Corozo

Kiitos Janille takin lainasta!

Ajoitus: 1.10.1938

Kangas: Musta villakangas

Napit: Selluloosapohjaista luonnonmateriaalia, todennäköisesti kivipähkinää.

Vuorit: Mustaa muuntokuitua. Hihavuorit valkoista, selluloosapohjaista muuntokuitua, luultavasti viskoosia.

Päällikankaan suurennos 50x

Silkkikäänteen kankaan suurennos, viisikymmenkertainen, ei siltikään paljasta kankaan erittäin tiheää, ohuella langalla tehtyä sidosta.

Nappi on tehty Amazonissa kasvavan kivipähkinäpalmun (mm. Phythelephas macrocarpa) siemenistä; corozosta. Syykuvion voi havaita napin reunasta tässä viisikymmenkertaisessa suurennoksessa. Kuviointi on luultavasti tehty vedellä pehmennettyyn nappiin prässäämällä. 1930-luvulla Suomeen tuotiin suuria määriä edullisia kivipähkinänappeja Japanista.

Vuorikankaan sidos on erittäin tiivistä. Sota-aikana lähes kaikki tekosilkki tuli Saksasta, joka oli Euroopan sillateollisuuden keskus.

Hihavuorikangas on selluloosapohjaista tekokuitua palttinasidoksella.

Ajoitus: n. 1928-1931

Kangas: Harmaa villakangas, jossa violettia raitaa. Vuoritus violetinharmaata puuvillakangasta, jossa satiinisidos. Hihavuori luonnonvalkoista, satiinisidoksista puuvillakangasta.

Napit: Nelireikäiset, vaaleanruskeat, luultavasti kivipähkinää (corozo, tagua).

Takki on hyvä esimerkki 1920-luvun muodista. Tyköistuvaa takkia on topattu vain vähän olkapäistä ja kauluskäänteet ovat kapeahkot. Pystykaulus on leikattu vaakasuoraan ja se muistuttaa hieman ns. fishmouth-kalansuukaulusta,

Japaninpuupähkinää käytettiin yleisenä nappimateriaalina ennen muovinappien tuloa. Napit tuotiin ulkomailta ja ne olivat edullisiä pitkään vielä muovinappienkin aikana. Tuontinapit olivat Suomessa luonnollinen valinta varhaisille pukutehtaille kuten Heikkilä & Kestilälle.

Pula-ajan takin säilyminen meidän päiviimme saakka on varsin harvinaista. Vähät vaatteet käytettiin loppuun asti ja kysynnän laskun myötä myös valmistusmäärät vähenivät. Monet tehtaat sulkivat lopulta ovensa. Heikkilä & Kestilä selvisi lamasta fuusioitumalla.

Kangas on tyypillinen 1920-luvulle, jolloin vaatteet saattoivat olla yllättävän värikkäitä. Voimakas violetti raita pukukankaassa olisi jopa tänä päivänä rohkea valinta. Boardwalk Empire -sarjassakin nähtyä pukuloistoa ei ehkä saavutettu Suomessa, mutta täysin aneemista ei kotimaan muoti silti ollut.

Takin vuorin paikkaus kertoo lama-ajan ahdingosta enemmän kuin tuhat sanaa. Säilyneet vaatteet 1920-1930-lukujen vaihteesta ovat yleensä juhlapukuja, sillä niiden käyttö oli harvempaa. Arkipuvun takin säilyminen on erittäin harvinaista tältä ajalta ja siihen nähden sen kunto on yllättävän hyvä. Huonokuntoisempi takki olisi luultavasti laitettu uusiokäyttöön.

Tätä merkkiä Heikkilä & Kestilä käytti noin vuodesta 1928 vuoteen 1931 asti. Lama alkoi Amerikassa vuonna 1929. Suomessa pula-aika kesti noin 1930-luvun puoliväliin saakka (laman pituudesta ei selkeää yksimielisyyttä).