A. V. & S. Hokkanen, Kouvola

img_0991

Kouvolan Sanomat, 02.09.1914 [1]

img_1006

A.V. Hokkasen nekrologi Vaatturi-lehdessä vuonna 1943 [9]

Antti Vilhelm Hokkanen (4.11.1882–9.1.1943) oli Kouvolassa toiminut räätäli. Hänen veljensä Tuomas Hokkanen (7.8.1895–?) ja poikansa Sulo Hokkanen (?–1960) toimivat myös alalla, joista jälkimmäinen jatkoi isänsä liikettä yksin tämän jäätyä eläkkeelle. Antti V. Hokkanen menehtyi sydänhalvaukseen vuonna 1943 [3, 5, 10]. Antti Vilhelm Hokkanen perusti liikkeensä Kouvolaan v. 1905 [12].

Antti V. Hokkanen ja Sulo Hokkanen olivat osakkaita samassa räätäliliikkeessä Kouvolassa ainakin 1930-luvun alusta – ensimmäinen löytämäni maininta A. V. & S. Hokkasesta on vuodelta 1931 [6] – vuoteen 1939. Tänä vuonna A.V. & S. Hokkanen mainostivat vielä Suomen aliupseeri -julkaisussa [7].

img_0994

Kuusisen uutisissa vuonna 1934 annettiin pieni silmäys Hokkasen vaatturisuvun jäseniin [3].

Kuitenkin Suomen kaupparekisteri -julkaisussa rekisteritunnuksella 89,586 vuonna 1940 ilmoitetaan Sulo Ilmari Hokkasen perustaneen vaatturiliikkeensä Kouvolan kauppalaan [11]. Tänä vuonna voidaan olettaa hänen isänsä jääneen eläkkeelle ja pojan ottaneen ohjat omiin käsiinsä. Sulon liike oli etunenässä siviili- ja sotilaspukimo [12, 13].

Tuomas Hokkanen ja Sulo Hokkanen toimivat molemmat Suomen Vaatturiliikkeenharjoittajain Keskusliiton Kymenlaakson jäsenyhdistyksessä. Vaatturi-lehdessä [4] mainitaan, että 24.2.1944 pidetyssä vuosikokouksessa yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajan pestiä valittiin jatkamaan T. Hokkanen ja sihteerin S. Hokkanen. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena voi mainita sen, että ”raatimies H. Mäkinen” toimi vuosikokouksen puheenjohtajana ja hänet valittiin myös johtokuntaan keskusliiton asiamieheksi. Artikkeliin hänestä voi tutustua täällä. Samaiseen johtokuntaan valittiin myös A. Teikari, joka on luultavasti sukua jo käsittelemällemme J. Teikarille.

Tuomas Hokkanen toimi ainakin Kuusankoskella ja Kouvolassa. Ensimmäinen löytämäni mainos hänen toiminnastaan löytyy vuoden 1919 Kouvolan Sanomista [8].

Hokkasten vaatekauppa jatkoi radallaan, kun Muotitalo Hokkanen perustettiin vuonna 1955. Liike lakkautettiin vuoden alussa 2016 [12]. Radio Suomi Kotka haastatteli lakkauttamisen tiimoilta Sulo Hokkasen poikaa, kauppaneuvos Ilmari Hokkasta. Haastattelu on kuunneltavissa täällä.


[1] Kouvolan Sanomat, 02.09.1914, nro 35, s.1

[2] Kouvolan Sanomat, 19.10.1910, nro 42, s.1

[3] Kuusisen uutiset, 01.05.1934, nro 36, s. 5

[4] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.03.1944, nro 3, s.12

[5] Kuusisen uutiset, 01.03.1943, nro 1-2, s. 16

[6] Suomen aliupseeri, 01.12.1931, nro 23-24, s. 66

[7] Suomen aliupseeri, 10.11.1939, nro 20, s. 36

[8] Kouvolan Sanomat, 11.11.1919, nro 86, s. 4

[9] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.01.1943, nro 1, s. 14

[10] Etelä-Suomen Sanomat, 26.03.1960, nro 84, s. 11

”Varajäseniksi kunnan metsälautakuntaan edesmenneen Sulo Hokkasen tilalle valittiin majuri Arttur Kalpamaa…”

