Takki, puvun, 1940-1950-luku, Koiso Oy, Tampere

Ajoitus: 1940-luvun loppu, 1950-luvun alku

Kangas: Villakangas koripunostyyppisellä sidoksella, jossa kolmea eriväristä lankaa: punainen, valkoinen ja ruskea. Vuorit keskiruskeaa selluloosapohjaista tekokuitusatiinia, luultavasti viskoosia. Hihavuorit vaaleaa puuvillasatiinia, jossa raitoja kolmen ja kahden raidan ryhmissä.

Napit: Ruskeat ”sädenapit,” varhaista muovia (kaseiinia?), luultavasti Sarviksen tuotantoa.

_T0A0673

Kaksirivisessä takissa on 1940–1950-lukujen vaihteelle tyypillinen 2×4-napitus. Nappien lyhyt välitys ja matala paikoitus luovat mielikuvaa suuresta takista. 1940- ja 1950-luvulla olivat muodissa väljät ja laatikkomaiset puvut. Suurta ilmettä haettiin kankaiden puutteessa myös leikkausratkaisuilla. Takkia on säilytetty huolimattomasti, sillä se on haalistunut paikoitellen voimakkaasti.

_T0A0679

Luultavasti Sarviksen tuotantoa olevat sädenapit ovat erittäin tyypilliset ja niitä näkee paljon 1940- ja 1950-luvuilla. Kannelliset napinläpitaskut.

_T0A0674

_T0A0675

_T0A0675 copy.jpg

Koiso OY:n varhainen merkki. Osakeyhtiö rekisteröitiin vuonna 1943.

_T0A0676

Takissa on kahden povitaskun lisäksi kynätasku.

Vaatturitietokanta Facebookissa

untitled.jpeg

Vaatturitietokannalla on nyt Facebook-sivut, joita seuraamalla saat aina tiedon uusista artikkeleista. Päivitän sivuille myös pienempiä tiedonmurusia joten saat uutisvirtaasi myös mielenkiintoisia nostoja artikkeleista. Jos olet ahkera Facebookin käyttäjä ja unohdat usein seurata blogeja, kannattaa lisätä vaatturitietokanta FB:n seurantalistalle. Sivulle pääset alla olevasta linkistä.

https://www.facebook.com/vaatturitietokanta/

Oy Rönkä Ab, Turku

IMG_4376IMG_4414.jpg

Yllä: kaksi mainosta Suomen Kuvalehdestä vuodelta 1952 [1, 2]

Osakeyhtiö Rönkä Aktiebolag perustettiin Turussa vuonna 1921. Yhtiön tarkoituksena oli valmistaa ja myydä vaatetavaraa. Yritys keskittyi eritoten miesten ja naisten valmisvaatteiden tuotantoon. Vuonna 1943 yhtiö tarkensikin toimintatarkoitustaan vaatteiden tehdasmaiseen valmistukseen sekä tukku- ja vähittäismyyntiin. Yhtiön tuotantoon kuului keskeisesti päällysvaatteiden valmistus [3, 4, 5].

Yrityksen toiminta kesti hyvin pitkään, sillä se laukkautettiin vasta vuonna 2003. Vuodesta 1972 eteenpäin yritys toimi nimellä Oy Oratop Ab [6].

Yhtiön perustivat vaatturimestari Aatu Rönkä (s. 25.9.1879, Iisalmi. k. 16.7.1929, Turku) ja kauppias Enok Wilhelm Johansson Frejborg (s. 22.2.1886, Porvoo. k. 13.2.1958, Turku) [7, 8].

Vaatturimestari Aatu Rönkä oli yritteliäs mies, joka ei karttanut muutosta. Vaatturi-lehden nekrologin mukaan hiljainen ja vähäpuheinen Rönkä menehtyi yllättävään aivohalvaukseen kesken työpäivän vuonna 1929. Samaisen kirjoituksen ansiosta meille on säilynyt hänen vaiheikas ura- ja elämäntarinansa, josta selviää, että Rönkä oli mukana monessa. Alla referoituna ja selvennettynä Vaatturi-lehden kirjoitus oleellisilta osiltaan.

