Takki, puvun, 1928-1931, Heikkilä & Kestilä OY, Tampere

Ajoitus: n. 1928-1931

Kangas: Harmaa villakangas, jossa violettia raitaa. Vuoritus violetinharmaata puuvillakangasta, jossa satiinisidos. Hihavuori luonnonvalkoista, satiinisidoksista puuvillakangasta.

Napit: Nelireikäiset, vaaleanruskeat, luultavasti kivipähkinää (corozo, tagua).

_MG_6740

Takki on hyvä esimerkki 1920-luvun muodista. Tyköistuvaa takkia on topattu vain vähän olkapäistä ja kauluskäänteet ovat kapeahkot. Pystykaulus on leikattu vaakasuoraan ja se muistuttaa hieman ns. fishmouth-kalansuukaulusta,

_MG_6747

Japaninpuupähkinää käytettiin yleisenä nappimateriaalina ennen muovinappien tuloa. Napit tuotiin ulkomailta ja ne olivat edullisiä pitkään vielä muovinappienkin aikana.  Tuontinapit olivat Suomessa luonnollinen valinta varhaisille pukutehtaille kuten Heikkilä & Kestilälle.

_MG_6742

Pula-ajan takin säilyminen meidän päiviimme saakka on varsin harvinaista. Vähät vaatteet käytettiin loppuun asti ja kysynnän laskun myötä myös valmistusmäärät vähenivät. Monet tehtaat sulkivat lopulta ovensa. Heikkilä & Kestilä selvisi lamasta fuusioitumalla.

_MG_6743

Kangas on tyypillinen 1920-luvulle, jolloin vaatteet saattoivat olla yllättävän värikkäitä. Voimakas violetti raita pukukankaassa olisi jopa tänä päivänä rohkea valinta. Boardwalk Empire -sarjassakin nähtyä pukuloistoa ei ehkä saavutettu Suomessa, mutta täysin aneemista ei kotimaan muoti silti ollut.

_MG_6746

Takin vuorin paikkaus kertoo lama-ajan ahdingosta enemmän kuin tuhat sanaa. Säilyneet vaatteet 1920-1930-lukujen vaihteesta ovat yleensä juhlapukuja, sillä niiden käyttö oli harvempaa. Arkipuvun takin säilyminen on erittäin harvinaista tältä ajalta ja siihen nähden sen kunto on yllättävän hyvä. Huonokuntoisempi takki olisi luultavasti laitettu uusiokäyttöön.

_MG_6744

Tätä merkkiä Heikkilä & Kestilä käytti noin vuodesta 1928 vuoteen 1931 asti. Lama alkoi Amerikassa vuonna 1929. Suomessa pula-aika kesti noin 1930-luvun puoliväliin saakka (laman pituudesta ei selkeää yksimielisyyttä).

Irtokalvosimet, 1923-1933, O.Y. Paitatehdas Juselius, Turku

Ajoitus: n. 1923-1933 (leima käytössä)

Kangas: Tärkätty puuvillakangas

_MG_6670.jpg

Irtokalvosimet kiinnitettiin paitaan samoilla kalvosinnapeilla, millä itse kalvosimetkin suljettiin.

Luento Espoon työväenopistossa 23.10

17881164_1849523368641225_1201550417117315072_n.jpg

Ote kirjasta Jokamiehen vaatekaappi – lupa pukeutua! (Kikka Seppä. LIKE: 2017)

Espoon työväenopisto järjestää Wanhat tawarat & Design –luentosarjan tänä syksynä. Sarjan osana pidän 23.10. luennon vintagesta ja miesten pukeutumisesta 1900-luvun alussa. Luentosarjan hinta on 59€, yksittäiselle luennolle voi osallistua 15 euron hintaan.

