E. A. Knápe, Helsinki

EAKnape.png

Emil Alexander Knápen liike Aleksanterinkadulla 17, toisessa kerroksessa, 1910-luvun alussa (Rosenbröijer A. E., Helsingin kaupunginmuseo).

200720 . N117882

Aleksanterinkatua, noin 1899-1909 (Lindbohm A., Lindbohm J., Lindbohm H., Helsingin Kaupunginmuseo)

IMG_5571copy.png

E.A. Knápen ilmoitus räätäliliikkeensä avaamisesta Hufvudstadsbladetissa 1884.

Emil Alexander Knápe (s. 18.7.1863, Kokkola(?), k. 30.6.1936, Helsinki) oli helsinkiläinen vaatturimestari ja kauppias. Knápe perusti liikkeensä Andreankatu 13:een (nykyinen Lönnrotinkatu) vuonna 1884. Samana vuonna tämä ja hänen puolisonsa Anna Charlotta Bäck vihittiin. Heidän tyttärensä Ingrid Maria kuoli kahdeksankuukautisena 18.6.1886. Liike muutti vuonna 1885 Itäiselle Henrikinkadulle 5, joka on nykyään Mannerheimintie. Tänä aikana hän tuntuu käyttäneen reklaami-ilmoittelussa nimeä E. Alex Knape.

Vuonna 1888 liike muutti Aleksanterinkadulle 48, vuonna 1889 numeroon 15 ja vuonna 1897 numeroon 17, jossa se sijaitsi toisessa kerroksessa. Vaatturityön lisäksi Knápe kauppasi kankaita. Aleksanterinkadulla toimimisen aikana tämän puhelinnumero oli ytimekäs: 5. Vaatturi Viktor Lehto toimi mestarina Knápen liikkeessä jonkin aikaa silloin, kun se sijaitsi Aleksanterinkadulla. Tämä helsinkiläinen vaatturinliike liike pärjäsi kaikesta päätellen hyvin, sillä vuosisadan vaihteessa sekä 1910-luvulla tämän vaatturiliikkeen, jolla oli nyt nimitys miesten muotisalonki (Modesalong för Herrar), mainos koristaa paikallisen osoitekalenterin joka toista sivua, eli yli kahtasataa sivua per opus. Knápella oli tämän lisäksi toimitalossaan Aleksanterinkatu 17:ssa sen päätyyn maalattu reklaami.

Vuonna 1919 korkein oikeus langetti Knápelle 3½ kuukauden vankeuden ja 12,000 markan sakot elintarvikkeen myynnistä epäreiluun hintaan. Asia koski luultavasti vuoden 1918 poikkeusoloja.  Vaateliike meni konkurssiin vuonna 1924, jolloin se myös siirtyi leikkaajana vuodesta 1909 toimineelle Leo Sandellille. Samana vuonna liike oli myös muuttanut Pohjoiselle Esplanadinkadulle 37, jossa se toimi ainakin vuoteen 1941. Liike on lopettanut arviolta vuotta myöhemmin, sillä vaatturimestari Sandell oli siirtynyt toiselle alalle vuonna 1944.

Emil Knápe on käyttänyt nimikoiduissa housunnapeissaan Saksassa Elberfeldissä (nykyään osa Wuppertalin kaupunkia) sijainneen Carl Weyerbusch & Co:n valmistamia kivipähkinänappeja.

ASnellmanKnape.jpg

Povimerkki siviilivirkapuvussa, mahdollisesti vuodelta 1907 [Kuva: Alex Snellman].

KnapeHango (1).jpg

Knápen mainos Hangö stad och badanstalt -kirjasessa vuodelta 1895.


Vaatturi. 1936. no. 7.

Vaatturi. 1942. no. 11.

Vaatturi. 1944. no. 6.

Hufvudstadsbladet. 9.9.1884. no. 210.

Nya Pressen. 11.6.1886. no. 156.

Hufvudstadsbladet. 18.7.1913. no. 192

Nya Pressen. 3.10.1884. no. 269.

Folkwännen. 27.12.1884. no. 302

Finland. 14.10.1885. no. 238.

Vasabladet. 23.6.1886. no. 50.

Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi/1853-1899/henkilo.php?id=22321

Adresskalender för Helsingfors stad. 1888.

Adresskalender för Helsingfors stad. 1889.

Adress- och yrkeskalender för Helsingfors jämte förorter. 1898–1917.

Åbo Underrättelser. 13.5.1919. no. 127.

Finlands Allmänna Tidning. 13.11.1924. no. 264.

Helsingin Sanomat. 12.6.1924. no. 160.

Suomen liikekalenteri. 1941.