Aatu Rönkän isä kuoli pojan ollessa seitsenvuotias. Jo 11-vuotiaana tämä lähti maailmalle ja pääsi 17:n vuoden iässä mestari Jääskeläisen vaatturioppiin Alapitkän pitäjään, joka sijaitsee lähellä Kuopiota ja kuuluu nykyään Lapinlahden kuntaan. Oppiaikojen jälkeen kisälli Aatu Rönkä työskenteli Ruotsissa Luleån kaupungissa sekä Tukholmassa, jonne hän perusti myös oman liikkeensä. Ruotsissa ollessaan hän erikoistui naisten pukimiin. Vuonna 1914 Rönkä palasi Suomeen ja asettui Turkuun, missä hän työskenteli aluksi leikkaajana David Gumplerin liikkeessä. Lyhyen ajan kuluttua Rönkä kuitenkin erosi pestistään, perusti oman liikkeen, lopetti sen, ryhtyi osakkaaksi Frejborg & Saarinen Osakeyhtiöön, erosi siitä, ja perusti lopulta oman osakeyhtiönsä Wilhelm Frejborgin kanssa. Tämän liikkeen nimeksi tuli Oy Rönkä Ab. Toimitusjohtajana Rönkä viihtyi kuitenkin vain neljä vuotta, sillä hän perusti Eerikinkatu kuuteen oman vaatturinliikkeen vuonna 1925 ja erosi osakeyhtiön toiminnasta [7].

Rönkän eri yritysten toiminnan keskiössä näyttää olleen ilmoitusten ja reklaamien perusteella painotus naisten ja miesten päällysvaatteisiin; kappoihin ja palttoisiin.

Uusi Aura –lehdessä vuonna 1925 ilmestyi nimimerkin Me kaksi kirjoitus A. Rönkän uudesta pukimoliikkeestä osiossa nimeltä ”pikku-uutisia.” Alla siteeratun mainoksen naamioiminen uutiseksi muistuttaa hyvinkin paljon nykypäivänä parjattua natiivimainontaa [9]:

Pukimoliike A. Rönkä, Eerikinkatu 6, sijaitsee entisessä Kristalli Oy:n huoneistossa. Tässä päivänä muutamana oli meillä tilaisuus tutustua liikkeen runsaaseen ja monipuoliseen varastoon. Kaunista oli nähtävänä kaikkialla, mutta naisten kappain aistikkaat mallit suorastaan silmiä hivelivät. Erittäinkin se ”kellomallinen”, joka on tämän syksyn uutuus. Ai, ai sentään! – Mutta ihmekös tuo, kun liikkeen omistaja on monet vuodet menestyksellisesti työskennellyt kaupunkimme suurimmissa pukimoliikkeissä.

Miesten pukuja ja palttoita oli myös varastossa suuret määrät ja lisää näytti syntyvän neulomossa, joka täyttää myymälän päällä olevan kerroksen. Tilauksesta valmistaa liike täällä päällepantavaa sekä naisille että miehille. Kangasvxarastossa [sic] näimme ja pitelimme niin ihanan pehmeitä kangasuutuuksia, että varmasti niistä saa kuka tahansa sopivia pukimia itselleen kohtuushintoihin. Käykää tutustumassa liikkeeseen.

Lappalainen & Almayn kirjan Kansakunnan vaatettajat (1996) mukaan Oy Rönkä Ab:n alkuaikoina työntekijöitä oli noin kymmenkunta. Vaatteet leikattiin itse ja ompelu teetettiin kotityönä. Oman myymälän kauppa kävi hyvin, yli 60% tuotteista myytiin Kauppiaskatu 5:n huoneistossa, mutta ohessa käynnistyi myös jälleen- ja tukkumyynti. Oma tehdaskiinteistö, jota myöhemmin laajennettiin useasti, rakennettiin Sirkkalankadulle 1941 ja se työllisti jo 150 työntekijää. 1950-luvulla ORA oli arvokas brändi, sillä sen tuotteet olivat eräitä Suomen tunnetuimpia [10].

