Ken tilauspukua käyttää, hän herrasmieheltä näyttää”:
eteläkarjalainen maalaisvaatturi ja vaatturitoiminta Suomessa 1920-1960-luvuilla. Joensuu: Joensuun yliopisto. 2008. s. 177

[2] Virta, Erkki et al. eds. Kauppatavarat: pukimet ja kudonnaiset. Helsinki: Tammi. 1948. s. 164

Takki, virkapuvun, 1938, Englantilainen Räätälinliike, Turku

4.6.20164.6.2016vaatturitietokanta 1930-luku, 1938, Englantilainen räätälinliike, Puvuntakki, Turku, Vaatturit, Virkapuku, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 19.7.1938

Kangas: Musta kampalankavilla ”diagonaalia”

Napit: Tummat, materiaalista ei varmuutta, mahdollisesti varhaista muovia tai muuta massaa. Koristeltu kruunatulla vaakunalla, jota ympäröi tammiseppele. Turun, Porin ja Ahvenanmaan läänin vaakuna. Lääni lakkautettiin v. 1918. Hihansuissa sama vaakuna, mutta napit on valmistettu eri materiaalista.

Vuorit: Tummaa kangasta, jossa luultavasti silkkiä. Kuosissa diagonaaliraidoitus. Hihavuoret vaaleat, joissa sinistä raitaa kolmen ryhmissä. Kompositio epävarma, sisältäen mahdollisesti puuvillaa.

Kuosi on tyypillinen ajalle. Onko kyseessä nimismiehen virka- tai juhlapuku? Jos tiedät pukutyypistä enemmän, lähetä meille sähköpostia tai kirjoita viesti kommenttikenttään!

Takki on kuulunut tuomarille, jonka nimi on epäselvä. Tämän tyypin virkapuvun käytöstä ja historiallisesta kontekstista kuulisin mieluusti lisää!

Erikoisen tästä napista tekee se, että vaakunassa kuvattua lääniä ei ole ollut tämän takin tekohetkellä kahteenkymmeneen vuoteen. Onko napit uusiokäytetty vanhasta takista, vai onko vaatturi käyttänyt ylijäämää?

Nappi on värjättyä massaa. Kulumista selviää, että materiaali on vaalean rusehtavaa. Napin selkäpuolella nähdään työstöjälkiä.

Myös nämä uudemmasta materiaalista tehdyt napit on koristeltu samalla vaakunalla.

Puku, 1940-luku, A. Karvinen, Helsinki

4.6.2016vaatturitietokanta 1940-luku, A. Karvinen, Helsinki, Puku, Puvuntakki, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 1940-luvun loppu

Kangas: Sininen, linnunsilmäkuosinen kampalankavilla

Napit: Alkuperäiset poistettu, housunnapit mustaa muovia vaatturin nimellä varustettuna

Vuorit: Violettia keinokuitua, luultavasti viskoosia. Hihavuorit vaaleaa viskosia, jossa kolmen ryhmissä mustaa raitaa.

Kolminappisessa, avokuosisessa vapaa-ajan puvussa on paikkataskut. Rintatasku on leikattu vinoon, mikä on hyvin tyypillistä 50-lukua edeltävissä vaatteissa. Housut (ei kuvissa) ovat vyötärölenkilliset ja matalavyötäröiset.

Puvun epämuodollisuutta korostaa paikkataskujen ja avokuosisuuden ohella selässä oleva tamppi. Tampit olivat yleisiä erityisesti urheilu- ja vapaa-ajan puvuissa. Takakappaleisiin tehdyt laskokset antavat käyttäjälle hieman enemmän liikkumavaraa.

Vaatturin tähän pukuun tekemät merkinnät valmistusajasta ja omistajasta ovat kuluneet pois. Läheisen tutkinnan perusteella valmistusaika näyttää olleen 1940-luvun lopulla, kuvasta tätä ei erota.

Hihan vuorikangas on tänä aikana yleisesti esiintyvää tyyppiä.

Puvun housunnapit eroavat puvuntakin napeista lähes aina. Niin myös tämän puvun kohdalla. Napit saattoivat olla nimikoituja valmistajan mukaan. Napeissa saattoi usein olla myös yleisempiä tekstejä, kuten SUOMI tai FOR GENTLEMEN. Nämä napit ovat jotain muovimassaa (mitä?). Housunnappien yleinen materiaali oli eri muovien ohella mustaksi lakeerattu metalli.