[11] Suomen kaupparekisteri: virallisen lehden liite, 01.01.1940, nro 20, s. 21

[12] Radio Suomi Kotka: Muotitalo Hokkanen lopettaa vaatteiden vähittäiskaupan. Kirsi Partanen. 15.1.2016. http://areena.yle.fi/1-3255332 (haettu 2.12.2016)

[13] Suomen Sotilas, 30.09.1943, nro 18, s.31

L. Eskola, Turku

Leskola1889.jpeg

L. Eskola julistettiin räätälimestariksi Turussa, 20.8.1889 [1]


L.Eskola1894

Eskola siirtyy toimimasta lainatulta, R. Janssonin toiminimeltä, omalle toiminimelleen. v. 1894 [4]

Lauri Eskola oli Turussa toiminut räätälimestari. Eskola saavutti mestarin nimikkeen vuonna 1889. Vuodesta 1890 tämä harjoitti toiminimellä R. Janssonin räätäliliike ja aloitti omalla nimellään toimimisen vuonna 1894. Tämä liike aloitti toimintansa uudessa osoitteessa Iso Hämeenkatu 22. Omaa liikettään Eskola ehti pitää 18 vuotta.

Registeringstidning för varumärken -julkaisussa vuonna 1912 ilmoitetaan räätälimestari L. Eskolan kuolemasta. Ilmoituksen mukaan liikettä jatkoi vainajan leski Augusta Eskola, eikä toiminimeä muutettu toiseksi. Muutos toiminimeen tapahtui kuitenkin vuonna 1918 kun leikkaajana liikkeessä vuodesta 1905 toiminut Gustaf Emil Lindgren osti Eskolan räätälilikkeen ja muutti sen nimen muotoon L. Eskolan jälk. Räätälinliike, omist. G. Lindgren. Vaatturi-lehden mukaan Lindgren oli jo toiminut liikkeen hoitajana Eskolan poismenosta lukien [6,7,8]. Yrityksen nimi oli virallisesti yllä mainittu, mutta mainoksissa yritys käytti myös muotoa L. Eskola (Omist. Emil. Lindgren). 

Vuonna 1890 Lauri Eskola otti osaa varsin koomiseen kinasteluun toisen vaatturin kanssa paikallisessa Aura-lehdessä. Lounas-niminen lehti keräsi mielipidekirjoitukset ja vastineet yhteen ja kuvasi koko tapahtumaa sanoilla sota rauhan aikana ja saksimiehet tukkanuottasilla. Voit lukea jutun alta. Olen käsitellyt kuvaa helpottaakseni luettavuutta. Klikkaa suurentaaksesi.

L.Eskola.Rasanen.kina

Turkulaiset räätälit kinastelivat ”parhaimman räätälin” tittelin käyttämisestä vuonna 1890 [5]


L.Eskola1897

1897 [3]

L. Eskolan liike oli Turun vuoden 1920 räätälilakon keskiössä. Uusi Aura -lehdessä helmikuussa 1920 uutisoitiin orastavasta räätälien lakosta. Turkulaisissa räätälilikkeissä työskentelevät räätälit sanoivat työsopimuksensa irti työnantajien torpattua räätälien 100 prosentin palkankorotusvaatimuksen. Eskolan liikkeessä tapahtui samoihin aikoihin sopimuksenvastainen työntekijöiden irtisanoutuminen, johon otti osaa yli puolet työntekijöistä. Työnantajat linjasivat, että laiton massairtisanoutuminen tulisi perua ennen palkkaneuvotteluja. Yleinen räätälilakko alkoi 11.6.1920. Lakkolaisten vaatimuksena oli 200 prosentin korotus entisiin palkkoihin. Työnantajien aikaisemmin lähettämään kirjelmään, jossa tarjottiin työntekijöille 50 prosentin palkankorotusta, torjuttiin. Lakko päättyi lähes kahta viikkoa myöhemmin, 22.6.1920. Räätälityöntekijät suostuivat lopulta työnantajien ehdotukseen 100 prosentin korotuksesta  [9–14].

