Ajoitus: 1953–1961
Kangas: Valkoinen puuvillapalttina, etumuksessa puuvillapikee.
Napit: (Selässä) muovia
Ajoitus: 1953–1961
Kangas: Valkoinen puuvillapalttina, etumuksessa puuvillapikee.
Napit: (Selässä) muovia
Lue artikkelini Juseliuksen paitatehtaasta täällä!
Ajoitus: n. 1935-1940
Kangas: ruskea, kukonaskelkuvioinen puuvillakangas
Napit: nelireikäiset helmiäisnapit
Paidassa on rintatasku, mikä oli 1900-luvun alussa varsin harvinaista. Takki, liivi ja olkaimet peittivät suurimman osan paidasta joten sitä ei tarvinnut erityisemmin koristella tai varustaa taskuin. Tultaessa 1930-luvulle rennot urheiluvaatteet yleistyivät Suomessa ja niitä pidettiin yhä enenevissä määrin vyön kanssa ilman erillistä paidan peittävää yläosaa. Työpaidoissa taskuja oli jo aikaisemmin ja ulkomailla näihin paitoihin tehtiin jopa erityisiä taskuja tupakka-askeille.
Amerikassa vuonna 1930 hyväksytty patentti tupakkataskulle paitaan [1].
Tämä vapaa-ajan paita on varta vasten suunniteltu kestämään kulutusta. Paidat leikattiin yleensä hyvin pitkiksi, sillä helmassa olevaa kangasta voitiin silloin käyttää korjauksiin. Pitkä paita pysyi myös hyvin kurissa, eikä noussut vapaa-ajan aktiviteettien temmellyksessä ulos housuista. Mielenkiintoisen paidasta tekee se, että sen sulkemiseen on leikattu erikoinen valeplaketti. Paita on todellisuudessa takkimallinen eli se avautuu koko matkalta. Koska plaketti ja napitus ulottuvat vain paidan puoliväliin asti, näyttää paita kuitenkin vain osittain avautuvalta. Osittain avautuvaa paitaa pidettiin tähän aikaan parempana ja hienompana, vaikka takkimalli olikin kätevämpi. Pienellä huijauksella saavutettiin molempien hyödyt [2].
Paidassa on irtokaulus, mikä helpotti pesua ja lisäsi paidan käyttöikää. Pehmeä ja tärkkäämätön kaulus sopi vain vapaa-aikaan. Vapaa-ajan paidat olivat usein myös värikkäitä ja kuvioituja, jotta lika ei näkyisi niissä niin selvästi. Arkisemmissa ja virallisemmissa yhteyksissä paidankauluksen tuli olla vaalea ja jäykkä. Särmä, kovitettu ja valkoinen kaulus kuvasti kokonaista työtä tekevää luokkaa. Siistiä sisätyötä tekeviä nimitettiinkin tästä syystä valkokaulustyöntekijöiksi. 1930-luvulla tärkkäämiselle kehitettiin vaihtoehtoisia kovitusmenetelmiä, joilla saatiin kauluksesta juuri sopivasti puolikova erityisen välivuorin avulla. Näillä kestokovitusmenetelmillä käsitellyt kaulukset kestivät myös pesua. Ulkomailla kehitettyä Trubenisointi-menetelmää ei ilmeisesti käytetty Suomessa. Paitatehtaiden mukaan menetelmää ei omaksuttu, sillä sen lisenssimaksut olisi pitänyt lisätä kaulusten hintaan. Suomen kokoisessa maassa hinnat olisivat tällöin nousseet liian korkeiksi. Monet suomalaiset paitatehtaat kehittivätkin omia kovitusmenetelmiään ja myös Juseliuksen tehdas haki siksi patentin omalle Joustava-kaulukselleen.
Juseliuksen tehtaassa työskennellyt leikkaaja Maija Airola kehitti erikoisen irtokauluksen, jonka tehdas patentoi vuonna 1935. Erikoinen, viidellä helmiäisnapilla kiinnitettävä patenttikaulus löytyy juuri tästä paidasta [3].
Kauluksen malli on tyypillinen 1930-luvulle ja se tunnetaan pitkistä kärjistään. Niin sanottu keihäänkärkikaulus (spearpoint collar) on aikakauden harrastajien suosikkeja, sillä se määrittää ajan muotia niin leimallisesti. Pitkät kärjet pysyivät ojennuksessa irrallisten kaulusluiden avulla, jotka pujotettiin kauluksen sisään sen nurjalta puolelta.