Lappalainen & Almay eivät mainitse Aatu Rönkää selvityksessään Oy Oratop Ab:n historiasta lainkaan. Lähteitä ei ole mainittu, mutta tekstistä saa sen käsityksen, että tiedonantajana on ollut Wilhelm Frejborgin jälkeläinen Kaj Maunula, joka on kirjan tekohetkellä toiminut Oy Oratop Ab:n toimitusjohtajana. Lappalainen & Almayn mukaan Wilhelm Frejborg ”osti Rönkä-nimisen yrityksen ja muodosti siitä osakeyhtiön, Oy Rönkä Ab:n.” Kaupparekisteri ja muut lähteet, joita olen edellä käyttänyt, eivät kuitenkaan tue tätä väitettä. Selvää on kuitenkin se, että Aatu Rönkän panos yhtiön toiminnassa jäi kovin pieneksi, sillä tämä jättäytyi toiminnasta varsin pian. Oy Rönkä Ab:n ohella Wilhelm Frejborg toimi myös useissa muissa yrityksissä. Frejborg & Saarinen ja Oy Rönkä Ab -yhtiöiden lisäksi hän oli Turun Kutomo O.Y.  ja Toimelan Pukimo O.Y:n hallituksissa. Parhaiten menestyi kuitenkin Aatu Ronkän aloittama, ORA-tuotteita valmistanut pukutehdas. [10, 11, 12, 13].

IMG_4406

IMG_4405

Oy Rönkä Ab rekisteröi kaksi tuotemerkkiä vuonna 1932: ORA ja Yliveto. Vain ensin mainittua ORA-tuotemerkkiä uusittiin aina yrityksen lakkaamiseen saakka, vuoteen 2002, kun jälkimmäistä Yliveto-merkkiä ei uusittu enää ensimmäisen kauden jälkeen vuonna 1942 [14, 15, 16, 17].

Yrityksen mainoslauseita olivat aikakaus- ja sanomalehtiaineiston perusteella ainakin ORA –pukeutunut / hyvin pukeutunut (1952), Menestyvän merkki on ORA–pukine (1960) ja ORA pukee parhaiten (1962) [18, 19, 20].

Olen koonnut alle erilaisia yrityksen käyttämiä merkkejä ja logoja, joiden avulla voi yrittää tarkentaa kokoelmista löytyviä vaatekappaleita:

IMG_4419.jpg

1952 [18]

IMG_4386

1957 [21]

IMG_4409

1960 [19]

IMG_4412

1962 [20]

IMG_4421.jpg

1970 [22]


[1] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42

[2] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 40.

[3] Registeringstidning för varumärken. 1921. no. 810.

[4] Kauppalehden protestilista. 16.11.1921. no 46.

[5] Kaupparekisteri. 1943. no. 1.

[6] Kauppalehden yrityshaku. Oy Oratop Ab. https://www.kauppalehti.fi/yritykset/yritys/oy+oratop+ab/01365386 Haettu 10.10.2017.

[7] Vaatturi. 1929. no. 8.

[8] Geni.com. Enok Wilhelm Johansson Frejborg. https://www.geni.com/people/Enok-Wilhelm-Frejborg/6000000022958476934. Haettu 10.10.2017.

[9] Uusi Aura. 1925. no. 239.

[10] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 31–32

[11] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1929. no. 5.

[12] Kaupparekisteri. 1944. no. 38.

[13] Suomen kaupparekisteri. Liite. 1932. no. 5.

[14] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 2.

[15] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1932. no. 11.

[16] PRH. Tavaramerkkitietokanta. http://epalvelut.prh.fi/web/tietopalvelu/haku//?appNum=T193200110&regNum=12894 Haettu 10.10.2017.

[17] Tavaraleimarekisteri. Liite. 1943. no. 1.

[18] Suomen Kuvalehti. 1952. no. 42.

[19] Suomen Kuvalehti. 1960. no. 39.

[20] Suomen Kuvalehti. 1962. no. 36.

[21] Maaseudun Tulevaisuus. 1957. no. 119.