IMG_1134 (1).jpg

Eskolan liikkeen jatkajan, Emil Lindgrenin, onnittelukirjoitus Vaatturi-lehdessä vuonna 1931 [8]

Tunnettuja asiakkaita

  • konsuli Alfred Jacobsson, Turku (1841–1931) [20]
  • Gustaf Wilhelm Wilén, Turku (1835–1919) [20]

Tunnettuja osoitteita ja puhelinnumeroja:

  • 1894: Iso Hämeenkatu 22 [4]
  • 1899: Iso Hämeenkatu 18 [15]
  • 1904: Aurakatu 5 [19]
  • 1911: Venäjänkirkkokatu 23 [16]
  • 1927-1939: Yliopistonkatu 23 [17, 18]

Puhelinnumero on ollut tänä aikana tiedettävästi sama: 570

Tunnettuja povimerkkejä:

IMG_7858

Smokkitakki v. 1926

Tunnettuja niskamerkkejä:

img_1083

Frakkitakki, arviolta 1918–1920


[1] Sanomia Turusta, 21.08.1889, nr. 194, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/412661/articles/1852664#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[2] Uusi Aura, 06.11.1910, nr. 258A, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/803949/articles/1852658#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[3] Uusi Aura, 19.12.1897, nr. 294, s. 4
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/743220/articles/1852659#?page=4
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[4] Aura, 05.06.1894, nr. 64, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/711279/articles/1852663#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[5] Lounas, 19.12.1890, nr. 98, s. 3
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/123187#?page=3
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[6] Registeringstidning för varumärken, 01.01.1912, nro 482, s. 2

[7] Kauppalehden protestilista, 01.01.1918, nro 34, s. 7

[8] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.05.1931, nro 5, s. 7

[9] Uusi Aura, 24.2.1920, nro 53, s. 2

[10] Uusi Suomi, 26.2.1920, nro 47, s. 6

[11] Uusi Aura, 2.3.1920, nro 27, s. 6

[12] Uusi Aura, 12.6.1920, nro. 69, s. 3

[13] Uusi Aura, 11.6.1920, nro. 150, s. 3

[14] Uusi Aura, 23.6.1920, nro. 160, s. 2

[15] Adresskalender för Åbo stad, 1899, s. 146

[16] Tidning för handtverk och industri, 17.10.1911, nro. 10, s. 32

[17] Käsityö- ja teollisuuslehti, 1.3.1927, nro. 3, s. 8

[18] Vaatturi, 1.7.1939, nro. 7, s. 14

[19] Uusi Aura, 25.8.1904, nro 196, s. 1

[20] Brunow-Ruola, Marjo. 2001. Hélenè ja Augusta, Porvariston elämää Turussa 1870–1920. Keuruu: Otava. s. 53.

Tampereen pukutehdas, Tampere

HM_2795_66-detalj.jpg

Tampereen Uusi Waatetusliike vuonna 1910 osoitteessa Kauppatori 21 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2795:66, yksityiskohta)

IMG_1341.jpg

Pukutehtaan tiloja Seurahuoneella v. 1914 [5]

Tampereen pukutehdas oli ensimmäisiä pukutehtaita Suomessa turkulaisen Kestilän Pukimon ohella.

Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].

Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:

Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.

Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].

HM_2881_1375_1_detalj.jpg

Pukutehtaan kyltti näkyy hailakkana tästä kuvasta, joka on vuodelta 1914 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2881:1375:1, yksityiskohta).

Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].

Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].

Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].

Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].

urn nbn fi-vapriikkihttp 3A 2F 2Fwww profium com 2Farchive 2FArchivedObject-2D9070C9-5039-E661-9A50-B3F805FB6756.jpg

Tampereen Pukutehdas Oy:n tehdasrakennus vuonna 1936 osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2549:233)

Yrityshistorian aikajana

Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:

 


Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja,  Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).

Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin.  Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.

Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):

  • 1934: 2977
IMG_7787.jpg

Mainos Maaseudun Tulevaisuudessa, 18.9.1954.

Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:

sarvisnapit

Sarviksen päällystakkinappisarja, 1950-lukua (?). Tampereen museot (TMT 009010)

IMG_7703

Nappi TPT:n ulsterissa, n. 1940-1959 (?)

 

 

Niskamerkkejä:

IMG_7702

n. 1949-1959

Povimerkkejä:

IMG_7700

n. 1949-1959

_MG_0618

n. 1963-1965 (ajoitettu sukuhistorian perusteella)

Kangasmerkkejä:

_MG_0633

n. 1963-1965


[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.

[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.

[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!

[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.