Tämän pienen läpän avulla kaulus kiinnittyy paitaan tavalla, joka mahdollistaa paidan ylimmän napin pitämisen auki. Tavallista irtokaulusta ei voi käyttää tähän tapaan. Rentojen urheiluvaatteiden ryhdyttyä valtaamaan alaa 1930-luvulla ylimmän napin auki pitämistä ei pidetty enää faux pas’na, huonotapaisena, vaan se alkoi hiljalleen merkitä vapaalle vaihtamista. Tämän paidan käyttäjä tuskin olisi kuitenkaan kulkenut kadulla solmiotta, vaan avannut ylimmän nappinsa vasta kotiin päästyään. Irtokauluksen paitaan kiinnittävät napit nimittäin näkyvät päälle päin ja paljastavat, ettei kyseessä ole kiintokauluksinen urheilupaita.
Kauluksen leimakankaaseen painetut tiedot ovat kuluneet aikojen saatossa epäselviksi. Kauluksen koko on kuitenkin luettavissa: 44.
Paidan mallinimi on Walto XX. Irtokaulus on aina puolta tai kokonaista kokoa paidankaulusta isompi.
Paidassa esiintyy yrityksen toinenkin patentti: erityinen käännettävä kalvosin. Toisen puolen likaantuessa puhtaan puolen saattoi kääntää esiin. Silloinen tehtaan isännöitsijä Paul Pehrsson on kirjattu kalvosimen keksijäksi.
Patenttirekisterissä ilmoitettu kalvosimen käyttöperiaate, joka ylittää ymmärryksen. Ei ole ihme, että patenttihakemukset olivat usein kuvitettuja! Tämä patentti on hyväksytty vuonna 1928 [4].
Kuvassa kalvosin on puoliksi käännetyssä asennossa, jolloin se on T-muotoinen.
[1] Reliance Mfg Company (1929). Cigarette pocket for shirts. US1763688 A.
[2] Virta, Erkki et al. eds. Kauppatavarat: pukimet ja kudonnaiset. Helsinki: Tammi. 1948. s. 231
[3] Suomen patenttirekisteri. 1935. no. 6.
[4] Suomen patenttirekisteri. 1928. no. 6.
Ajoitus: 1953–1961
Kangas: Valkoinen puuvillapalttina, etumuksessa puuvillapikee
Napit: Muovia
Caroline Juselius’ Skjortfabrik. Yhtiön historiikin mukaan paitatehdas sai alkunsa Caroline Juseliuksen (1817–1894), turkulaisen kauppiaan Johan August Juseliuksen lesken ilmoituksesta Åbo Underrättelser-lehdessä 20. heinäkuuta 1867. Ilmoituksessa Caroline Juselius tarjoaa ”liinaompelua hyvällä koneella” aikana, jolloin ompelukoneet olivat vielä harvassa. Elättääkseen itsensä Caroline Juselius oli alkanut ommella paitoja jo vuonna 1865.
Vuonna 1867 O.H. Granbergin lyhyttavaraliike ottaa myyntiin Juseliuksen tuotteita. Granberg mainostaa niitä ylistävästi ja korostaa niiden kotimaisuutta. Eikä syyttä, ovathan paidat ensimmäisiä laatuaan Suomessa. Ensimmäinen kilpailijakin ilmaantuu Juseliuksen haastajaksi jo vuonna 1869, G.A. Petreliuksen luotsaama Turun Paitatehdas. Samana vuonna Juselius hakeekin tehdastoiminnalleen erioikeuden eli privilegion. Virallisesti suomalainen paitateollisuus alkaa tämän erioikeuden myöntämisestä vuonna 1869. Privilegiosta huolimatta Petreliuksen paitatehdas oli pitkään Juseliuksen kova kilpailija.
Vuonna 1870 paitatehdas alkaa myös pesettää asiakkaiden paitoja ja kauluksia ja erillinen pesulatoiminta käynnistyy.
Carl Fr. Juselius Paitatehdas. Vuonna 1872 Carolinen poika, Carl Fredrik Juselius (s. 19.3.1844), liittyi äitinsä yritykseen anottuaan porvarioikeutta ja vannottuaan porvarivalan lokakuussa 1872. Vuonna 1874 paitatehdas siirtyi Carl Fredrikin haltuun.
