Puku, 1950-luku, Tampereen Pukutehdas O.Y., Tampere

Ajoitus: n. 1950-luvun alkupuoli.

Kangas: Vaaleansininen villagabardiini

Napit: Mustaa varhaista muovimassaa, reunalliset, nelireikäiset, mahdollisesti Sarviksen tuotantoa. Mahdollisesti kaseiinimuovia.

Vuorit: Hieman violettiin taittuvaa harmaata tekosilkkiä toimikassidoksella, luultavasti viskoosia. Hihavuorit vaaleaa selluloosapohjaista tekokuitua loimivaltaisella satiinisidoksella, luultavasti viskoosia. Hihavuorissa kuosiin kudottu, musta raita kolmen ryhmissä.

_MG_6650

Puku on hyvä esimerkki sodanjälkeisestä bold look -tyylistä, johon kuului väljä, kaksirivinen, alimmasta napista napitettava takki. Sininen, kevyt gabardiinikangas oli suosittu kesätakkikangas jo 1930-luvulla.

IMG_1782.jpg

Tampereen Pukutehtaan mainoksessa vuodelta 1953 esiintyy Kipparikvartetti, joista keskimmäisellä jäsenellä (Eero Väre?) on päällään kevätkauden puku samanlaisella leikkauksella [1].

_MG_6651

Kankaan keveys näkyy tavasta, jolla se muodostaa runsaita laskoksia, ja rypistyy herkästi. Huomaa, että tehdastekoisen takin olkasaumat eivät ole viistot, sillä ne eivät näy selkäpuolelle tässä kuvassa. Vanhemmissa ja erityisesti räätälitekoisissa puvuissa kappaleiden leikkaus oli erilainen, mistä syystä olkasaumat yleensä ulottuivat viistosti selkäpuolelle.

_MG_6654.jpg

Nämä ”sädenapit” ovat luultavasti Sarviksen tuotantoa. Sama malli oli erittäin yleinen sodanjälkeisissä puvuissa ja työvaatteissa.

_MG_6655.jpg

Hihavuorikangas on mahdollisesti suomalaista. Hihasilkkeinä myytäviä kankaita valmistivat ainakin tamperelaiset puuvillatehtaat ja niitä kaupattiin Puuvillatehtaitten myyntikonttorin eli PMK:n kautta.

_MG_6652

Tampereen pukutehtaan merkki on säilynyt muuttumattomana käyttöönotostaan lähtien, v:sta 1925.

_MG_6657.jpg

Housuissa on lyhyehköt käänteet eli upslaakit. Vyölenkkien ja hieman matalammalle asettuvien housujen takia olkainten kiinnitys takaa on erillisten kangassoirojen varassa. Koska housut olivat tavallista matalavyötäröisemmät, vanhat olkaimet eivät olleet välttämättä tarpeeksi pitkiä. 1950-luvulla olkaimettomuus oli muodikasta erityisesti kesällä ja rennossa vaatetuksessa.

_MG_6660.jpg

Perinteisesti olkainten napit sijoitettiin housunkauluksen ulkopuolelle. Jos housuissa oli vyölenkit, napit kiinnitettiin sisäpuolelle. Takaosassa napit sijoitettiin kuitenkin usein silti ulkopuolelle.

_MG_6661.jpg

Housujen takaosassa oleva musta kangassoiro on tarkoitettu olkainpidennysten piilottamista varten. Huomaa, että housunkauluksen vuoraus on tehty erityisellä kankaalla, johon on kudottu joukkoon kumilankaa. Kumiseoksisen kankaan tarkoituksena oli estää paidan nouseminen housuista. Sen käyttö yleistyi 1950-1960-lukujen vaihteen tehdastekoisissa vaatteissa. Erityisesti kumikangasta käytettiin urheiluvaatteissa kuten polvi-, pussi-, ja hiihtohousuissa, joissa oli todennäköisempää olla takitta eli ”paitahihasillaan.”


[1] Suomen Kuvalehti. 25.4.1953. no. 17. (KK)

Solmio, 1950-luku, Juseliuksen Tehtaat O.Y., Turku

Lue myös artikkelini Juseliuksen tehtaan vaiheista täältä.

Ajoitus: 1950-luku

Kangas: tekosilkki; selluloosa-asetaatti tai viskoosi

_MG_6731

_MG_6732

Juseliuksen tehtaat O.Y. valmisti solmioita 1950-luvulla Joutsensolmio-merkillä, vaikka yritys oli jo muuten lakannut käyttämästä Joutsen-tuotemerkkiä. Merkissä esiintyvä vuosiluku 1885 viittaa Turun Sateenvarjotehdas O.Y.:n perustamisvuoteen, joka valmisti solmioita ennen fuusioitumistaan Juseliuksen Paitatehtaan kanssa v. 1953.

