Frakkipaita, 1953–1961, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, Turku

Ajoitus: 1953–1961

Kangas: Valkoinen puuvillapalttina, etumuksessa puuvillapikee.

Napit: (Selässä) muovia

_MG_6683

Paita on varsin suurikokoinen, ja sen osoittaa jo kauluskokokin 43. Etumus on suljettu ja paita avataan selästä muutamalla napilla. Paidan alkuperäiset tärkkäykset on pesty pois.

_MG_6685

Kun irtokauluspaita suljetaan yleensä irtonapilla edestä, tässä paidassa järjestelmä on päinvastainen.

_MG_6682

Huomaa ranskalaiset, eli kaksoiskalvosimet. Yleisen mielipiteen mukaan frakkipaidassa tulisi olla yksinkertaiset kalvosimet. Kolmionmuotoinen vahvike paidan sivusaumassa.

_MG_6687

Paidan selkä avautuu koko mitaltaan.

_MG_6693

Juseliuksen Tehtaat Oy:n tuotemerkki oli 1950-luvulla Jusella, vaikka poikkeuksiakin löytyy. Leimakankaaseen on merkitty paidan koko (43) ja muut tunnistetiedot.

Sukat, 1950-luku, Suomen Trikoo, Tampere

Ajoitus: 1950-luku, todennäköisesti loppupuoli

Materiaali: puuvillaneulos, nylon

_T0A0802XX

Atlas oli tamperelaisen Suomen Trikoon tuotemerkki, joka tässä asussaan rekisteröitiin vuonna 1931. Sukissa on nylonvahvistus, joka viittaa 1950-lukuun. Ks. Golfsukat, 1950-luku, Suomen Trikoo

_T0A0807X

Sukkiin on kiinnitetty hieman parsintalankaa korjauksia varten. Oy Suomen Trikootehtaan uusi tuotemerkki käsitti pisteen sisältävän kolmion ja kursiivisen Atlas-tekstin. Atlas-tuotemerkkiä trikootehdas käytti kuitenkin jo vuonna 1929 [1].


[1] Suomen tavaraleimarekisteri. 1929. no.11. (Toim. huom. tavaraleima 11398)

Kiintokauluspaita, 1953–1962, Juseliuksen tehtaat O.Y., Turku

Ajoitus: 1953–1962

Materiaalit: Vaaleanruskea puuvillakangas, varhainen muovi, mahdollisesti kaseiini

_T0A0808

Paita on pakattu alkuperäiseen Jusella-brändättyyn muovikääreeseen.

_T0A0811

Paita on merkitty kangasmerkillä Joutsenpaita. Tämän joutsen-brändäyksen Juseliuksen Paitatehdas O.Y. lanseerasi vuonna 1929, kunnes se siirtyi pääasiassa Jusella-brändiin myös paitatuotteissaan. Mielenkiintoisesti tästä paidasta ja pakkauksesta löytyvät molemmat brändäykset. Tämä saattaa viitata siihen, että paita on valmistettu pian uuteen brändiin siirtymisen jälkeen, jolloin vanhat merkkilaput olisi käytetty loppuun. Kaulus on pakkausta varten vahvistettu pahvisoirolla. Nappiin kiinnitetyssä lapussa on pesuohje, joka kehottaa käyttäjää pesemään paidan ennen käyttöä, sillä kangasta ei ole esikutistettu.

_T0A0813

Näistä muutamasta kuvasta selviää, kuinka paita on taitettu pakkaukseen.

_T0A0814

_T0A0819

Pahvista taittoapua koristaa Juselius-merkintä.

_T0A0821

Paita on pullover- eli pujomallia, jota pidettiin ajalla takkimallia parempana. Paidassa on tavalliset, yksinkertaiset ja yksinappiset nappikalvosimet. Kaulus on nykyään erittäin yleistä cut away -mallia, joka saavutti omnipresenssin 1950-luvulla.

Lippalakki, 1950-luku, Lapuan lakkitehdas, Lapua

Ajoitus: 1950-luku

Materiaalit: siniharmaata villakangasta, jossa tummia ja valkoisia, kuosiinkudottuja viirumaisia pilkkuja (fleck), hikinauha nahkaa, vuorit puuvillapalttinaa ja päälaen alue tekokuitua. Valmistajan merkki muovia (selluloosa-asetaatti?)