Paitatehtailun ohessa Carl Fredrik harjoitti myös tuontikauppaa ja myi myös mm. Singer-ompelukoneita ja hajuvesiä. Carl Fredrikin toiminimi oli jaettu kahteen yritykseen Carl Fr. Juseliuksen Paitatehdas ja Carl Fr. Juseliuksen Paitamyymälä (Turun Paitamakasiini). Jälkimmäisellä oli haarakonttoreita v. 1882 Turussa, Helsingissä, Viipurissa, Tampereella ja Porissa. Vuonna 1889 tehtaaseen asennettin höyryvoima ja Amerikasta tuotiin silityskoneita ja lämpömankeli. Carl Fredrik ilmoitteli paljon lehdissä ja piti innokkaasti alennusmyyntejä.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Carl Fredrik sairastuu ja vuonna 1912 hän tiedottaa lehdessä, että sairautensa johdosta paitatehdas on nyt myynnissä. Aivan viime hetkillä omistajan poika astuu peliin. 22-vuotias Björn Juselius, Saksassa opiskellut insinööri, ilmoittautuu tehtaan palvelukseen ja myyntiaikeet peruutetaan. Carl Fredrik kuolee lopulta 77-vuoden ikäisenä helmikuussa 27 p:nä 1914.
Carl Fr. Juselius Jälk. Paitatehdas. Tehdas ei ehdi olla suvussa kuitenkaan pitkään. Helmikuussa 1915, noin vuotta myöhemmin, kuolinpesä päättää myydä paitatehtaan, myymälän ja pesulaitoksen Turun Sateeenvarjotehtaan omistajille Wolter ja Arthur Nordforsille. Itse kiinteistö myytiin v. 1916 Gösta von Schantzille, sillä Nordforsit eivät päässeet yksimielisyyteen hinnasta kuolinpesän kanssa. Tehdas kuitenkin käytti kiinteistöä uusien omistajien aikana, mahdollisesti vuokrasopimuksen turvin. Tehtaan isännöitsijäksi kiinnitettiin Paul Pehrsson, josta myöhemmin tuli tehtaan johtaja.
O.Y. Paitatehdas Juselius. Vuonna 1924 aloitetaan uuden tehdasrakennuksen pystyttäminen Rauhankatu 15:een. Rakennus on muuttovalmis keväällä 1925. Vuonna 1926 muutetaan toiminta osakeyhtiöksi. Joutsen-tuotemerkki lanseerattiin v. 1929. Siihen kuuluivat mm. Joutsen-paidat, Joutsen-kaulukset ja Joutsen-pyjamat. Vuonna 1933 tehdas alkoi valmistaa korsetteja ja rintaliivejä Jusella-tuotemerkillä.
Myös Turun Sateenvarjotehdas yhtiöitettiin vuonna 1926. Yritykset toimivat hyvin kiinteästi yhdessä. Mainostoimintakin yhdistettiin ja sateenvarjoja, olkaimia, solmioita ja kävelykeppejä myytiin samalla Joutsen-tuotemerkillä.
Sota-aikana, vv. 1939-1945, paitatehdas valmisti pääasiassa liinatavaraa puolustusvoimien käyttöön. Siviilimarkkinoille valmistettiin lähinnä naisille suunnattuja tuotteita. Tehdas osti kankaita suomalaisilta toimijoilta Puuvillatehtaitten myyntikonttorin kautta (PMK), mutta paljon myös saksalaisilta kangastehtailta. Saksasta tilattiin muuntokuituisia korsetti- ja paitakankaita. Tekosilkkiset paidat näyttävät olleen niitä harvoja tuotteita, mitä tehdas valmisti sota-aikana miehille. Alla on näytteitä tekokuitukankaista, joita tehdas osti Saksasta vv. 1941–1943. Kuvattu valikoima ei ole edustava otos, vaan painottuu miesten paitakankaisiin. Korsetti- ja rintaliivikankaita tilattiin Saksasta suhteellisesti enemmän kuin paitakankaita [16].