  •  25.9. Studiolasi lasinpuhaltajan silmin, lasitaiteilija Marja Hepo-aho ja lasinpuhaltajamestari Kari Alakoski.
  • 2.10. Tarinankerrontaa postimerkeillä, keräilijä Ulla Kemppilä
  • 9.10. Oiva Toikka muotoilijana, Designmuseon amanuenssi Susanna Thiel
  • 23.10. Vintage: miesten pukeutuminen 1900-luvun alkupuolella, FM, vintageasiantuntija Lassi Patokorpi
  • 30.10. Keräilijöiden omien kohteiden esittelyä
  • 6.11. Japanilainen Imari posliini, keräilijä Oliver Backman
  • 13.11. Menneisyyden metsästämistä metallietsimellä, kokemuksia tv-dokumenttisarjan tekemisestä ja esinelöytöjä viikinkiajalta nykypäivää, metallietsijä ja historiaintoilija Pekka Kupila

Tämän linkin kautta pääset työväenopiston sivuille. Tervetuloa mukaan!

Tupakkatakki, 1940-luku, Kauranen OY, Tampere

Ajoitus: 1940-luku

Kangas: Oranssi villakangas, ruskea viskoosisatiini. Vuorikankaat selluloosapohjaisia. Päävuoritus toimikassidoksinen. Hihavuoressa kolmiryhmäinen tumma raidoitus vaalealla pohjalla.

Napit: Nelireikäiset. Ruskeaa tekoainetta, jossa sarvea imitoiva kuviointi. Selluloidi tai kaseiini (ei testattu).

_MG_6632

Tupakkatakissa on shaalikaulukset ja harvinainen, korkealle ulottuva 2×4-napitus. Takki saa näiden ansiosta hieman vanhahtavan, viktoriaanisen ilmeen, sillä molempia suosittiin 1800-luvun lopulla. Tupakkatakilla suojattiin vaatteita tupakansavulta ja sen kanssa saatettiin käyttää erityistä tupakkahattua tai –myssyä hiuksien suojaamiseen. Tämä päähine pohjautui usein turkkilaiseen fetsiin.

_MG_6635

Takki on viimeistelty kauluskäänteiden, kalvosimien ja taskunsuiden kohdilta ruskealla tekosilkillä, jossa on satiinisidos.

_MG_6634

Halkioton leikkaus on hyvin tyypillinen tälle ajalle. Tupakkatakkia näkee usein yhdistettynä smokkiin, jonka takin tupakkatakki tällöin korvaa. Tupakkatakki teki epämuodollisesta iltapuvusta tällöin vielä rennomman. Yleensä tupakkatakkia käytettiin kotona tai miesten kesken. Tästä syystä se tunnettiin kotitakkina, mitä nimitystä on tänä aikana käytetty luultavasti yleisemmin.

_MG_6637

Näin kotitakkia luonnehdittiin 1930-luvun etikettilehtisessä:

Kotitakkia on käytetty jo hyvin kauan, ja vaikka sitä pidetääkin ylellisyystavarana eräissä piireissä, niin se on sekä hyödyllinen että käytännöllinen vaateparsi. Sotilashenkilöt, joiden vaatetus kotioloissa korkeine takinkauluksineen on kuuma ja epämukava, käyttävät sitä paljon. Samoin perheenisät ja kaikki ne henkilöt, jotka kotana [sic] haluavat olla mukavammin ja kodikkaammin puettuna [1].

_MG_6638

Tupakkatakin yleinen materiaali Suomessa oli villa, sillä kotitakkina sen tuli lämmittää kantajaansa vilpoisissa huoneistoissa aikana, jolloin ei vielä tunnettu keskuslämmitystä.


[1] Miten pukeudun, Veljekset Viljanen. (KK)

Irtokalvosimet, 1890-1910-luku, C. Fr. Juselius Paitatehdas, Turku

Ajoitus: n. 1890-1910-luku

Kangas: Tärkätty puuvillakangas

_MG_6668.jpg

Irtokalvosimia käytettiin, sillä niitä oli helpompi pestä ja huoltaa kuin kiintokalvosimia. Tärkättyyn pintaan lika ei tarttunut yhtä helposti, kuin huokoiseen, pehmeään, tärkkäämättömään puuvilla-, tai pellavapintaan. Kun kalvosimet likaantuivat, lika ei kiinnittynyt itse kankaaseen, vaan jäi pesun yhteydessä irtoavaan tärkkiin.