_T0A0826

Lakki on baskerin ja ns. flat capin risteymä ja siinä on viisi kulmaa. Lakin kuvulla on baskereista tuttu koristeellinen häntä. Tämä lakki kuuluu urheilulakkien kategoriaan, jotka olivat tavallisia kaikenikäisten miesten käyttäminä. Lippalakit olivat ensikädessä käytännöllisiä, kevyitä ja edullisia.

_T0A0828

Kupu kiinnitetään lippaan painonapilla. Lipan vahvisteena käytettiin yleensä pahvia, kanavakangasta, korkkia tai kumia. Tämän lakin lipan täytteenä on luultavasti kanavakangas.

_T0A0824

Kuvun sisäosa on vahvistettu kovikekankaalla. Näkyvältä puoleltaan se on tekokuitua. Kovikkeena saatettiin usein käyttää mm. juuttikangasta. Pahvilapussa on lakin kokomerkintä ”55” ja mallin nimi ”Ulvi.”

_T0A0825

Merkin kääntöpuolella on laatumerkintä, mikä viittaa ensikädessä käytettyihin kankaisiin ja muihin materiaaleihin.

Golfsukat, 1950-luku, Suomen Trikoo

Ajoitus: 1950-luku

Materiaali: villa, nylon, luonnonkumi, puuvilla

_T0A0795

Sukat ovat säilyneet alkuperäisessä pahvisessa myyntilaatikossaan, johon ei kuitenkaan ole merkattu sisällön laatua. Lyijykynällä merkitty ”270–” saattaa viitata hintaan, mikä sopisi 1950-luvun hintatasoon [1, 2, 3].

_T0A0796

Alkuperäisissä kääreissä on kahdet sukat, yhdet harmaa-valkoiset ja toiset ruskea-valkoiset. Tarkastuslipukkeen pohjalta saattaa olla mahdollista ajoittaa sukat vielä tarkemmin. Ajoitus on myös mahdollista tarkentaa Sosiaali- ja terveysministeriön hinnanvahvistushakemuksien perusteella.

_T0A0799

Nylon yleistyi Suomessa sotien jälkeen. Hienolaatuiseen villaan sekoitettuna nylon antoi sukalle kestävyyttä. Vahvistus on kantapäässä ja kärjessä. Varren suun sisään on ommeltu kumivenyke.


[1] Turun Sanomat. 1956. no. 281. Mainos (Revilla OY).

”MIEHILLE: Golfsukkia 290:–”

[2] Etelä-Suomen Sanomat. 1953. no. 252. Mainos (Kolme Tahtia Oy).

”OSTAKAA NYT edullisesti ERIKOISHALVALLA: […] GOLFSUKAT eri värit. 250:–”

[3] Itä-Häme. 1953. no. 91. Mainos (Kauppakulma).

”MYYTÄVÄNÄ […] golfsukkia 290:–”

Lähteet: Kansalliskirjasto

Takki, puvun, 1940-1950-luku, Koiso Oy, Tampere

Ajoitus: 1940-luvun loppu, 1950-luvun alku

Kangas: Villakangas koripunostyyppisellä sidoksella, jossa kolmea eriväristä lankaa: punainen, valkoinen ja ruskea. Vuorit keskiruskeaa selluloosapohjaista tekokuitusatiinia, luultavasti viskoosia. Hihavuorit vaaleaa puuvillasatiinia, jossa raitoja kolmen ja kahden raidan ryhmissä.

Napit: Ruskeat ”sädenapit,” varhaista muovia (kaseiinia?), luultavasti Sarviksen tuotantoa.

_T0A0673

Kaksirivisessä takissa on 1940–1950-lukujen vaihteelle tyypillinen 2×4-napitus. Nappien lyhyt välitys ja matala paikoitus luovat mielikuvaa suuresta takista. 1940- ja 1950-luvulla olivat muodissa väljät ja laatikkomaiset puvut. Suurta ilmettä haettiin kankaiden puutteessa myös leikkausratkaisuilla. Takkia on säilytetty huolimattomasti, sillä se on haalistunut paikoitellen voimakkaasti.

