Lahti

Ajoitus: noin 1900

Kangas: Musta hieno villakangas

Napit: Silkkipäällysteiset

Vuorit: Mustaa diagonaaliraidallista. Hihavuorit vaaleat painetuilla raidoilla.

Bonjour-takki on pitkä takki, jonka saketti korvasi muodollisena päiväpukuna lopullisesti 1910-luvulla. 1800-luvun lopulla bonjour-puku (myös: pitkätakki, rokki tai redingote, eng. frock coat) oli hyvin yleinen, mistä johtuu sen asema viktoriaanisen ajan tunnusomaisena pukuna. Puku-nimityksestään huolimatta ei asukokonaisuus ollut puku, sillä housut olivat yleensä eri kankaasta tehdyt raidalliset ns. miljoonahousut.

Takin selkäosan leikkaus on samanlainen kuin saketissa ja frakissa. Huomaa olkasaumojen leikkaus, ne ulottuvat voimakkaan viistosti selkäpuolelle asti. Vaikka vaate oli jo poistunut yleisestä käytöstä Kuusisen uutiset tarjosi redingote-takin kaavaa vaattureille vielä vuonna 1936 [1].

Kotiliesi-lehti kutsuu redingotea diplomaattitakiksi vuoden 1924 artikkelissaan [2]. Nimitys johtuu takin päätymisestä vain muodollisimmissa yhteyksissä käytettäviksi, ultraformaaliksi vaatteeksi. Valtionpäämiehet ja diplomaatit olivat viimeisiä tämän takkimallin aktiivikäyttäjiä. Redingote-takissa oli yleensä puoliksi silkillä vuoratut kauluskäänteet, mitä tässä takissa ei ole.

Vaatturi-lehdessä vuonna 1910 kirjoitettiin muodista bonjourin osalta seuraavaan tapaan [3]:

Bonjour’it, jotka meillä ovat niin pidettyjä, ovat täällä jo näytelleet osansa loppuun ja käyttävät niitä nyt ainoastaan, jokapäiväisenä liikepukuna, osastojen johtajat hotelleissa ja kauppataloissa.

Kuningas Edvard’in kuoleman kautta ovat ne jälleen hiukan tulleet entiselleen, mutta ei kuitenkaan niin suuressa merkityksessä.

Koska bonjour’ia mainittua tarkoitusta varten käytetään avoinna, ovat etukaistaleet täpärät. Napitetaan kolmella napilla. Pielukset päälystetään silkillä aina napinläpiin asti. Suolistossa [vyötäröllä] on bonjour jokseenkin vartalonmukainen. Liepeet putoavat löysinä, mutta ei niitä kuitenkaan voi kutsua kellomaisiksi. Liepeittein reunoja ei taivuteta ainoastaan rässätään sileiksi. Hioissa on neulotut salaiset käänteet neljällä napinlävellä. Reunat neulotaan kerran käsin.

(50x) Päällikangas

Vaattureille suunnatussa Fackmannen-lehdessä vuodelta 1890 puhutaan redingotesta vierailupukuna. Lehden mukaan housujen tulee olla ”raitaista kamlankakangasta [kampalankavilla]” [4]. Vuonna 1902 Vaatturi-lehti suositti tummanharmaata tai mustaa saxonia, cheviotia, kameli- ja Worstedvilla -kankaita [3]. Worsted on englanninkielinen nimitys kampalankavillalle. Saxon ja cheviot ovat lammasrotuja.

Vuoden 1908 Vaatturi-lehdessä ehdotetaan sarsi- eli satingivuorisen pitkätakin hinnaksi Helsingissä 85 markkaa (v. 2015 sama määrä olisi noin 330 euroa). Sarssi oli yleensä ns. puolivillainen vuorikangas. Tämän takin vuorikankaan kuitukoostumuksesta ei ole vielä selvyyttä.

Vuorikankaassa on erikoinen sidos

Hihavuorikankaassa olevat värilliset raidat on painettu kankaaseen. Toimikas.

Hihan ommel muistuttaa vanhemman ajan takkien kalvosimista.