Takki, ajurinpuku, 1940-1950-luku, Kestilän Pukimo O.Y., Turku

Ajoitus: n. 1945–1955. Mahdollisesti myös 1935-1939.

Kangas: Harmaa villadiagonaali

Napit: Mustaa varhaista muovimassaa, reunalliset, nelireikäiset, mahdollisesti Sarviksen tuotantoa

Vuorit: Hieman violettiin taittuvaa harmaata tekosilkkiä satiinikudoksella, luultavasti viskoosia. Hihavuorit sinertävää selluloosapohjaista tekokuitua toimikassidoksella, luultavasti viskoosia.

_MG_6640

Ajurinpuku kuuluu urheilupukujen kategoriaan, jota kuvastavat epämuodolliset elementit kuten lovikaulus ja paikkataskut. Armeijaunivormuissa yleiset läpälliset, kaarrokkeelliset taskut tavataan usein myös ajurinpuvun takeissa. Ajurinpukua käyttivät työasunaan erityisesti autokuljettajat 1930-1950-luvuilla. Koska vaate oli työunivormu on se sukua myös sotaunivormuille.

_MG_6642

Paikkataskuissa on myös laskostus, jonka ansiosta taskuun tulee tarvittaessa hieman enemmän tilaa. Samanlaisia leikkauksia käytettiin urheilupukujen selkäkappaleissa liikkumavaran lisäämiseksi.

_MG_6641

Selkäosasta löytyy kaarroke eli koketti ja vyömäinen tamppi. Molemmat ominaisuudet olivat tyypillisiä urheilupuvuissa. Urheilupukujen takkeja kutsuttiin välillä myös tamppitakeiksi. Ajurinpukuun kuuluivat saapashousut (myös: pussihousut) tai suorat housut. Erityisesti sodanjälkeisenä aikana niin urheilupuvut kuin pussihousut olivat suosittuja kestävyytensä ja monikäyttöisyytensä vuoksi. Saapashousuja valmistivat vaattureiden ohella myös pukutehtaat ja ompelijat. Kaipaisen mukaan ne olivat sodan jälkeen yleisimmät vaatturilla erikseen teetetyt housut[1].

_MG_6648.jpg

Tarkkaa tietoa tämän povimerkin käyttöajankohdasta ei ole. Vuorimateriaalit ovat tyypillisiä 1930-1950-luvuille.

_MG_6645

Liivien asemesta urheilupuvuissa käytettiin talvella slipoveria eli pujoliiviä [2].


[1] Kaipainen, Minna. ”Ken tilauspukua käyttää, hän herrasmieheltä näyttää”:
eteläkarjalainen maalaisvaatturi ja vaatturitoiminta Suomessa 1920-1960-luvuilla. Joensuu: Joensuun yliopisto. 2008. s. 177

[2] Virta, Erkki et al. eds. Kauppatavarat: pukimet ja kudonnaiset. Helsinki: Tammi. 1948. s. 164

Frakkipaita, 1953–1961, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, Turku

Ajoitus: 1953–1961

Kangas: Valkoinen puuvillapalttina, etumuksessa puuvillapikee

Napit: Muovia

_MG_6688

Varsin reiluksi leikattu paita on takaanapitettava. Tärkättyyn etumukseen kiinnitetään irtonapit vain koristustarkoituksessa. Myös kalvosimet ovat tärkätyt.

_MG_6690

Niskanappi pitää kauluksen kiinni takaa, kun irtokaulus on kiinnitetty. Etumuksen sivuilla olevat kangassoirot estävät olkaimia luisumasta pois hartioilta. Merkissä on myös Kuusisen-brändi. Kuusinen myi paljon asusteita liikkeissään sekä vaattureidensa välityksellä.

_MG_6691

Paita napitetaan takaa vain yhdellä ommellulla napilla.

_MG_6692

Leimakankaassa on ensimmäisenä kokomerkintä (41).

Takki, juhlaunivormun, 1953, O.Y. Suomen Sotilaspukimo, Helsinki

Ajoitus: 21.2.1953

Kangas: Yönsininen villakangas

Napit: Messinki- tai messinkilejeerinkinapit, joissa kuvattuina kruunu ja kirjaimet NJK

Vuorit: Mustat. Hihavuorit valkeaa muuntokuitua kuosiin kudotulla, kahdella erivärisellä raidalla.

paso-1953

Takki kuuluu r. mässdräkt tai engl. mess dress -kategoriaan. Mess jacket on tyypillinen juhlavaate esimerkiksi laivastolle ja se muistuttaa leikkaukseltaan liepeetöntä frakkia.

