Takki, puvun, 1928-1931, Heikkilä & Kestilä OY, Tampere

26.8.201729.11.2017vaatturitietokanta 1920-luku, Corozo, Heikkilä & Kestilä, Kivipähkinänapit, Pula-aika, Puvuntakki, Tampere, Yleinen 1 kommentti

Ajoitus: n. 1928-1931

Kangas: Harmaa villakangas, jossa violettia raitaa. Vuoritus violetinharmaata puuvillakangasta, jossa satiinisidos. Hihavuori luonnonvalkoista, satiinisidoksista puuvillakangasta.

Napit: Nelireikäiset, vaaleanruskeat, luultavasti kivipähkinää (corozo, tagua).

Takki on hyvä esimerkki 1920-luvun muodista. Tyköistuvaa takkia on topattu vain vähän olkapäistä ja kauluskäänteet ovat kapeahkot. Pystykaulus on leikattu vaakasuoraan ja se muistuttaa hieman ns. fishmouth-kalansuukaulusta,

Japaninpuupähkinää käytettiin yleisenä nappimateriaalina ennen muovinappien tuloa. Napit tuotiin ulkomailta ja ne olivat edullisiä pitkään vielä muovinappienkin aikana. Tuontinapit olivat Suomessa luonnollinen valinta varhaisille pukutehtaille kuten Heikkilä & Kestilälle.

Pula-ajan takin säilyminen meidän päiviimme saakka on varsin harvinaista. Vähät vaatteet käytettiin loppuun asti ja kysynnän laskun myötä myös valmistusmäärät vähenivät. Monet tehtaat sulkivat lopulta ovensa. Heikkilä & Kestilä selvisi lamasta fuusioitumalla.

Kangas on tyypillinen 1920-luvulle, jolloin vaatteet saattoivat olla yllättävän värikkäitä. Voimakas violetti raita pukukankaassa olisi jopa tänä päivänä rohkea valinta. Boardwalk Empire -sarjassakin nähtyä pukuloistoa ei ehkä saavutettu Suomessa, mutta täysin aneemista ei kotimaan muoti silti ollut.

Takin vuorin paikkaus kertoo lama-ajan ahdingosta enemmän kuin tuhat sanaa. Säilyneet vaatteet 1920-1930-lukujen vaihteesta ovat yleensä juhlapukuja, sillä niiden käyttö oli harvempaa. Arkipuvun takin säilyminen on erittäin harvinaista tältä ajalta ja siihen nähden sen kunto on yllättävän hyvä. Huonokuntoisempi takki olisi luultavasti laitettu uusiokäyttöön.

Tätä merkkiä Heikkilä & Kestilä käytti noin vuodesta 1928 vuoteen 1931 asti. Lama alkoi Amerikassa vuonna 1929. Suomessa pula-aika kesti noin 1930-luvun puoliväliin saakka (laman pituudesta ei selkeää yksimielisyyttä).

Irtokalvosimet, 1923-1933, O.Y. Paitatehdas Juselius, Turku

18.8.201718.8.2017vaatturitietokanta 1920-luku, 1930-luku, C. Fr. Juselius Skjortfabrik, Carl Fr. Juselius Paitatehdas, Juselius Fabriker Ab, Juselius Skjortfabrik AB, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, O.Y. Paitatehdas Juselius, Paita, Paitatehdas, Turku, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: n. 1923-1933 (leima käytössä)

Kangas: Tärkätty puuvillakangas

Irtokalvosimet kiinnitettiin paitaan samoilla kalvosinnapeilla, millä itse kalvosimetkin suljettiin.

Luento Espoon työväenopistossa 23.10

9.8.2017vaatturitietokanta Uutiset, Yleinen Jätä kommentti

Ote kirjasta Jokamiehen vaatekaappi – lupa pukeutua! (Kikka Seppä. LIKE: 2017)

Espoon työväenopisto järjestää Wanhat tawarat & Design –luentosarjan tänä syksynä. Sarjan osana pidän 23.10. luennon vintagesta ja miesten pukeutumisesta 1900-luvun alussa. Luentosarjan hinta on 59€, yksittäiselle luennolle voi osallistua 15 euron hintaan.