Solmio, 1950-1960-luku, Espee Solmio Oy, Helsinki

Ajoitus: n. 1955-1965

Kangas: Silkki

_MG_6723.jpg

1950-luvun lopulla solmiot kaventuivat ja 60-luvulla ne olivat kapeimmillaan. Tämä rykmenttiraitainen solmio on luultavasti 50-60-lukujen vaihteesta.

_MG_6724.jpg

Solmioiden valmistajaa on yleensä hyvin vaikea selvittää. Tässäkin solmiossa valmistaja on merkinnyt tuotteensa ainoastaan pienellä, käyttöönoton yhteydessä poistettavalla pahvilapulla. Luonnonsilkkiä ryhdytään mainostamaan hyvänä solmiomateriaalina juuri 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Yleisimpiä solmiomateriaaleja olivat viskoosi, asetaatti ja silkki.

Frakkipaita, 1940-luku, O.Y. Paitatehdas Juselius, Turku

Ajoitus: n. 1947-1949

Kangas: Puuvillatehtaiden myyntikonttorin Madapollan-puuvillapalttina ja ulkomainen puuvillapikee.

Napit: Ei nappeja. Pakkauksessa käytetty kaulus- ja kalvosinnappi alumiinia.

_MG_6664

Paidassa on yhä luultavasti alkuperäinen tärkkäys.

IMG_2551

Joskus sitä osuu kultasuoneen! Kansanhuoltoministeriön hintaosaston arkistoiduista dokumenteista löytyi Espis 1 -paidan kustannelaskelmat kangasnäytteineen. Asiakirjoista selviää esimerkiksi kankaan ostohinta ja paidan vähittäismyyntihinta.

_MG_6674

Vain etumus ja kalvosimet ovat tärkätyt.

IMG_2553

Yhtä paitaa varten tarvittiin edellä mainitun listan lisäksi oheistarpeina mm. 3,5 metriä sveitsiläistä kangasta etumuksen vuoraukseen.

_MG_6676

Alkuperäinen alumiininappi kalvosimessa.

IMG_2552

Lähikuva laskelmaan liitetyistä kangasnäytteistä.

_MG_6677

Espis 1 -frakkipaitaa valmistettiin hinnanvahvistushakemuksien mukaan ainakin vuosina 1947-1949. Numero 38 viittaa kauluksen mittaan ja oli pienin valmistettu koko. Paitoja valmistettiin Joutsenpaita-tuotemerkin alla.

IMG_2555

Kustannukset on eritelty myös palkkojen osalta.


Kansallisarkisto. Kansanhuoltoministeriön hintaosaston arkisto. Hinnanvahvistushakemukset ja -päätökset toiminimittäin. Juselius OY, Paitatehdas. 1947–1949.

 

 

 

Irtokauluspaita, 1930-luku, OTK, Helsinki

Ajoitus: n. 1930-luku (?)

Kangas: Vaaleansinisellä pohjalla valkoista, mustaa ja violettia raitaa, palttinasidos. Rintavuori ohutta pellavapalttinaa.

Napit: Helmiäisnapit.

_MG_6695.jpg

Tässä OTK:n paitatehtaan paidassa on etumuksessa kolme nappia, yleinen on myös kaksinappinen etumus. Paita on päälle pujotettavaa mallia, jota pidettiin takkimallia parempana. Kaksinkertaiset kalvosimet. Oikeaa hihaa on paikattu hauskasti eri paitakankaalla.

_MG_6696.jpg

Rintavuori antaa ryhtiä etumukselle. 1900-luvun alkupuolella oltiin totuttu tärkättyihin etumustoihin. Luultavasti kankaan ohentuessa ja tärkkäyksestä luovuttaessa oli luontevaa jäykistää etumusta esimerkiksi rintavuorin avulla.

_MG_6697.jpg

Selän hartiakappaleeseen on leikattu koketti eli kaarroke. Selkäkappaleen kangasta on koottu laskoksiin hartioille. Kevyesti pussittava selkäosa antaa käsille liikkumavaraa.