Hangö stad och badanstalt. Helsingfors: Wenzel Hagelstam. 1895.

Lähteet: KA

 

Takki, smokin, 1938, Karjalainen, Helsinki

Kiitos Janille takin lainasta!

Ajoitus: 1.10.1938

Kangas: Musta villakangas

Napit: Selluloosapohjaista luonnonmateriaalia, todennäköisesti kivipähkinää.

Vuorit: Mustaa muuntokuitua. Hihavuorit valkoista, selluloosapohjaista muuntokuitua, luultavasti viskoosia.

SAKA-1938

SAKA-1938-F.jpg

Päällikankaan suurennos 50x

SAKA-1938-FLF

Silkkikäänteen kankaan suurennos, viisikymmenkertainen, ei siltikään paljasta kankaan erittäin tiheää, ohuella langalla tehtyä sidosta.

SAKA-1938-1

SAKA-1938-2

SAKA-1938-3

SAKA-1938-BF

Nappi on tehty Amazonissa kasvavan kivipähkinäpalmun (mm. Phythelephas macrocarpa) siemenistä; corozosta. Syykuvion voi havaita napin reunasta tässä viisikymmenkertaisessa suurennoksessa. Kuviointi on luultavasti tehty vedellä pehmennettyyn nappiin prässäämällä. 1930-luvulla Suomeen tuotiin suuria määriä edullisia kivipähkinänappeja Japanista.

SAKA-1938-5

SAKA-1938-FL

Vuorikankaan sidos on erittäin tiivistä. Sota-aikana lähes kaikki tekosilkki tuli Saksasta, joka oli Euroopan sillateollisuuden keskus.

SAKA-1938-FSL

Hihavuorikangas on selluloosapohjaista tekokuitua palttinasidoksella.

SAKA-1938-4

Frakkipaita, 1953–1961, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, Turku

Ajoitus: 1953–1961

Kangas: Valkoinen puuvillapalttina, etumuksessa puuvillapikee.

Napit: (Selässä) muovia

_MG_6683

Paita on varsin suurikokoinen, ja sen osoittaa jo kauluskokokin 43. Etumus on suljettu ja paita avataan selästä muutamalla napilla. Paidan alkuperäiset tärkkäykset on pesty pois.

_MG_6685

Kun irtokauluspaita suljetaan yleensä irtonapilla edestä, tässä paidassa järjestelmä on päinvastainen.

_MG_6682

Huomaa ranskalaiset, eli kaksoiskalvosimet. Yleisen mielipiteen mukaan frakkipaidassa tulisi olla yksinkertaiset kalvosimet. Kolmionmuotoinen vahvike paidan sivusaumassa.

_MG_6687

Paidan selkä avautuu koko mitaltaan.

_MG_6693

Juseliuksen Tehtaat Oy:n tuotemerkki oli 1950-luvulla Jusella, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Leimakankaaseen on merkitty paidan koko (43) ja muut tunnistetiedot.

Hieman metallinappiteollisuudesta Suomessa

16.jpeg

Työstän tällä hetkellä laajempaa tutkimusartikkelia napeista Suomessa ja siihen liittyvät nämä seuraavat kaaviot. Metallinappiteollisuus ei varsinaisesti ole tutkimuksen aiheena, joten julkaisen tilastot lukijoille tällä areenalla!

Pikainen silmäys digitoituihin sanoma- ja aikakauslehtiin paljastaa nappiteollisuuden varhaisvaiheita. Ensimmäinen metallinappitehdas perustettiin Suomeen 1900-luvun alussa Helsinkiin, mutta uuden teollisuudenalan tulosta huhuttiin jo vuonna 1895. Ruotsalaisen Arne Arnesenin omistaman Vesteråsin nappitehtaan sisaryritys Helsingin nappitehdas muutti kuitenkin pian Perniön Kirjakkalaan vuonna 1904 ja siitä tuli Suomen Nappitehdas. Vuosien mittaan muutamia kilpailijoita ilmaantui markkinoille. Vilénin tehtailla, perustettu 1907, oli myös nappeja tuotannossaan. Jyväskyläläinen Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy aloitti nappien valmistuksen noin vuonna 1920, jolloin valtio tilasi tehtaalta satoja tuhansia sotilasnappeja. 17-vuotta ulkomaisia nappeja Suomeen tuottanut K.A. Pyykkö perusti patenttinappeja valmistavan tehtaan Turkuun vuonna 1926. Myös Raumalle perustettiin paikkakunnan nimeä kantava nappitehdas vuonna 1917, mutta yritys ei liene ollut kovin pitkäikäinen [2, 3, 4, 5, 6, 7].