_T0A0679

Luultavasti Sarviksen tuotantoa olevat sädenapit ovat erittäin tyypilliset ja niitä näkee paljon 1940- ja 1950-luvuilla. Kannelliset napinläpitaskut.

_T0A0674

_T0A0675

_T0A0675 copy.jpg

Koiso OY:n varhainen merkki. Osakeyhtiö rekisteröitiin vuonna 1943.

_T0A0676

Takissa on kahden povitaskun lisäksi kynätasku.

Oy Rönkä Ab, Turku

IMG_4376IMG_4414.jpg

Yllä: kaksi mainosta Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1952 [1, 2]

Osakeyhtiö Rönkä Aktiebolag perustettiin Turussa vuonna 1921. Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa ja myydä vaatetavaraa. Yritys keskittyi eritoten miesten ja naisten valmisvaatteiden tuotantoon. Vuonna 1943 yhtiö tarkensikin toimintatarkoitustaan vaatteiden tehdasmaiseen valmistukseen sekä tukku- ja vähittäismyyntiin. Yhtiön tuotantoon kuului keskeisesti päällysvaatteiden valmistus [3, 4, 5].

Yrityksen toiminta kesti hyvin pitkään, sillä se laukkautettiin vasta vuonna 2003. Vuodesta 1972 eteenpäin yritys toimi nimellä Oy Oratop Ab [6].

Yhtiön perustivat vaatturimestari Aatu Rönkä (s. 25.9.1879, Iisalmi. k. 16.7.1929, Turku) ja kauppias Enok Wilhelm Johansson Frejborg (s. 22.2.1886, Porvoo. k. 13.2.1958, Turku) [7, 8].

Vaatturimestari Aatu Rönkä oli yritteliäs mies, joka ei karttanut muutosta. Vaatturi-lehden nekrologin mukaan hiljainen ja vähäpuheinen Rönkä menehtyi yllättävään aivohalvaukseen kesken työpäivän vuonna 1929. Samaisen kirjoituksen ansiosta meille on säilynyt hänen vaiheikas ura- ja elämäntarinansa, josta selviää, että Rönkä oli mukana monessa. Alla referoituna ja selvennettynä Vaatturi-lehden kirjoitus oleellisilta osiltaan.

Aatu Rönkän isä kuoli pojan ollessa seitsenvuotias. Jo 11-vuotiaana tämä lähti maailmalle ja pääsi 17:n vuoden iässä mestari Jääskeläisen vaatturioppiin Alapitkän pitäjään, joka sijaitsee lähellä Kuopiota ja kuuluu nykyään Lapinlahden kuntaan. Oppiaikojen jälkeen kisälli Aatu Rönkä työskenteli Ruotsissa Luleån kaupungissa sekä Tukholmassa, jonne hän perusti myös oman liikkeensä. Ruotsissa ollessaan hän erikoistui naisten pukimiin. Vuonna 1914 Rönkä palasi Suomeen ja asettui Turkuun, missä hän työskenteli aluksi leikkaajana David Gumplerin liikkeessä. Lyhyen ajan kuluttua Rönkä kuitenkin erosi pestistään, perusti oman liikkeen, lopetti sen, ryhtyi osakkaaksi Frejborg & Saarinen Osakeyhtiöön, erosi siitä, ja perusti lopulta oman osakeyhtiönsä Wilhelm Frejborgin kanssa. Tämän liikkeen nimeksi tuli Oy Rönkä Ab. Toimitusjohtajana Rönkä viihtyi kuitenkin vain neljä vuotta, sillä hän perusti Eerikinkatu kuuteen oman vaatturinliikkeen vuonna 1925 ja erosi osakeyhtiön toiminnasta [7].

Rönkän eri yritysten toiminnan keskiössä näyttää olleen ilmoitusten ja reklaamien perusteella painotus naisten ja miesten päällysvaatteisiin; kappoihin ja palttoisiin.