25.9. Studiolasi lasinpuhaltajan silmin, lasitaiteilija Marja Hepo-aho ja lasinpuhaltajamestari Kari Alakoski.

2.10. Tarinankerrontaa postimerkeillä, keräilijä Ulla Kemppilä

9.10. Oiva Toikka muotoilijana, Designmuseon amanuenssi Susanna Thiel

23.10. Vintage: miesten pukeutuminen 1900-luvun alkupuolella, FM, vintageasiantuntija Lassi Patokorpi

30.10. Keräilijöiden omien kohteiden esittelyä

6.11. Japanilainen Imari posliini, keräilijä Oliver Backman

13.11. Menneisyyden metsästämistä metallietsimellä, kokemuksia tv-dokumenttisarjan tekemisestä ja esinelöytöjä viikinkiajalta nykypäivää, metallietsijä ja historiaintoilija Pekka Kupila

Tämän linkin kautta pääset työväenopiston sivuille. Tervetuloa mukaan!

Tupakkatakki, 1940-luku, Kauranen OY, Tampere

4.8.201715.8.2017vaatturitietokanta 1940-luku, Kauranen OY, Kotitakki, Tampere, Tupakkatakki, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 1940-luku

Kangas: Oranssi villakangas, ruskea viskoosisatiini. Vuorikankaat selluloosapohjaisia. Päävuoritus toimikassidoksinen. Hihavuoressa kolmiryhmäinen tumma raidoitus vaalealla pohjalla.

Napit: Nelireikäiset. Ruskeaa tekoainetta, jossa sarvea imitoiva kuviointi. Selluloidi tai kaseiini (ei testattu).

Tupakkatakissa on shaalikaulukset ja harvinainen, korkealle ulottuva 2×4-napitus. Takki saa näiden ansiosta hieman vanhahtavan, viktoriaanisen ilmeen, sillä molempia suosittiin 1800-luvun lopulla. Tupakkatakilla suojattiin vaatteita tupakansavulta ja sen kanssa saatettiin käyttää erityistä tupakkahattua tai –myssyä hiuksien suojaamiseen. Tämä päähine pohjautui usein turkkilaiseen fetsiin.

Takki on viimeistelty kauluskäänteiden, kalvosimien ja taskunsuiden kohdilta ruskealla tekosilkillä, jossa on satiinisidos.

Halkioton leikkaus on hyvin tyypillinen tälle ajalle. Tupakkatakkia näkee usein yhdistettynä smokkiin, jonka takin tupakkatakki tällöin korvaa. Tupakkatakki teki epämuodollisesta iltapuvusta tällöin vielä rennomman. Yleensä tupakkatakkia käytettiin kotona tai miesten kesken. Tästä syystä se tunnettiin kotitakkina, mitä nimitystä on tänä aikana käytetty luultavasti yleisemmin.

Näin kotitakkia luonnehdittiin 1930-luvun etikettilehtisessä:

Kotitakkia on käytetty jo hyvin kauan, ja vaikka sitä pidetääkin ylellisyystavarana eräissä piireissä, niin se on sekä hyödyllinen että käytännöllinen vaateparsi. Sotilashenkilöt, joiden vaatetus kotioloissa korkeine takinkauluksineen on kuuma ja epämukava, käyttävät sitä paljon. Samoin perheenisät ja kaikki ne henkilöt, jotka kotana [sic] haluavat olla mukavammin ja kodikkaammin puettuna [1].

Tupakkatakin yleinen materiaali Suomessa oli villa, sillä kotitakkina sen tuli lämmittää kantajaansa vilpoisissa huoneistoissa aikana, jolloin ei vielä tunnettu keskuslämmitystä.

[1] Miten pukeudun, Veljekset Viljanen. (KK)