L. Eskola, Turku

Leskola1889.jpeg

L. Eskola julistettiin räätälimestariksi Turussa, 20.8.1889 [1]

L.Eskola1894

Eskola siirtyy toimimasta lainatulta, R. Janssonin toiminimeltä, omalle toiminimelleen. v. 1894 [4]

Lauri Eskola oli Turussa toiminut räätälimestari. Eskola saavutti mestarin nimikkeen vuonna 1889. Vuodesta 1890 tämä harjoitti toiminimellä R. Janssonin räätäliliike ja aloitti omalla nimellään toimimisen vuonna 1894. Tämä liike aloitti toimintansa uudessa osoitteessa Iso Hämeenkatu 22. Omaa liikettään Eskola ehti pitää 18 vuotta.

Registeringstidning för varumärken -julkaisussa vuonna 1912 ilmoitetaan räätälimestari L. Eskolan kuolemasta. Ilmoituksen mukaan liikettä jatkoi vainajan leski Augusta Eskola, eikä toiminimeä muutettu toiseksi. Muutos toiminimeen tapahtui kuitenkin vuonna 1918 kun leikkaajana liikkeessä vuodesta 1905 toiminut Gustaf Emil Lindgren osti Eskolan räätälilikkeen ja muutti sen nimen muotoon L. Eskolan jälk. Räätälinliike, omist. G. Lindgren. Vaatturi-lehden mukaan Lindgren oli jo toiminut liikkeen hoitajana Eskolan poismenosta lukien [6,7,8]. Yrityksen nimi oli virallisesti yllä mainittu, mutta mainoksissa yritys käytti myös muotoa L. Eskola (Omist. Emil. Lindgren). 

Vuonna 1890 Lauri Eskola otti osaa varsin koomiseen kinasteluun toisen vaatturin kanssa paikallisessa Aura-lehdessä. Lounas-niminen lehti keräsi mielipidekirjoitukset ja vastineet yhteen ja kuvasi koko tapahtumaa sanoilla sota rauhan aikana ja saksimiehet tukkanuottasilla. Voit lukea jutun alta. Olen käsitellyt kuvaa helpottaakseni luettavuutta. Klikkaa suurentaaksesi.

L.Eskola.Rasanen.kina

Turkulaiset räätälit kinastelivat ”parhaimman räätälin” tittelin käyttämisestä vuonna 1890 [5]

L.Eskola1897

1897 [3]

L. Eskolan liike oli Turun vuoden 1920 räätälilakon keskiössä. Uusi Aura -lehdessä helmikuussa 1920 uutisoitiin orastavasta räätälien lakosta. Turkulaisissa räätälilikkeissä työskentelevät räätälit sanoivat työsopimuksensa irti työnantajien torpattua räätälien 100 prosentin palkankorotusvaatimuksen. Eskolan liikkeessä tapahtui samoihin aikoihin sopimuksenvastainen työntekijöiden irtisanoutuminen, johon otti osaa yli puolet työntekijöistä. Työnantajat linjasivat, että laiton massairtisanoutuminen tulisi perua ennen palkkaneuvotteluja. Yleinen räätälilakko alkoi 11.6.1920. Lakkolaisten vaatimuksena oli 200 prosentin korotus entisiin palkkoihin. Työnantajien aikaisemmin lähettämään kirjelmään, jossa tarjottiin työntekijöille 50 prosentin palkankorotusta, torjuttiin. Lakko päättyi lähes kahta viikkoa myöhemmin, 22.6.1920. Räätälityöntekijät suostuivat lopulta työnantajien ehdotukseen 100 prosentin korotuksesta  [9–14].

IMG_1134 (1).jpg

Eskolan liikkeen jatkajan, Emil Lindgrenin, onnittelukirjoitus Vaatturi-lehdessä vuonna 1931 [8]

Tunnettuja osoitteita ja puhelinnumeroja:

  • 1894: Iso Hämeenkatu 22 [4]
  • 1899: Iso Hämeenkatu 18 [15]
  • 1904: Aurakatu 5 [19]
  • 1911: Venäjänkirkkokatu 23 [16]
  • 1927-1939: Yliopistonkatu 23 [17, 18]

Puhelinnumero on ollut tänä aikana tiedettävästi sama: 570

Tunnettuja povimerkkejä:

IMG_7858

Smokkitakki v. 1926

Tunnettuja niskamerkkejä:

img_1083

Frakkitakki, arviolta 1918–1920


[1] Sanomia Turusta, 21.08.1889, nr. 194, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/412661/articles/1852664#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[2] Uusi Aura, 06.11.1910, nr. 258A, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/803949/articles/1852658#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[3] Uusi Aura, 19.12.1897, nr. 294, s. 4
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/743220/articles/1852659#?page=4
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[4] Aura, 05.06.1894, nr. 64, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/711279/articles/1852663#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[5] Lounas, 19.12.1890, nr. 98, s. 3
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/123187#?page=3
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[6] Registeringstidning för varumärken, 01.01.1912, nro 482, s. 2