Liivi on erityisen hienosti leikattu avoimeen U-muotoon. Tämän tyylin liivi oli yleisesti käytetty muodollisessa iltavaatetuksessa, sillä sen avoin malli mahdollistaa kovetetun paidanetumuksen loisteliaan esittämisen.

pafa-w-1

[1] Kuusisen uutiset, 1.8.1936, no 55

[2] Kotiliesi, 1.4.1924, no. 8

[3] Vaatturi, 1.12.1902, no 12

[4] Fackmannen, 1.9.1890, no. 2

Gustaf Fagerholm Suojeluskuntalaisen Lehdessä v. 1919 [1]

G. Fagerholm oli tamperelais-lahtelainen kauppias jonka kangaskauppa toimi vuosina 1888–1931. Fagerholmin kauppaliike muutettiin osakeyhtiöksi, nimeksi tuli Osakeyhtiö G. Fagerholm, vuonna 1916 [2].

Alkujaan tamperelainen Gustaf Fagerholm syntyi vuonna 1859 ja kuoli Lahdessa vuonna 1927. Fagerholm oli kangasalan ensimmäinen yrittäjä Lahdessa. Fagerholm oli perustanut Tampereella kangas- ja sekatavarakaupan jo 20-vuotiaana [3].

Yrityksen mainosmateriaalin perusteella yritys kauppasi vain kankaita ja vaatevalmistustoiminnasta ei löydy paljon todisteita. Vaatetustyöläinen-lehti antaa olettaa kuitenkin muuta. Lehdessä kuvattiin lahtelaisten vaatetustyöläisten toimintaa vuonna 1916 helmikuussa ”laimeana.” Samassa jutussa mainitaan ylimääräisen kokouksen päätöksestä, jonka johdosta lähetettiin paikallisille vaatetustyönantajille ”kalliinajan palkankorotuspyyntö,” jolla viitataan luultavasti sesonkiajan korotettuun palkkaan. Lehden mukaan pyyntöön olivat vastanneet korotuksella G. Fagerholm, joka korotti liikkeensä ”I:een luokkaan”. Vaikka yritys mainosti itseään lähinnä kangaskauppana, eikä suurta määrää tietoa yrityksen vaatetoiminnista löydy, voi jutusta päätellä G. Fagerholmin liikkeen valmistaneen kangaskaupan ohella myös vaatteita [4].

Lahden osoitekalenterista vuodelta 1935 löytyy yrityksen historiasta pieni kirjoitus, joka ohessa:

G. Fagerholmin kangaskauppa perustettiin v. 1888. Se alkoi toimintansa kesäkuun 6 P:nä, siis omistajansa nimipäivänä, kelloseppä R. Ojasen talossa Rautatiekadun varrella, nyk. Kauppahotellin paikalla. Toimittuaan täällä kolme vuotta siirrettiin se Aleksanterinkadulle 23 samaan huoneustoon, jossa nyt on Suomal. Maanviljelyskauppa Oy. Tässä jatkui liike 8 vuotta ja kehittyi jo huomattavaksi kangaskaupaksi, joten liikkeelle oli saatava laajemmat tilat. Nyt osti kauppias Fagerholm talon 13 Aleksanterinkadun varrelta ja siirrettiin liike siihen. V. 1909 rakennettiin tontille 3-kerroksinen kivitalo, jossa liike toimi kaikissa kerroksissa. Liikkeen omistajana ja hoitajana toimi alusta lähtien yli 30 vuoden ajan sen perustaja, jonka tarmon ja toiminnan tuloksena liike vähäisestä ja vaatimattomasta alustaan kehittyi alallaan paikkakunnan huomattavimmaksi kangastavara-alan tukku ja hävittäiskaupaksi [sic]. Alkuvuosina sen omistaja kulki markkinoilla ja hevosella ajaen talosta taloon myymässä kangastavaroita, mutta elämänsä viime vuosina tarvitsi hän jo huomattava määrän liikeapulaisiakin. Liike muutettiin osakeyhtiöksi ja jäi G. Fagerholmin kuoleman jälkeen hänen perikuntansa haltuun, mutta joutui sittemmin taloudellisiin vaikeuksiin ja loppui kokonaan. Muistoksi Fagerholmin toimikauden tuloksista jäi perikunnan Aleksanterin- ja Mariankatujen kulmaan rakennuttama upea kivitalo, joka nykyisin kuuluu Liiketalo Osakeyhtiö-nimiselle yhtymälle [5].

Niskamerkkejä