PASO-1953-F.jpg

(50x) Päällikankaan sidos. Villakuitua.

paso-1953-1

Selkä koostuu neljästä takakappaleesta kuten frakkitakki.

paso-1953-3

Etukappaleet on leikattu hieman frakista poikkeavaan muotoon niin, että takki voidaan napittaa kiinni yhdellä napilla.  Frakkitakkia ei ole leikattu napitettavaksi. Nappien perusteella takki on tehty uusimaalaisen pursiseran Nyländska Jaktklubbenin juhlamenoihin.

paso-1953-2

Nyländska Jaktklubbenilla univormusäännöksiin kuuluu laivan kapteeneille (fartygschef) ett 11mm brett band, bildande en ögla och därunder ett band av 11mm bredd eli 11mm leveä, silmukan muodostava nauha jonka alla toinen 11mm leveä nauha. Hihansuu on halkioton. 

paso-1953-5

Takki on kuulunut tohtori Åke af Forsellesille.

Oy Tailor Ab (Stockmann), Helsinki

IMG_1498.JPG

Oy Tailor Ab Aleksanterinkatu 15:ssa [1]

Osakeyhtiö Tailor Aktiebolagin yhtiöjärjestys vahvistettiin 18. päivä maaliskuuta 1914. Yhtiön tarkoitukseksi mainittiin vaatetusteollisuuden ja kaupan harjoittaminen. Saman vuoden toukokuussa, 29. päivä, pidettiin yrityksen perustamiskokous Jyväskylässä. Osakepääoma oli 75,000 markkaa [2]

Tailor valmisti miesten ja naisten vaatteita sekä turkkeja Helsingissä.

Tailor vuokrasi huoneistonsa Helsingistä Aleksanterinkatu 15:ssa, jossa varsinainen liiketoiminta alkoi 20.8.1914 vain vajaa kuukausi ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.

Osakeyhtiö Tailorin perustaneet Matti Arvola ja Frans Isak Kurikka tapasivat toisensa Tampereella 1913 erään lakkitehtaan konkurssihuutokaupassa. Yhdessä Arvola ja Kurikka kehittivät idean Tailorin perustamisesta. Kolmekymppiset Arvola ja Kurikka olivat tähän aikaan molemmat lakkitehtaiden johtajia. Ensin mainittu toimi Jyväskylässä A. Fredriksonin Lakki- Kravatti ja Käsinetehtaalla ja jälkimmäinen Kurikan Lakkitehdas Oy:ssä.

Tailorille sodanjälkeinen taloudellinen tilanne oli vaikea 1920-luvun alussa, kuten Stockmannin asiakaslehti Kuvasteessa kerrotaan vuonna 1939 [3] :

Vuoden 1923 vuosikertomus sisältää valituksia vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, yleisestä lamaannuksesta ja alhaisesta hintatasosta. Kilpailu oli suuri liikkeenharjoittajien kesken ja yleisöllä ei ollut ensinkään tai ainakin vain hyvin vähän rahaa ostoksiin. Se oli pakoitettu hankkimaan kaikkein halvimpia vaatetusalan tuotteita ja turkistavarain myynti laski.

Myös vaatturityöntekijöiden  yleislakot vuonna 1924 ja 1926 toivat liikkeelle ongelmia. Seuraavana vuonna liiketilaa kuitenkin laajennettiin ja 1920-luvun lopulle tultaessa toiminta alkoikin kohentua. Vuonna 1929 Stockmann ehdotti Tailorin liittämistä sen tytäryhtiöksi ja sopimus yhdistymisestä tehtiin 3.9.1929. Marraskuussa 1930 Tailor muutti Stockmannille. Kovat ajat kohtasivat kuitenkin pukimoliikettä uudestaan toisen maailmansodan aikaan. Stockmannilta Tailorin historiasta minulle sähköpostitse kirjoittanut Satu Laurila mainitsi että pula-aikana, vuonna 1945, Tailor ”osti ihmisiltä raakoja kissan ja kaniinin nahkoja vaatteiden turkissomisteiksi.”

tailor1927.jpg

Tailor rekisteröi tämän tavaraleiman vuonna 1927, samoihin aikoihin liike laajentui.

Vuonna 1934 avattiin erikoisosasto virka- ja upseeripukuja varten.