Uusi Aura –lehdessä vuonna 1925 ilmestyi nimimerkin Me kaksi kirjoitus A. Rönkän uudesta pukimoliikkeestä osiossa nimeltä ”pikku-uutisia.” Alla siteeratun mainoksen naamioiminen uutiseksi muistuttaa hyvinkin paljon nykypäivänä parjattua natiivimainontaa [9]:

Pukimoliike A. Rönkä, Eerikinkatu 6, sijaitsee entisessä Kristalli Oy:n huoneistossa. Tässä päivänä muutamana oli meillä tilaisuus tutustua liikkeen runsaaseen ja monipuoliseen varastoon. Kaunista oli nähtävänä kaikkialla, mutta naisten kappain aistikkaat mallit suorastaan silmiä hivelivät. Erittäinkin se ”kellomallinen”, joka on tämän syksyn uutuus. Ai, ai sentään! – Mutta ihmekös tuo, kun liikkeen omistaja on monet vuodet menestyksellisesti työskennellyt kaupunkimme suurimmissa pukimoliikkeissä.

Miesten pukuja ja palttoita oli myös varastossa suuret määrät ja lisää näytti syntyvän neulomossa, joka täyttää myymälän päällä olevan kerroksen. Tilauksesta valmistaa liike täällä päällepantavaa sekä naisille että miehille. Kangasvxarastossa [sic] näimme ja pitelimme niin ihanan pehmeitä kangasuutuuksia, että varmasti niistä saa kuka tahansa sopivia pukimia itselleen kohtuushintoihin. Käykää tutustumassa liikkeeseen.

Lappalainen & Almayn kirjan Kansakunnan vaatettajat (1996) mukaan Oy Rönkä Ab:n alkuaikoina työntekijöitä oli noin kymmenkunta. Vaatteet leikattiin itse ja ompelu teetettiin kotityönä. Oman myymälän kauppa kävi hyvin, yli 60% tuotteista myytiin Kauppiaskatu 5:n huoneistossa, mutta ohessa käynnistyi myös jälleen- ja tukkumyynti. Oma tehdaskiinteistö, jota myöhemmin laajennettiin useasti, rakennettiin Sirkkalankadulle 1941 ja se työllisti jo 150 työntekijää. 1950-luvulla ORA oli arvokas brändi, sillä sen tuotteet olivat eräitä Suomen tunnetuimpia [10].

Lappalainen & Almay eivät mainitse Aatu Rönkää selvityksessään Oy Oratop Ab:n historiasta lainkaan. Lähteitä ei ole mainittu, mutta tekstistä saa sen käsityksen, että tiedonantajana on ollut Wilhelm Frejborgin jälkeläinen Kaj Maunula, joka on kirjan tekohetkellä toiminut Oy Oratop Ab:n toimitusjohtajana. Lappalainen & Almayn mukaan Wilhelm Frejborg ”osti Rönkä-nimisen yrityksen ja muodosti siitä osakeyhtiön, Oy Rönkä Ab:n.” Kaupparekisteri ja muut lähteet, joita olen edellä käyttänyt, eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Selvää on kuitenkin se, että Aatu Rönkän panos yhtiön toiminnassa jäi kovin pieneksi, sillä tämä jättäytyi toiminnasta varsin pian. Oy Rönkä Ab:n ohella Wilhelm Frejborg toimi myös useissa muissa yrityksissä. Frejborg & Saarinen ja Oy Rönkä Ab -yhtiöiden lisäksi hän oli Turun Kutomo O.Y.  ja Toimelan Pukimo O.Y:n hallituksissa. Parhaiten menestyi kuitenkin Aatu Ronkän aloittama, ORA-tuotteita valmistanut pukutehdas. [10, 11, 12, 13].

IMG_4406

IMG_4405

Oy Rönkä Ab rekisteröi kaksi tuotemerkkiä vuonna 1932: ORA ja Yliveto. Vain ensin mainittua ORA-tuotemerkkiä uusittiin aina yrityksen lakkaamiseen saakka, vuoteen 2002, kun jälkimmäistä Yliveto-merkkiä ei uusittu enää ensimmäisen kauden jälkeen vuonna 1942 [14, 15, 16, 17].

