Vaatturitietokantaan kerätään tietoa suomalaisten 1900-1950-luvuilla vaikuttaneiden räätäleiden, vaatetusliikkeiden ja pukutehtaiden historiasta sekä esimerkkejä niiden tuotoksista. Tietokanta keskittyy lähes yksinomaan miesten vaatteisiin, sillä niistä kerätty tieto on tässä maassa varsin vähäinen. Aikarajaus perustuu olemassaolevan aineiston saatavuuteen (vanhempaa aineistoa on vaikea saada) ja vaatturitoiminnan hiipumiseen valmisvaatteiden tulon myötä (1960-luvulla vaatturityön merkitys oli jo vähäinen).

Tietokantaa kartutetaan mahdollisuuksien mukaan ja kaikki tieto suomalaisesta vaatetoiminnasta kyseiseltä ajalta otetaan kernaasti vastaan. Vaatekuvien ja historiatiedon ohella kiinnostavat muistitieto, kertomukset sekä valokuvat toimijoista että liiketiloista. Myös vaattureille tai pukutehtaille kuulunut esineistö on kiinnostavaa – niistäkin saa lähettää kuvia!

Sivuston tarkoituksena on toimia lähdeteoksena kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vaatteiden historiasta, sekä edistää vanhan miesten vaatekulttuurin arvostusta. Sivuston taso yritetään pitää mahdollisimman korkealla, jotta se palvelisi myös esimerkiksi museoiden ja tutkijoiden intressejä. Tietokanta pyrkii antamaan tietokannan käyttäjille hyvät mahdollisuudet vaatteiden ajoitukseen.

On hyvä huomioida, että sivustolla annetut tiedot ovat kautta linjan arvioita, eikä niihin tule uskoa varauksettomasti. Ylläpitäjä ei voi mennä takuuseen tietojen täydellisestä paikkansapitävyydestä. Arviot perustuvat vuosien myötä hankittuun tietotaitoon vanhojen vaatteiden ja pukuhistorian saralta sekä tutkimustietoon, kun sitä on ollut saatavilla. Tutkimusta tehdään aina myös itse mahdollisuuksien mukaan. Tulevaisuudessa on tarkoitus tehdä yhteistyötä eri asiantuntijaryhmien kanssa ja suorittaa esimerkiksi materiaalianalyysejä kankaista ja napeista, jotta niiden ajoittamisesta voisi tehdä luotettavampaa. Tärkeää ovat myös jatkuva oppiminen ja vanhan, vääräksi osoittautuneen tiedon päivittäminen, joihin tieteellinen tutkimus perustuu.

Jos haluat lähettää kuvia, kysymyksiä tai tietoa, voit käyttää alla olevaa lomaketta yhteydenottoosi:

Tutkimusmetodista

---

Tutkimus on esinelähtöistä. Esinelähtöinen tutkimus tarkoittaa sitä, että jokaisen historiallisen selvityksen taustalla on jokin olemassaoleva objekti, joka liittyy tutkittavaan kohteeseen. Kun vaateparsi päätyy käsiini, käy se läpi seuraavat neljä vaihetta:

1. Tekstiilin tutkiskelu; taktiili ja silmin tehtävä analyysi
2. Valokuvaus
3. Näytteiden otto
4. Tekstiilin ja/tai sen valmistajan historiaselvitys

Ensimmäisessä osuudessa tutkin vaatteen perinpohjaisesti. Kiinnitän huomiota yksityiskohtiin ja leikkauksessa tehtyihin ratkaisuihin. Teen ensimmäiset huomioni kankaista ja muista vaatteessa käytetyistä materiaaleista. Tärkeimmät työkaluni ovat tässä vaiheessa sormet ja silmät: miltä kangas tuntuu? Onko havaittavissa vaurioita? Minkälaisia yksityiskohtia vaatteessa on?

Toisessa osuudessa luottokuvaajani Marco Melander ottaa vaatteista kuvat. Miesten vanhat vaatteet ovat hyvin usein mustia, joten niiden kuvaamiseen tarvitaan ammattilainen. Kankaista otetaan kuvat myös mikroskoopilla, joka suurentaa viisikymmenkertaisesti. Macrokuvista voi erottaa kankaan sidontatavan.

Kolmannessa vaiheessa otan vaatteista tarvittaessa näytteitä. Kuitunäytteet otan kankaiden saumavaroista tai rispaantumista. Napeista näytteet ottaa esinekonservaattori, joka raaputtaa hieman materiaalia napin selkäpuolelta koeputkeen. Kuituanalyysi tehdään mikroskoopilla ja napeista otetut näytteet analysoidaan FTIR-infrapunaspektrometrillä. Näytteiden analysointi tapahtuu Tikkurilassa Metropolia-ammattikorkeakoulun konservointitiloissa.