[22] Suomen Kuvalehti. 1970. no. 12

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto

Myyntipakkaus, Carl Fr. Juselius Paitatehdas

Ajoitus: Tuntematon, arviolta 1910–1925.

Lue koko artikkeli Juseliuksen paitatehtaasta täältä.

_MG_6739.jpg

Pahvisessa myyntilaatikossa on säilytetty Aristo-laatuisia irtokauluksia.

O. & J. Strandell, Tampere/Turku/Viipuri

4713

Todennäköisesti O. & J. Strandellin liike Tampereella Kauppakatu 7:ssä, 1800-luvun viimeisinä vuosina. Uusrenessanssityyliset myymäläkalusteet viittaavat kertaustyylisen rakennuksen interiööriin [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto].

4714

Kuvassa todennäköisesti Strandellien uusi liike vastavalmistuneessa Tirkkosen kivitalossa 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Lars Sonckin ja Birger Federleyn piirtämän, varhaista ranskalaisvaikutteista jugend-tyyliä edustavan rakennuksen sisätilatkin suunniteltiin – aikakauden ihanteiden mukaisesti – sopimaan tyylillisesti yhteen talon julkisivun kanssa. Myyntitiskien Art Nouveau -henkinen kukkaornamentointi tukee ajatusta Tirkkosen talosta. Wieniläistuoli molemmissa kuvissa viittaa yhteyteen kuvissa olevien myymälöiden välillä [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto].

O. & J. Strandellin liike ilmoitettiiin kaupparekisteriin elokuussa 1898. Veljesten Mårten Oskar Strandellin ja John Bernhard Strandellin Tampereelle perustaman yhtiön toimiala käsitti miesten asusteiden myynnin lisäksi myös matkailualan toimintaa. Veljeksillä oli höyrylaivamatkojen agentuuri Tampereella, joka välitti matkoja ainakin Ruotsiin ja Venäjälle [1, 2, 3].

Liike toimi Tampereella vuosina 1898–1921 Oskar Strandellin poismenoon saakka, Turussa n. vuosina 1913–1919, ja pisimpään Viipurissa, 1902–1936. Viipurin sivukonttoria hoiti ilmeisesti Oskarin veli John.

Oskar Strandell (s. 11.11.1869, Turku) oli kauppiasuransa ohella myös tamperelainen harrastajavalokuvaaja. Hänen kuviaan on talletettu ainakin Tampereen historiallisen museon kuva-arkistoon ja julkaistu ajan suomalaisissa lehdissä. Oskarilla oli kolme veljeä ja tämän isä oli kauppias Viktor Leonard Bernhard Strandell. Viktor Strandellin hautajaisista ilmestyi varsin mittava juttu vuoden 1904 Åbo Underrättelser -lehdessä, jonka voi lukea artikkelin lopusta.

Oskarin yhtiökumppanina toimineen John-veljen lisäksi tunnetaan ainakin turkulainen apteekkari Ivar Strandell ja arkkitehti Fritiof Strandell. Oskar Strandell oli aktiivinen jäsen Näsijärvi Segelsällskapin, eli Näsijärven purjehdusseuran toiminnassa, missä hän toimi pitkään sihteerinä. Frisk Bris -lehdessä vuonna 1920 julkaistussa Oskar Strandellin nekrologissa kirjoitettiin, että Tampereelle muuttanut Oskar oli ollut yhdistyksen tärkeitä tukipilareita [4, 5, 6]:

Inflyttad till Tammerfors från saltsjön, blev den avlidne en av stödjepelarna inom N.S.S., verkande under en lång följd av år såsom dess sekreterare.

Strandellien liike sijaitsi Tampereella aluksi osoitteessa Kauppakatu 7 – noin vuosina 1898–1900. Tirkkosen talon valmistuttua kadun toiselle puolelle heinäkuussa 1900, liike muutti yhteen sen uusista liikehuoneistoista, osoitteeseen Kauppakatu 6. Tiettävästi yritys toimi tässä osoitteessa ainakin vuoteen 1921 asti, jolloin se vielä esiintyy Tampereen puhelinluettelossa. Strandellit hankkivat puhelinosakkeen jo melko varhain, sillä ensimmäistä kertaa omaa numeroa, 568, mainostettiin Aamulehdessä 31. lokakuuta 1901.