[7] Kauppalehden protestilista, 01.01.1918, nro 34, s. 7

[8] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.05.1931, nro 5, s. 7

[9] Uusi Aura, 24.2.1920, nro 53, s. 2

[10] Uusi Suomi, 26.2.1920, nro 47, s. 6

[11] Uusi Aura, 2.3.1920, nro 27, s. 6

[12] Uusi Aura, 12.6.1920, nro. 69, s. 3

[13] Uusi Aura, 11.6.1920, nro. 150, s. 3

[14] Uusi Aura, 23.6.1920, nro. 160, s. 2

[15] Adresskalender för Åbo stad, 1899, s. 146

[16] Tidning för handtverk och industri, 17.10.1911, nro. 10, s. 32

[17] Käsityö- ja teollisuuslehti, 1.3.1927, nro. 3, s. 8

[18] Vaatturi, 1.7.1939, nro. 7, s. 14

[19] Uusi Aura, 25.8.1904, nro 196, s. 1

Takki, smokin, 1926, L. Eskola, Turku

Ajoitus: 9.10.1926

Kangas: Musta villabarathea, käänteet mustaa silkkisatiinia

Napit: Mustaa kirjottua silkkiä, hihansuissa eri kuvio

Vuorit: Mustaa kuosiinkudottua raitaa, luultavasti silkkiä. Hihavuorit erittäin hienoa puuvillasatiinia, joissa mustaa raitaa kolmen ryhmissä.

IMG_7859.jpg

Takissa on 1920-luvun puolivälille tyypillinen avo- ja pystykuosin välistä oleva kaulusmalli. Suhteellisen kapeat ja pitkät liepeet, jotka eivät ole dramaattiset (kuten 30-luvulla) vaan elegantin sirot. Huomaa, että kaulusten kärjetkin ovat pyöristetyt.

IMG_7853

Tyypilliseen tapaan takissa ei ole halkioita. 

IMG_7858.jpg

IMG_7854

IMG_7855

IMG_7856

IMG_7857

IMG_7868.jpg

Vinossa oleva rintatasku on hienovaraisesti leikattu pyörein reunoin. Usein nähty detalji 1910- ja 1920-lukujen takeissa.

IMG_7870.jpg

Ajalle tyypillinen läpätön lantiotasku.

Takki, smokin, 1935, H. Mäkinen, Hamina

Ajoitus: 21.12.1935

Kangas: Musta villabarathea, silkkisatiinikäänteet

Napit: Mustat, muovia tai muuta massaa (?)

Vuorit: Mustaa kangasta, jossa kuosiinkudottua raitaa. Silkkiä, asetaattia tai viskoosia (?). Hihavuorit puuvillaa, jossa sinimusta raidoitus.

IMG_7843

Leveät käänteet terävin kärjin on tyypillinen kaulusmalli tälle ajalle. Kolmiomaiset käänteet on leikattu niin, että yhdessä ne muodostavat isomman kolmion rintakehän keskelle.

IMG_7850

Ei halkiota.

IMG_7845

IMG_7848

IMG_7844

IMG_7846

IMG_7851

 

Tampereen pukutehdas, Tampere

HM_2795_66-detalj.jpg

Tampereen Uusi Waatetusliike vuonna 1910 osoitteessa Kauppatori 21 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2795:66, yksityiskohta)

IMG_1341.jpg

Pukutehtaan tiloja Seurahuoneella v. 1914 [5]

Tampereen pukutehdas oli ensimmäisiä pukutehtaita Suomessa turkulaisen Kestilän Pukimon ohella.

Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].

Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:

Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.

Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].

HM_2881_1375_1_detalj.jpg

Pukutehtaan kyltti näkyy hailakkana tästä kuvasta, joka on vuodelta 1914 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2881:1375:1, yksityiskohta).

Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].

Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].

Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].

Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].

urn nbn fi-vapriikkihttp 3A 2F 2Fwww profium com 2Farchive 2FArchivedObject-2D9070C9-5039-E661-9A50-B3F805FB6756.jpg

Tampereen Pukutehdas Oy:n tehdasrakennus vuonna 1936 osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2549:233)

Yrityshistorian aikajana

Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:

 


Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja,  Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).

Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin.  Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.

Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):

  • 1934: 2977
IMG_7787.jpg

Mainos Maaseudun Tulevaisuudessa, 18.9.1954.

Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:

sarvisnapit

Sarviksen päällystakkinappisarja, 1950-lukua (?). Tampereen museot (TMT 009010)

IMG_7703

Nappi TPT:n ulsterissa, n. 1940-1959 (?)

 

 

Niskamerkkejä:

IMG_7702

n. 1949-1959

Povimerkkejä:

IMG_7700

n. 1949-1959

_MG_0618

n. 1963-1965 (ajoitettu sukuhistorian perusteella)

Kangasmerkkejä:

_MG_0633

n. 1963-1965


[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.

[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.

[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!

[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.

[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82