O.Y. Juseliuksen Tehtaat. 18. elokuuta 1952 yhtiökokous päättää liittää sateenvarjotehtaan paitatehtaaseen. 8:s lokakuuta samaa vuotta yrityksen nimi muutetaan muotoon O.Y. Juseliuksen Tehtaat – Juselius Fabriker A.B. Patentti- ja rekisterihallitus vie muutokset rekisteriin vuonna 1953. Tällä nimellä tehdas toimi vuoteen 1961 saakka valmistaen mm. miesten paitoja, naisten alusvaatteita, pyjamia, solmioita, olkaimia ja sateenvarjoja. Tehdas toimi osoitteessa Koulukatu 16 johtajanaan insinööri Göran Nordfors. Aikaisemmin johtajana toiminut Paul Pehrsson menehtyi vuonna 1953 [18].
Hinnanvahvistushakemusten mukaan 1950-luvulla Juseliuksen tehtaat tilasi paitakankaita ympäri maailmaa eri valmistajilta, esimerkiksi Hungarotextiltä Budapestistä, Les Fils d’Emanuel Langilta Ranskasta ja A.W. Paskin & Co:lta Manchesteristä.
Toisen maailmansodan niukkuuden jälkeen toiminta oli laajentunut entiseen mittaansa. Kiristynyttä kilpailua ja ulkomaan tuontia yritys ei kuitenkaan lopulta pystynyt selättämään. Tehtaan toiminta loppui konkurssiin 21.8.1961. Yhtiöllä oli konkurssin hetkellä velkaa yli 100 miljoonaa markkaa ja varoja vain yli 60 miljoonaa markkaa. Tehdasrakennus purettiin seuraavana vuonna ja sen tilalle rakennettiin As. Oy Pumppumäen asuintalo [3, 4].
Yritys toimi Turussa ainakin seuraavissa osoitteissa:
Tehtaan merkki oli pitkän aikaa 1900-luvun puolella ”joutsenmerkki”. Ei ole kuitenkaan varmuutta, milloin tätä merkkiä on käytetty ensimmäistä kertaa. Siitä esiintyy kuitenkin useita muunnelmia eri aikoina. Tuotteiden ajoittaminen merkkien avulla on epävarmaa, mutta toimii viitteellisenä apuneuvona.
Luulen yllä olevan tehtaan merkin olevan varhainen, sillä se eroaa hieman 1920-luvulla rekisteröidystä tavaraleimasta, joka rekisteröitiin Nordforsien ostettua yrityksen.
Erotuksena yllä olevaan etikettiin seuraavissa merkeissä 1920-luvulta on joutsenen selän päällä tyylitelty N-kirjain. Tämä merkki rekisteröitiin tavaraleimaksi vuonna 1923 Carl Fr. Eftr. Paitatehtaan aikana. Merkkiä tavataan ilmoittelumateriaalissa kutakuinkin vv. 1923–1933. Rekisteröinnit olivat voimassa kymmenen vuotta, mutta tätä tavaraleimaa ei uusittu vuonna 1933. Tehdas rekisteröikin tänä vuonna uuden merkin [15, 17].
Joutsen-tuotemerkki, joihin kuuluivat Joutsenpaidat, Joutsen-kaulukset ja Joutsen-pyjamat, lanseerattiin Isakssonin & Nordforsin mukaan v. 1929. Historiikin kirjoittajat ilmoittavat samaten, että v. 1933 tehdas alkoi valmistamaan korsetteja ja rintaliivejä Jusella-tuotemerkeillä. Joustava-merkinnällä varustettuja kauluksia yritys mainosti ja valmisti todistettavasti ainakin vuodesta 1937, jolloin tuotemerkki rekisteröitiin, vuoteen 1954 asti. Merkki viittaa erityislaatuiseen kankaaseen, jota ei tarvinnut tärkätä.1950-luvulla, paitatehtaan ja sateenvarjotehtaan fuusioitumisen jälkeen, O.Y. Juseliuksen tehtaat alkoi kaupata kaikkia tuotteitaan sateenvarjoista paitoihin ja naisten alusvaatteisiin Jusella-merkillä. Tuotenimiä olivat vv. 1953-1959 mm. paidat Jusella Sanfor, Jusella Courflex, Jusella Everform, Air Nylon ja Starflex. Tehdas valmisti myös solmioita sekalaisista kankaista ja luonnonsilkistä samana aikana, mutta muista tuotteistaan eroten merkillä Joutsensolmio.
