Lue artikkelini Juseliuksen paitatehtaasta täällä!

Ajoitus: n. 1935-1940

Kangas: ruskea, kukonaskelkuvioinen puuvillakangas

Napit: nelireikäiset helmiäisnapit

Paidassa on rintatasku, mikä oli 1900-luvun alussa varsin harvinaista. Takki, liivi ja olkaimet peittivät suurimman osan paidasta joten sitä ei tarvinnut erityisemmin koristella tai varustaa taskuin. Tultaessa 1930-luvulle rennot urheiluvaatteet yleistyivät Suomessa ja niitä pidettiin yhä enenevissä määrin vyön kanssa ilman erillistä paidan peittävää yläosaa.  Työpaidoissa taskuja oli jo aikaisemmin ja ulkomailla näihin paitoihin tehtiin jopa erityisiä taskuja tupakka-askeille.

Amerikassa vuonna 1930 hyväksytty patentti tupakkataskulle paitaan [1].

Tämä vapaa-ajan paita on varta vasten suunniteltu kestämään kulutusta. Paidat leikattiin yleensä hyvin pitkiksi, sillä helmassa olevaa kangasta voitiin silloin käyttää korjauksiin. Pitkä paita pysyi myös hyvin kurissa, eikä noussut vapaa-ajan aktiviteettien temmellyksessä ulos housuista. Mielenkiintoisen paidasta tekee se, että sen sulkemiseen on leikattu erikoinen valeplaketti. Paita on todellisuudessa takkimallinen eli se avautuu koko matkalta. Koska plaketti ja napitus ulottuvat vain paidan puoliväliin asti, näyttää paita kuitenkin vain osittain avautuvalta. Osittain avautuvaa paitaa pidettiin tähän aikaan parempana ja hienompana, vaikka takkimalli olikin kätevämpi. Pienellä huijauksella saavutettiin molempien hyödyt [2].

Paidassa on irtokaulus, mikä helpotti pesua ja lisäsi paidan käyttöikää. Pehmeä ja tärkkäämätön kaulus sopi vain vapaa-aikaan. Vapaa-ajan paidat olivat usein myös värikkäitä ja kuvioituja, jotta lika ei näkyisi niissä niin selvästi. Arkisemmissa ja virallisemmissa yhteyksissä paidankauluksen tuli olla vaalea ja jäykkä. Särmä, kovitettu ja valkoinen kaulus kuvasti kokonaista työtä tekevää luokkaa. Siistiä sisätyötä tekeviä nimitettiinkin tästä syystä valkokaulustyöntekijöiksi. 1930-luvulla tärkkäämiselle kehitettiin vaihtoehtoisia kovitusmenetelmiä, joilla saatiin kauluksesta juuri sopivasti puolikova erityisen välivuorin avulla. Näillä kestokovitusmenetelmillä käsitellyt kaulukset kestivät myös pesua. Ulkomailla kehitettyä Trubenisointi-menetelmää ei ilmeisesti käytetty Suomessa. Paitatehtaiden mukaan menetelmää ei omaksuttu, sillä sen lisenssimaksut olisi pitänyt lisätä kaulusten hintaan. Suomen kokoisessa maassa hinnat olisivat tällöin nousseet liian korkeiksi. Monet suomalaiset paitatehtaat kehittivätkin omia kovitusmenetelmiään ja myös Juseliuksen tehdas haki siksi patentin omalle Joustava-kaulukselleen.

Juseliuksen tehtaassa työskennellyt leikkaaja Maija Airola kehitti erikoisen irtokauluksen, jonka tehdas patentoi vuonna 1935. Erikoinen, viidellä helmiäisnapilla kiinnitettävä patenttikaulus löytyy juuri tästä paidasta [3].

Kauluksen malli on tyypillinen 1930-luvulle ja se tunnetaan pitkistä kärjistään. Niin sanottu keihäänkärkikaulus (spearpoint collar) on aikakauden harrastajien suosikkeja, sillä se määrittää ajan muotia niin leimallisesti. Pitkät kärjet pysyivät ojennuksessa irrallisten kaulusluiden avulla, jotka pujotettiin kauluksen sisään sen nurjalta puolelta.

Tämän pienen läpän avulla kaulus kiinnittyy paitaan tavalla, joka mahdollistaa paidan ylimmän napin pitämisen auki. Tavallista irtokaulusta ei voi käyttää tähän tapaan. Rentojen urheiluvaatteiden ryhdyttyä valtaamaan alaa 1930-luvulla ylimmän napin auki pitämistä ei pidetty enää faux pas’na, huonotapaisena, vaan se alkoi hiljalleen merkitä vapaalle vaihtamista. Tämän paidan käyttäjä tuskin olisi kuitenkaan kulkenut kadulla solmiotta, vaan avannut ylimmän nappinsa vasta kotiin päästyään. Irtokauluksen paitaan kiinnittävät napit nimittäin näkyvät päälle päin ja paljastavat, ettei kyseessä ole kiintokauluksinen urheilupaita.

Kauluksen leimakankaaseen painetut tiedot ovat kuluneet aikojen saatossa epäselviksi. Kauluksen koko on kuitenkin luettavissa: 44.

Paidan mallinimi on Walto XX. Irtokaulus on aina puolta tai kokonaista kokoa paidankaulusta isompi.

Paidassa esiintyy yrityksen toinenkin patentti: erityinen käännettävä kalvosin. Toisen puolen likaantuessa puhtaan puolen saattoi kääntää esiin. Silloinen tehtaan isännöitsijä Paul Pehrsson on kirjattu kalvosimen keksijäksi.

Patenttirekisterissä ilmoitettu kalvosimen käyttöperiaate, joka ylittää ymmärryksen. Ei ole ihme, että patenttihakemukset olivat usein kuvitettuja! Tämä patentti on hyväksytty vuonna 1928 [4].

Kuvassa kalvosin on puoliksi käännetyssä asennossa, jolloin se on T-muotoinen.

[1] Reliance Mfg Company (1929). Cigarette pocket for shirts. US1763688 A.

[2] Virta, Erkki et al. eds. Kauppatavarat: pukimet ja kudonnaiset. Helsinki: Tammi. 1948. s. 231

[3] Suomen patenttirekisteri. 1935. no. 6.

[4] Suomen patenttirekisteri. 1928. no. 6.