Suomalainen metallinappiteollisuus ilmestyy Suomen viralliseen teollisuustilastoon vuonna 1912. Laitosten määrä ja tuotantoluvut eivät kuitenkaan päätä huimaa, sillä vuoteen 1925 asti metallinappitehtaita oli ilmoitettu tilastoon likipitäen vain yksi. Varsinainen nousu, joka muutenkin oli havaittavissa suomalaisessa teollisuudessa, tapahtui 1930-luvulla suuren laman jälkeen.

Seuraavien graafien tulkitsemista varten kannattaa huomioida seuraavat asiat, joista keskimmäinen on tärkeä erityisesti ensimmäisen kaavion osalta:

  • Vuonna 1926 metalli- ja muu nappiteollisuus olivat yhdistettynä samaan kategoriaan. Tämä muuttaa tilastoja hieman.
  • Vuonna 1935 tilastoryhmään metallinappitehtaat yhdistettiin vetoketjutehtaat. Näin ollen nappiteollisuuden koko ei anna täydellistä kuvaa vain metallinappien valmistajien määrästä. Alempi kaavio kuitenkin kertoo pelkästään nappien tuotannon bruttoarvon, ei teollisuuden yleensä.
  • Vuonna 1954 tehtiin suuria uudistuksia tilastoinnissa. Metallinapitehtaat lajiteltiin yhteen muiden pienmetallituotteiden valmistajien kanssa yhdeksi suureksi kategoriaksi, josta tietoja ei voida enää erotella samaan tapaan.

metallinappimaara

Yllä olevasta taulukosta voi lukea metallinappiteollisuuden työllistämän henkilökunnan määrän. Sota-aikana tuotannon ja työntekijöiden määrän kannalta korkein huippu saavutettiin vuonna 1940.

metallinappituotanto

Yllä olevasta taulukosta voidaan nähdä metallinappituotannon bruttoarvo muunnettuna vuoden 2014 euroiksi. Raaka-aineet napinvalmistukseen täytyi tuoda ulkomailta, sillä Suomesta niitä ei voinut saada. Pääasialliset raaka-aineet olivat rauta-, sinkki- ja niklattu metallilevy, joista napit leikattiin. Sota-aikana ja sen jälkeen tuotanto näyttää olleen syklistä nousu- ja laskusuhdanteiden vaihtelun mukaan. Tutkitun ajan loppupuolella kysymys oli todellakin nappikaupasta, sillä arvon kannalta korkeimpana vuonna 1951 nappituotannon osuus oli 0.007% koko Suomen tuotannon arvosta. Toiseksi ja kolmanneksi arvokkaimpina vuosina 1940 ja 1934 metallinappiteollisuuden osuus oli kuitenkin noin 0.01% kaiken tuotannon arvosta Suomessa.

img_5402.jpg

Vilénin Tehtaiden valmistamia housunnappigrosseja, arviolta n. 1930-luvulta. Nappien koko, eli halkaisija, ilmoitettiin nappilinjoissa ”’, joka vastaa 0,65mm.  Lasi- ja muotinappien kohdalla saatettiin käyttää ranskalaista linjamittaa (2,24mm). Nämä 22 linjan napit ovat siis halkaisijaltaan 14mm, ja ovat siis tavallista housunnappia pienempiä (26”’ tai 17mm) [8].

IMG_5403

Napeissa on havaittavissa ruostumista, joten materiaali lienee rautaa.

IMG_5405

1

Suomen nappitehtaan kuvastoon, Kansalliskirjaston digitoiduissa pienpainatteissa, pääset napsauttamalla yllä olevaa kuvaa.


[1] Suomen Nappitehdas Oy Teijo. 1937. ”Hintaluettelo.” Helsinki: Linderberg. KA. https://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346105?page=1

[2] Opiksi ja huviksi. January 1904 (24). Niitä näitä. Kotimaista nappiteollisuutta. KA.

[3] Suomen Teollisuuslehti. 15 January 1895 (2). Pienempiä teknillisiä uutisia ja neuvoja. KA.

[4] Suomen liikekalenteri. 1938. Helsinki: Hermes. KA.

[5] Suomen liikekalenteri. 1941. Helsinki: Hermes. KA.

[6] Karjala. 15 September 1920 (212). Uusi teollisuuslaitos Jyväskylässä. KA.

[7] Uusi Aura. 20 April 1926 (107). Nappiteollisuutemme kilpailukyky paranee. KA.

[8] Virta, Erkki et al. eds. Kauppatavarat: pukimet ja kudonnaiset. Helsinki: Tammi. 1948. s. 252