[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82

J. Teikari, Kouvola

IMG_7706.jpg

Jooseppi Teikarin 50:n ikävuoden kunniaksi kirjoitettu juttu Kuusisen uutisissa v. 1935 [5]

Kouvolassa pidempään toiminut J. Teikari mainitaan aloittaneen – tai ainakin rekisteröineen – vaatturiliikkeensä Registeringstidning för varumärken -julkaisussa vuonna 1914 [1]. 

Teikari mainosti eri lehdissä 1930-luvulla, esimerkkeinä Suomen Poliisilehti [2] ja Hakkapeliitta-lehti [3]. Hän erikoistui mainosten perusteella siviilivaatetuksen ohella myös virkapukujen ja univormujen valmistukseen.

Teikari mainitaan myös vuoden 1920 Vaatturi-lehdessä [4].

J. Teikarin liikkeen puhelinnumero oli Kouvolassa vuonna 1936, 10. [3]

Tunnettuja niskamerkkejä:

IMG_7687

Arviolta n. 1920-luvun alkupuolen smokkitakista löytyvä merkki

SATEI_niska.jpg

Smokkitakista vuodelta 1929

Povilätkiä:

satei_povi

Smokkitakki


[1] Registeringstidning för varumärken, 01.01.1914, nr. 562, s. 63

[2] Suomen poliisilehti, 30.09.1933, nr. 18, s. s35

[3] Hakkapeliitta, 24.11.1936, nr. 47, s.30

[4] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.10.1920, nr. 10, s. 10

[5] Kuusisen uutiset, 01.04.1935, nr. 44, s.14 

 

Emil W. Helenius, Viipuri

emilhelenius.jpeg

1888 [3]

W. Helenius toimi Viipurissa ainakin vuosina 1887–1898 [1]. Hänen poikansa jatkoi liikettä v. 1899 isänsä menehdyttyä [2]. Sukupolvenvaihdoksen johdosta liikkeen nimi muuttui muotoon Emil W. Helenius. Emil oli ilmeisesti kouluttautunut leikkaajaksi Lontoon West-Endissä [4].

Emil. W. Heleniuksen toimiaika oli vähintään vuosina 1899–1914 (loppuvuosi, ks. kuva alla). Emil mainosti vaatturityötään Wiborgs Nyheterissä ainakin vielä vuonna 1903 [5]. 

Emil W. Helenius on toiminut ainakin seuraavissa osoitteissa:

  • 1899 Torkkelinkatu 4 (Torkelsgatan) [2] 
  • 1903 Aleksanterinkatu 12 (Alexandersgatan) [5]
emilhelenius1899.jpeg

1899 [2]

Povitaskumerkki:

IMG_7696

T.J. Tainiolle tehty saketintakki v. 1914

[1] Östra Finland, 23.08.1887, nr. 193A, s. 4
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/487187/articles/1842625#?page=4
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[2] Wiborgs Nyheter, 01.05.1899, nr. 24, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/600081/articles/1842626#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[3] Östra Finland, 31.08.1888, nr. 203, s. 4
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/489399/articles/1840637#?page=4
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[4] Wiborgsbladet, 18.09.1898, nr. 216, s. 2
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/592038/articles/1842627#?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[5] Wiborgs Nyheter, 21.12.1903, nr. 296, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/808106/articles/1842628#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

Takki, saketin, 1914, Emil W. Helenius, Viipuri

Ajoitus: 1914

Kangas: Musta villabarathea

Napit: Mustaa muovia, nelireikäiset, korkeakiiltoiset, jossa painettu kruseeraus

Vuorit: Mustaa villa-silkkisekoitetta (?), jossa kulkee kuosiin kudottua raitaa (villa/silkki). Hihavuorit puuvillatoimikasta, jossa värillisiä raitoja.

IMG_7694.jpg

IMG_7696

IMG_7695

IMG_7697

 

 

Kestilän Pukimo O.Y.

kestilasuomalainen.jpeg

*1920 [1]

kestilasuomalainenmainos.jpeg

1920-luku [2]

kestilapukimo.jpeg

1930-luku? [3]

Toiminut Turussa 1911-1989. Valmistanut miesten ja naisten valmisvaatteita.