Epäjohdonmukaiset vuosiluvutTavaraleimaksi v. 1923 rekisteröity joutsenmerkki esiintyi privilegiovuoden 1869 kanssa. Eräässä vuoden 1925 mainoksessa on kuitenkin erikoinen vuosiluku: 1885. Vuosiluku ei tunnu viittaavan yrityksen perustamiseen. Voisiko se sitten olla esimerkiksi Suomessa myönnetty tavaramerkin rekisteröintivuosi? Asetus tavaramerkkien suojelemisesta astui Suomessa kuitenkin voimaan vasta 1889, jolloin niitä alettiin kirjata Registeringstidning för varumärken -julkaisuun. Mihin vuosiluku sitten viittaa?
Sekaannuksen on mahdollisesti aiheuttanut Turun Sateenvarjotehtaan perustamisvuosi 1885. Koska molemmat yritykset toimivat tiiviisti yhdessä ja mainostivat samalla Joutsen-tuotemerkillä, sateenvarjotehtaan ja paitatehtaan vuosiluvut saattoivat välillä sekoittua. Periaatteessa sateenvarjotehtaan valmistamien tuotteiden olisi pitänyt olla merkittynä vuodella 1885 ja paitatehtaan tuotteet vuosiluvulla 1865. Paitatehtaan yhteydessä tavataan kuitenkin neljää eri vuosilukua: 1865, 1869, 1874 ja 1885.
On hyvin erikoista, että tehtaan merkissä oleva vuosiluku muuttui useaan otteeseen, sillä muutoksia yritysmuodossa ei tapahtunut vuosien 1926-1961 aikana. Helsingin yliopiston yrityshistorian professori Niklas Jensen-Eriksen kertoi minulle sähköpostitse, että syynä kuvatunlaiseen epävarmuuteen on usein yrityksen tietämättömyys omasta historiasta. Isakssonin ja Nordforsin yrityshistoriikki ilmestyi vasta vuonna 1946 ja tämän jälkeen sekaannuksia vuosiluvuissa ei enää ilmaannu. Tämä vaikuttaisi tukevan ajatusta oman historian vajavaisesta tuntemisesta.
O.Y. Paitatehdas Juselius haki itselleen kolme patenttia. Ensimmäinen saatiin vuonna 1927 käännettävälle hihankalvosimelle ja toinen v. 1935 irtokaulukselle. Kolmas patentti saatiin vuonna 1935 laitteelle irtokauluksen kiinnittämistä varten paitaan.
Juselius haki myös neljä tavaramerkkiä. Ensimmäinen haettiin jo toiminimen Carl Fr. Juselius Eftr. aikana vuonna 1923 tehtaan joutsenleimalle. Toinen haettiin yhtiöityksen jälkeen uudelle joutsenleimalle v. 1933, kolmas v. 1937 Joustava-kankaalle ja samana vuonna vielä neljäs Lipsa-irtokaulukselle.[1] Åbo Underrättelser, 30.5.1870, no. 82
[2] Isaksson, Å. & Kurt Nordfors. O.y. Paitatehdas Juselius 1865-1945, O.y. Turun Sateenvarjotehdas 1885-1945. Kaksi Suomen talouselämän uraaurtavaa yritystä. Helsinki: Frenckell. 1946.
[3] Etelä-Suomen Sanomat, 14.11.1961, no. 308.
[4] Laakso, Veikko. Turun kaupungin historia 1918-1970. 1.n. Turku: Turun sanomat. 1980. s. 465
[5] Varsinais-Suomen Vartio. 15.1.1925. no. 1.
[6] Varsinais-Suomen Vartio. 1.10.1929. no. 10.
[7] Kansallisarkisto. Sosiaali- ja terveysministeriön hintaosaston arkisto. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Fa I:9.18. Juselius OY, Paitatehdas. 1950.
[8] Suomen patenttirekisteri. 1928. no. 6.
[9] Suomen patenttirekisteri. 1935. no. 6.
[10] Tavaraleimarekisteri. 1934. no. 1.
[11] Tavaraleimarekisteri. 1937. no. 9.
[12] Suomen poliisilehti, 15.12.1937. no. 24.
[13] Suomen poliisilehti, 10.03.1942. no. 5.
[14] Tavaraleimarkisteri. 1937. no. 4.
[15] Tavaraleimarekisteri. 1923. no. 9.
[16] Kansallisarkisto. Sosiaali- ja terveysministeriön hintaosaston arkisto. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Juselius OY, Paitatehdas. 1942.
[17] Tavaraleimarekisteri. 1933. nro. 9.
[18] Kansallisarkisto. PRH. Kaupparekisteristä poistetut. 56.947. O.Y. Paitatehdas Juselius.