5716392.jpg

Viipurin haaraliike avataan vuonna 1902 [7].

14960405.jpg

Turun liike Linnankadulle avautuu vuonna 1913 [8].

Strandellin veljekset perustivat tamperelaiselle yritykselleen haaraliikkeitä Viipuriin ja Turkuun. Viipurin liike sijaitsi aluksi Torkkelinkatu 6:ssa, jonne se avattiin elokuun lopussa 1902. Kymmenenluvun loppuun mennessä yritys oli ehtinyt toimia Viipurissa Torkkelinkadulla useissa eri osoitteissa. Turussa Strandellien haaraliike toimi ilmeisesti aluksi, vuodesta 1904 lähtien, yhdessä Wiktor Tikan liikkeen kanssa. Sittemmin oma liike perustettiiin Linnankatu 19:n tiloihin vuonna 1913. Vuosina 1913-1919 Turun liike oli osakeyhtiömuotoinen. Osakeyhtiön lakkauttamisen syy vuonna 1919 ei ole tiedossa, mutta se saattaa liittyä Oskar Strandellin kunnon heikentymiseen [9, 10, 11].

Oskar Strandell menehtyi sairauden seurauksena Viipurissa, viidenkymmenen vuoden iässä, 14. syyskuuta 1920. Seuraavalla viikolla pidetyissä hautajaisissa vainajan haudalle laskivat seppeleensä mm. kauppaneuvos Nikolai Tirkkonen ja arkkitehti Birger Federley, kerrottiin Aamulehdessä.  Vuoden 1920 lokakuussa, testamentin mukaisesti, yrityksen toiminta siirtyi kokonaisuudessaan hänen veljelleen John Strandellille. Yrityksen virallinen nimi muutettiin samalla muotoon O. & J. Strandell, äg. John Strandell (äg. on lyhenne sanasta ägare, omistaja) [12, 13, 14].

Viipurin haaraliike toimi ainakin vielä vuonna 1935, jolloin O. & J. Strandell mainosti Rintamamies-lehdessä varaston loppuunmyyntiä. Liike esiintyy vielä vuoden 1936 osoitekalenterissa, mutta ei enää vuonna 1939 [15, 16, 17].

Alla valittuja paloja O. & J. Strandellin reklaameista, ilmoituksista ja muista Strandelleihin liittyvistä lehtileikkeistä:

 

14960404

Oskar Strandellin ottama kuva Finlandia-lehdessä 1916 [18].

4715

Herrainvaateliikkeen valikoimaa 1900-luvun alussa Tampereella [E.A. Bergius, Vapriikin kuva-arkisto]. Strandellien liikkeen kyltti näkyy myös Tirkkosen talon julkisivussa täällä.


[1] Registeringstidning för varumärken, 30.8.1898, no. 84.

[2] Turisti. 1906. no. 6.

[3] Turisti. 1905. no. 2.

[4] Frisk Bris. 1920. no. 9.

[5] ”Oskar Strandell.” Kuka kuvasi? Suomen valokuvataiteen museo. http://kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi/ haettu 28.9.2016

[6] Åbo Underrättelser. 16.9.1920. no. 240.

[7] Wiipurin Sanomat. 23.8.1902. no. 68.

[8] Oma koti. 12.6.1913. no. 12.

[9] Registeringstidning för varumärken. 1916. no. 618

[10] Suomen virallinen lehti. 17.10.1919. no. 239.

[11] Kauppalehti. 28.10.1914. no. 43B.

[12] Registeringstidning för varumärken. 1920. no. 777

[13] Aamulehti. 18.9.1920. no. 215.

[14] Aamulehti. 15.9.1920. no 212.

[15] Rintamamies. 20.9.1935. no. 27.

[16] Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto. 1936.

[17] Viipurin kaupungin osoitekalenteri ja liikehakemisto 1939.

[18] Finlandia. 1916. no. 1.

Aikakaus- ja sanomalehtilähteet: Kansalliskirjasto.