  • 1911: Suomalainen Pukimo, H. Kestilä (Venäjänkirkkokatu 26, Turku)
  • 1923: Miesten pukujen tehdasmainen valmistus aloitetaan [4]
  • 1928: Nimi muutetaan muotoon Kestilän Pukimo [4] (Linnankatu 28, Turku)
  • 1934: Osoitteeksi muuttuu Brahenkatu 20, Turku.
  • 1955: Vähittäismyynti erotettiin omaksi toimiyksikökseen, jonka nimeksi tuli Kestilän Myymälät Oy

Puhelinnumerot:

1920-luku

  • 3 31 & 26 81 [1]

Wikipedia:

Iin pitäjästä Oulun pohjoispuolelta Turkuun 1800-luvun lopulla muuttanut Henrik Kestilä sai työpaikan Maria Kraftmanin kangaskaupasta ja jatkoi myös uuden omistajan palveluksessa, kunnes 1903 osti liikkeen itselleen. Nimeksi tuli H. Kestilän kangas- ja lankatavarain kauppa. Henrik Kestilä menehtyiraitiovaunun töytäisemänä 1910, mutta liikkeen jatkajaksi muutti Huittisten kansanopistossa opettajana toiminut Henrikin poika Heikki Kestilä.[2] Hän jatkoi isänsä työtä kauppiaana, mutta perusti yrityksen nimeltä Suomalainen Pukimo elokuussa 1911 alkaakseen ompeluttaa valmisvaatteita.[1]

Kestilän kotona Humalistonkatu 3:ssa työskenteli aluksi vain räätälimestari Hjalmar Rytsälä. Hän leikkasi kankaat, jotka toimitettiin sitten kotiompelijoille eri puolille kaupunkia. Pian perustettiin ompeluosasto Yliopistonkatu 26:ssa sijainneen myymälän yläkertaan, josta se laajeni muihin lähirakennuksiin.[1]

1920-luvun lopussa Kestilän Pukimoksi muuttunut yritys sai uudet tuotantotilat Linnankatu 8:sta, jossa aloitettiin miesten valmispukujen valmistus. Vuonna 1934 yritys siirsi tuotantonsa Brahenkatu 20:n entiseen kenkätehtaaseen. 1930-luku oli Kestilän vahvaa kasvuaikaa sekä tuotannossa että myynnissä. Vuosikymmenen lopulla yrityksellä oli omat myymälät Turussa, Helsingissä, Viipurissa, Porissa ja Kotkassa ja se työllisti lähes 500 henkeä.[3][1] Yrityksen toimitusjohtajana vuosina 1928–1945 oli Aapo Laurén, joka perusti sitten oman saman alan yrityksen, Kudos Oy Silon.[4]

Vuonna 1956 Kestilä rakennutti arkkitehti Olli Kestilän suunnitteleman uuden tehtaan Turun keskustaan, Brahenkadun ja Läntisen Pitkänkadun kulmaan. Siellä työskenteli enimmillään noin 700 henkilöä.[3] Olli on yksi kauppaneuvos Heikki Kestilän pojista; muut ovat toimitusjohtajana toiminut Eero Kestilä ja muun muassa turkisosastoa johtanut Kalevi Kestilä.[1]

Povimerkit

IMG_7677

1940-1950 (?)

IMG_7759.jpg

1940-1950 (?)

Niskamerkit:

IMG_7676

1940-1950 (?)

IMG_7758.jpg

1940-1950 (?)

Muita merkkejä:

IMG_7773.jpg

Kestilän pukimon flanellihousuista saatta löytyä tällainen merkki [5]. Raportoithan meille, jos näet kyseistä merkkiä luonnossa.

Kestilän pukimon flanellihousuista saattaa löytyä tämän kaltainen merkki [5]. Raportoithan meille, jos näet kyseistä merkkiä luonnossa.

[1] Naisten ja herrain pukuneulomo, 01.01.1920, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346791#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[2] Täydellinen vaatturiliike, , s. 2
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/346797#?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[3] 10 minuuttia Kestilän Pukimossa, , s. 2
http://digi.kansalliskirjasto.fi/pienpainate/binding/347233#?page=2
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[4] Maaseudun Tulevaisuus, 09.09.1971, nr. 103, s. 5.

[5] Muoti ja käytäntö: Kestilän pukimo oy:n ja Kudos oy Silon asiakaslehti, 01.01.1938, nr. 1, s. 15.