Yrityksen mainoslauseita olivat aikakaus- ja sanomalehtiaineiston perusteella ainakin ORA –pukeutunut / hyvin pukeutunut (1952), Menestyvän merkki on ORA–pukine (1960) ja ORA pukee parhaiten (1962) [18, 19, 20].

Olen koonnut alle erilaisia yrityksen käyttämiä merkkejä ja logoja, joiden avulla voi yrittää tarkentaa kokoelmista löytyviä vaatekappaleita:

IMG_4419.jpg

1952 [18]

IMG_4386

1957 [21]

IMG_4409

1960 [19]

IMG_4412

1962 [20]

IMG_4421.jpg

1970 [22]


[1] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42

[2] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 40.

[3] Registeringstidning för varumärken. 1921. no. 810.

[4] Kauppalehden protestilista. 16.11.1921. no 46.

[5] Kaupparekisteri. 1943. no. 1.

[6] Kauppalehden yrityshaku. Oy Oratop Ab. https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/oy+oratop+ab/01365386 Haettu 10.10.2017.

[7] Vaatturi. 1929. no. 8.

[8] Geni.com. Enok Wilhelm Johansson Frejborg. https://www.geni.com/people/Enok-Wilhelm-Frejborg/6000000022958476934. Haettu 10.10.2017.

[9] Uusi Aura. 1925. no. 239.

[10] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 31–32

[11] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1929. no. 5.

[12] Kaupparekisteri. 1944. no. 38.

[13] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1932. no. 5.

[14] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 2.

[15] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 11.

[16] PRH. Tavaramerkkitietokanta. http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku//?appNum=T193200110&regNum=12894 Haettu 10.10.2017.

[17] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1943. no. 1.

[18] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42.

[19] Suomen Kuvalehti. 1960. no. 39.

[20] Suomen Kuvalehti. 1962. no. 36.

[21] Maaseudun Tulevaisuus. 1957. no. 119.

[22] Suomen Kuvalehti. 1970. no. 12

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto

Solmio, 1950-1960-luku, Espee Solmio Oy, Helsinki

Ajoitus: n. 1955-1965

Kangas: Silkki

_MG_6723.jpg

1950-luvun lopulla solmiot kaventuivat ja 60-luvulla ne olivat kapeimmillaan. Tämä rykmenttiraitainen solmio on luultavasti 50-60-lukujen vaihteesta.

_MG_6724.jpg

Solmioiden valmistajaa on yleensä hyvin vaikea selvittää. Tässäkin solmiossa valmistaja on merkinnyt tuotteensa ainoastaan pienellä, käyttöönoton yhteydessä poistettavalla pahvilapulla. Luonnonsilkkiä ryhdytään mainostamaan hyvänä solmiomateriaalina juuri 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Yleisimpiä solmiomateriaaleja olivat viskoosi, asetaatti ja silkki.

Irtokauluspaita, 1930-luku, OTK, Helsinki

Ajoitus: n. 1930-luku (?)

Kangas: Vaaleansinisellä pohjalla valkoista, mustaa ja violettia raitaa, palttinasidos. Rintavuori ohutta pellavapalttinaa.

Napit: Helmiäisnapit.

_MG_6695.jpg

Tässä OTK:n paitatehtaan paidassa on etumuksessa kolme nappia, yleinen on myös kaksinappinen etumus. Paita on päälle pujotettavaa mallia, jota pidettiin takkimallia parempana. Kaksinkertaiset kalvosimet. Oikeaa hihaa on paikattu hauskasti eri paitakankaalla.

_MG_6696.jpg

Rintavuori antaa ryhtiä etumukselle. 1900-luvun alkupuolella oltiin totuttu tärkättyihin etumustoihin. Luultavasti kankaan ohentuessa ja tärkkäyksestä luovuttaessa oli luontevaa jäykistää etumusta esimerkiksi rintavuorin avulla.

_MG_6697.jpg

Selän hartiakappaleeseen on leikattu koketti eli kaarroke. Selkäkappaleen kangasta on koottu laskoksiin hartioille. Kevyesti pussittava selkäosa antaa käsille liikkumavaraa.