Viime viikolla pääsin käymään Museoviraston kokoelma- ja konservointikeskuksessa jopa kaksi kertaa. Keskiviikoksi olin saanut kutsun saapua katsomaan tutkijatohtori Alex Snellmanin tämänhetkisen tutkimusprojektin etenemistä. Saavuin kokoelmakeskukseen Helsingin yliopiston käsityötieteen oppiaineen edustajien Päivi Fernströmin ja Riikka Räisäsen ohella. Alex Snellmanin tutkimusprojekti, Keisarivallan vaatteissa: siviiliunivormuilla luotu yhteiskunta 1809–1917, käsittää yli kahdeksankymmenen virkapuvun kartoittamisen ja tutkimisen. Alex Snellman, joka koordinoi esinetutkimusverkosto Artefactan toimintaa, väitteli Suomen aatelista vuonna 2014.

Kokoelmakeskuksessa oleva, tutkijan väliaikainen studiotila. Alex Snellman (oikealla), Päivi Fernström (vasemmalla) ja Riikka Räisänen (oikealla).

Elias Lönnrotille kuulunut sortuutti-mallin virkapuku. Lönnrot toimi Helsingin yliopiston Suomen kielen professorina 1854–1862.

Kansallismuseon kokoelmiin kuuluvia virkapukuja.

Toinen vierailu koski Artefactan järjestämää Pintaa syvemmälle II –työpajaa, jossa pyrittiin tiivistämään tutkijoiden ja konservaattoreiden yhteistyötä. Tämä on toinen kerta, kun Artefacta järjestää kyseisen työpajan. Olin mukana myös viime vuonna, mutta tällä kertaa otin osaa eri työpajaan. Työpajojen ajatuksena on ollut tutustuttaa osanottajat konservaattoreiden erilaisiin tutkimusmenetelmiin. Nämä jakautuivat kolmeen erilaiseen ryhmään: (1) FTIR- eli infrapunaspektroskopia, jolla voidaan tutkia orgaanisia yhdisteitä, (2) XRF- eli röntgenfluorosenssispektroskopia, jolla voidaan tutkia epäorgaanista materiaalia ja (3) mikroskopiaa, jolla toki voidaan tutkia mitä erilaisimpia asioita, mutta tämä menetelmäpaja keskittyi mikroskopian käyttöön kuitujen tunnistuksessa. FTIR-työpajan ohjasi Krista Hackzell, XRF-työpajan piti Kirsi Perkiömäki ja mikroskopiapajan puolestaan Jenni Suomela.

Osanottajia Pintaa syvemmälle II –työpajaan kokoelmakeskuksessa ennen siirtymistä varsinaisiin työpajoihin.

Koska edellisellä kerralla olin ottanut osaa mikroskopiatyöpajaan, halusin tutustua paremmin FTIR-menetelmään, jota olen jo itsekin hieman hyödyntänyt vaatturitietokannassa. Työpaja paransikin omaa ymmärtämystäni tutkimusmenetelmästä ja antoi paremmat avaimet Fourier-muunnos infrapunaspektrien tulkitsemiseen. Tähän mennessä olen ollut täysin referenssispektrien varassa.

Krista Hackzell piti FTIR-työpajan, jossa ensin tutustuttiin teoriaan ja sitten päästiin itse asiaan.

FTIR-spektroskopia ampuu infrapunasäteen haluttuun näytteeseen ja siitä takaisin heijastuvien säteiden perusteella laite piirtää spektrin. Spektrissä näkyvät piikit korreloivat erilaisten orgaanisten yhdisteiden sidosten kanssa, joten siitä voi paljain silmin havaita esimerkiksi hiilivety-yhdisteet, alkoholiryhmät ja proteiinit. Sain työpajasta varsin paljon irti, sillä sain erään minulle paljon vaivaa aiheuttaneen spektrin vihdoin tunnistettua!

Hackzell ohjastaa FTIR-laitteen käytössä. Osanottajat saivat analysoida omia näytteitään.

Ongelmia tuottanut spektri osoittautui kaseiini-formaldehydiksi eli galaliitiksi. Näyte on otettu Stockmannin yhteydessä toimineen Oy Tailor Ab:n, vuonna 1940 valmistaman smokin napista.

Ja lopuksi vielä mainittava mainio lahjoitus. Vaatturitietokanta sai haltuunsa saksalaisen miesten liinavaatekaavoja sisältävän kirjasen, josta löytyy ohjeet mm. yöpuvuille ja kauluksille. Toinen kirja on tekstiiliteollisuuden prosesseista paljon kirjoittaneen Emil J. Simolan Sidosoppi 1920-luvulta. Suurkiitokset tästä lahjoituksesta Rinna Saramäelle!