Neljännessa osuudessa selvitän vaatteen ja sen valmistajan historiaa. Yritän selvittää valmistajan historian mahdollisimman seikkaperäisesti yrityksen perustamisesta sen loppumiseen saakka. Yritän koota valmistajasta sellaista informaatiota, joka on hyödyllistä vaatteiden dateerauksessa. Esimerkiksi osoitteet ja puhelinnumerot saattoivat vaihtua vuosien saatossa useaan otteeseen. Faktatiedon ohella tarinat ja erikoiset yksityiskohdat luovat mielenkiintoista kuvaa menneestä.

Julkaistusta materiaalista ottamiani kuvia ja kopioita hyödynnän tutkimuksessa kuvasitaattioikeudella.

Haluan esittää kiitokseni seuraaville, minua eri tavoin auttaneille tahoille:

• Ane Orue-Etxebarria, M.Sc., fysiikka, esinekonservointi
• Marco Melander, TM, valokuvaaja
• Heikki Häyhä, Metropolia-ammattikorkeakoulu, esinekonservoinnin lehtori
• Minna Kaipainen, FT, Itä-Suomen yliopisto, yliopistonlehtori, käsityötiede
• Jaana Seppälä, Satakunnan Museo, tutkija-tekstiilikonservaattori
• Kirsi Liikkanen, FM, käsityötiede
• Jani Saranpää, esinelainat
• Petri Peltola, Etulinja, konsultaatio
• Panu Korhonen, Etulinja, konsultaatio
• Aki Piesala, konsultaatio

Tekijästä

---

Olen Lassi Patokorpi (FM) ja harrastanut menneiden vuosikymmenten pukeutumiskulttuuria vuodesta 2009 lähtien. Kaikki lähti siitä, kun piti hankkia uudet housut rispaantuneiden tilalle. Silloiselta tyttöystävältä saatu kritiikki pukeutumiseni huonosta tilasta johti vaatetustyylin uudelleenarviointiin ja pian hurahdinkin juttuun täysin. Ensimmäistä kertaa elämässäni ryhdyin toden teolla miettimään, mitä päälleni pukisinkaan.

Nähtyäni lopulta 1920-luvun muotipiirroksia, joissa olkihattuiset herrat nojasivat kävelykeppeihinsä, missä pukuihin sonnustautuneet keikarit keikkuivat pyöriensä selässä, olin myyty. Piirroksissa oli mitä käsittämättömimpiä asuja. Kuka nyt laskettelisi kolmiosaisessa puvussa, mietin itsekseni! Sitten ymmärsin, että pukeutumisessa oli ennen kaikkea kyse tyylistä, joka saattoi kohota muiden asioiden yläpuolelle – esimerkiksi mukavuudenhalun. Joissain tapauksissa tyyli saattoi nousta jopa kaiken muun yläpuolelle, josta eksemplaarina toimii esimerkiksi Christien Poirot. Suomalaiselle miehelle tällainen paneutuminen pukeutumiseen oli samalla niin älytöntä, mutta samalla niin esteettistä, että se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Tuosta hetkestä lähtien olen harrastanut vanhoihin vaatteisiin pukeutumista kartuttaen vaatekaappiani kirpputoriostoksilla ja satunnaisilla internetin täsmäiskuilla. Huomasin jo hyvin pian harrastukseni alettua, että vanhojen vaatteiden laatu oli tyrmäävän hyvää – kirpputorilta löydettynä jopa rikollisen hyvää. Laatukysymys onkin saanut minut pitäytymään vintagemuodissa ja rakentamaan koko garderobini sen varaan – from head to toe – vintageen voi todella pukeutua ihan päästä varpaisiin.

Vuosien mittaan olen kirjoittanut entisaikojen miesten pukeutumiskulttuurista lehtiin, pitänyt luentoja, tehnyt puvustuksia, järjestänyt muotinäytöksiä, kirjoittanut tutkimuksellista blogia, ollut mukana museonäyttelyiden toteuttamisessa sekä tutkinut ja luetteloinut museokokoelmissa olleita miesten vaatteita. Asiantuntemus karttuu jokaisen käteen tarttuneen lehtileikkeen ja Fidan laarista löytyneen solmukkeen myötä. Aktiivinen tutkimuspuoli kuitenkin unohtuu helposti, ellei sitä tee edes jotenkin säännöllisesti. Tämän tietokannan olenkin perustanut osin siinä tarkoituksessa.

Toivon kaikille lukijoilleni antoisia löytämisen hetkiä tietokannan parissa.

 

Puvustus, pukeutumisneuvonta ja luennointi

---

Teen myös puvustuksia, pukeutumisneuvontaa ja luennoin sekä kirjoitan keskittyen miesten lähihistorialliseen vaatetukseen. Erityisesti juhlapukeutumiseen painottuva osaamiseni on osoittautunut tarpeelliseksi monelle.

Asiakkaitani ovat olleet Don Huonot, Maj Karma ja Egotrippi (Warner Music), Antiikki & Design (Fokus Media), Tampereen taidemuseo, YLE FST, Museokeskus Vapriikki, Sampo Marjomaa, Atelieri O. Haapala ja Melanders Hattfabrik.