Tailorin asiakkaisiin kuului mm. säveltäjä Jean Sibelius. Minna Kaipaisen [4] mukaan etenkin myöhemmällä iällään Tailor oli luultavasti Sibeliuksen luottovaatettajia. Sibelius teetti Tailorilla ainakin viisi pukua vuosina 1951-1956. Kaipainen arvelee, että että nämä puvut ovat saattaneet olla tilauspukujen sijaan mittapukuja, jotka olivat edellisiä edullisempia.

img_1499

Tailorin työtiloja Stockmannilla [5]

Stockmannin Satu Laurilan mukaan Tailorin jatkaja oli Stockmannin Vestimetric-osasto, joka valmisti mittapukuja. Oy Tailor Ab lopetti luultavasti toimintansa 1960-1970-luvulla. Naisten pukimia valmistanut Stockmannin muotisalonki lopetti toimintansa vuonna 1971.

IMG_1335 (1).jpg

Oy Tailor Ab:n johtaja Matti Arvolan 60-vuotisonnittelu Kangaskauppias-lehdessä vuonna 1943 [6]

Niskamerkkejä:

SASTO-1936-niska.png

1936

IMG_4467

1952

Povilätkiä:

sasto-1936-povi

1936

sasto-1940-povi

1940

IMG_4469

1952


[1] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 24

[2] Esitetty historiaosuus referoitu Tailorin 25-vuotiskertomuksesta. Kuvaste. 1939, nro. 1, s.24-32

[3] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 28

[4] Kaipainen, Minna 2017: ”Sibeliuksen puvut ja pukeutuminen”. Artefactum 8. Helsinki: Artefacta 17.1.2017. Saatavissa http://www.artefacta.fi/tutkimus/artefactum/8

[5] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 29

[6] Kangaskauppias, 1943, nro. 2, s. 13

Tampereen pukutehdas, Tampere

HM_2795_66-detalj.jpg

Tampereen Uusi Waatetusliike vuonna 1910 osoitteessa Kauppatori 21 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2795:66, yksityiskohta)

IMG_1341.jpg

Pukutehtaan tiloja Seurahuoneella v. 1914 [5]

Tampereen pukutehdas oli ensimmäisiä pukutehtaita Suomessa turkulaisen Kestilän Pukimon ohella.

Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].

Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:

Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.

Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].

HM_2881_1375_1_detalj.jpg

Pukutehtaan kyltti näkyy hailakkana tästä kuvasta, joka on vuodelta 1914 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2881:1375:1, yksityiskohta).

Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].

Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].

Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].

Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].

urn nbn fi-vapriikkihttp 3A 2F 2Fwww profium com 2Farchive 2FArchivedObject-2D9070C9-5039-E661-9A50-B3F805FB6756.jpg

Tampereen Pukutehdas Oy:n tehdasrakennus vuonna 1936 osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2549:233)

Yrityshistorian aikajana

Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:

 


Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja,  Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).

Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin.  Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.

Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):

  • 1934: 2977
IMG_7787.jpg

Mainos Maaseudun Tulevaisuudessa, 18.9.1954.

Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:

sarvisnapit

Sarviksen päällystakkinappisarja, 1950-lukua (?). Tampereen museot (TMT 009010)

IMG_7703

Nappi TPT:n ulsterissa, n. 1940-1959 (?)

 

 

Niskamerkkejä:

IMG_7702

n. 1949-1959

Povimerkkejä:

IMG_7700

n. 1949-1959

_MG_0618

n. 1963-1965 (ajoitettu sukuhistorian perusteella)

Kangasmerkkejä:

_MG_0633

n. 1963-1965


[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.

[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.

[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!

[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.

[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82

Päällystakki, ulsteri, *1950-luku, Tampereen pukutehdas

Ajoitus: 1950-luku (?)

Autorin kommentti:

Tämän mallin päällystakkeja löytyy monilta vuosikymmeniltä aina 1900-luvun alusta 1960-luvulle saakka. Vuoritus vaikuttaa 1950-lukuiselta, mutta napit ovat tyyppiä, jota näkyy välillä vanhemmissakin takeissa. Olen huomannut, että päällystakkien napit ovat usein vanhemman näköisiä, kuin itse takit. 1930-luvun tyylisiä himmeitä bakeliittinappeja tapaa välillä muuten 1950-luvulta peräisin olevissa takeissa. Tässä on kyse sellaisesta tapauksesta. Ajoitus perustuu materiaalien ohella kauluskäänteiden malliin, jossa on 1950-luvulle tyypillistä ”ryhdittömyyttä” tai ”lysyä”– tämä siis verrattuna 1920- ja 1930-luvun takkeihin.

Kangas: Paksu musta villakangas

Napit: Himmeää tummaa muovia, jossa hienovarainen kuviointi

Vuorit: Mustaa satiinia, luultavasti asetaattia. Hihavuorit samaa kangasta.

IMG_7699.jpg

IMG_7702

IMG_7700

IMG_7703

IMG_7701