Ajoitus: 1950-luku
Kangas: ulkomaista selluloosa-asetaattia tai viskoosia
Tietoa tämän merkinnän käyttöajankohdasta ei ole löytynyt. Solmion kuosi ja malli viittaavat kuitenkin 1950-lukuun.
Solmio, 1950-luku, Espee Solmio O.Y., Helsinki
1950-luku
Puku, 1950-luku, Tampereen Pukutehdas O.Y., Tampere
Ajoitus: n. 1950-luvun alkupuoli.
Kangas: Vaaleansininen villagabardiini
Napit: Mustaa varhaista muovimassaa, reunalliset, nelireikäiset, mahdollisesti Sarviksen tuotantoa. Mahdollisesti kaseiinimuovia.
Vuorit: Hieman violettiin taittuvaa harmaata tekosilkkiä toimikassidoksella, luultavasti viskoosia. Hihavuorit vaaleaa selluloosapohjaista tekokuitua loimivaltaisella satiinisidoksella, luultavasti viskoosia. Hihavuorissa kuosiin kudottu, musta raita kolmen ryhmissä.
Puku on hyvä esimerkki sodanjälkeisestä bold look -tyylistä, johon kuului väljä, kaksirivinen, alimmasta napista napitettava takki. Sininen, kevyt gabardiinikangas oli suosittu kesätakkikangas jo 1930-luvulla.
Tampereen Pukutehtaan mainoksessa vuodelta 1953 esiintyy Kipparikvartetti, joista keskimmäisellä jäsenellä (Eero Väre?) on päällään kevätkauden puku samanlaisella leikkauksella [1].
Kankaan keveys näkyy tavasta, jolla se muodostaa runsaita laskoksia, ja rypistyy herkästi. Huomaa, että tehdastekoisen takin olkasaumat eivät ole viistot, sillä ne eivät näy selkäpuolelle tässä kuvassa. Vanhemmissa ja erityisesti räätälitekoisissa puvuissa kappaleiden leikkaus oli erilainen, mistä syystä olkasaumat yleensä ulottuivat viistosti selkäpuolelle.
Nämä ”sädenapit” ovat luultavasti Sarviksen tuotantoa. Sama malli oli erittäin yleinen sodanjälkeisissä puvuissa ja työvaatteissa.
Hihavuorikangas on mahdollisesti suomalaista. Hihasilkkeinä myytäviä kankaita valmistivat ainakin tamperelaiset puuvillatehtaat ja niitä kaupattiin Puuvillatehtaitten myyntikonttorin eli PMK:n kautta.
Tampereen pukutehtaan merkki on säilynyt muuttumattomana käyttöönotostaan lähtien, v:sta 1925.
Housuissa on lyhyehköt käänteet eli upslaakit. Vyölenkkien ja hieman matalammalle asettuvien housujen takia olkainten kiinnitys takaa on erillisten kangassoirojen varassa. Koska housut olivat tavallista matalavyötäröisemmät, vanhat olkaimet eivät olleet välttämättä tarpeeksi pitkiä. 1950-luvulla olkaimettomuus oli muodikasta erityisesti kesällä ja rennossa vaatetuksessa.
Perinteisesti olkainten napit sijoitettiin housunkauluksen ulkopuolelle. Jos housuissa oli vyölenkit, napit kiinnitettiin sisäpuolelle. Takaosassa napit sijoitettiin kuitenkin usein silti ulkopuolelle.
Housujen takaosassa oleva musta kangassoiro on tarkoitettu olkainpidennysten piilottamista varten. Huomaa, että housunkauluksen vuoraus on tehty erityisellä kankaalla, johon on kudottu joukkoon kumilankaa. Kumiseoksisen kankaan tarkoituksena oli estää paidan nouseminen housuista. Sen käyttö yleistyi 1950-1960-lukujen vaihteen tehdastekoisissa vaatteissa. Erityisesti kumikangasta käytettiin urheiluvaatteissa kuten polvi-, pussi-, ja hiihtohousuissa, joissa oli todennäköisempää olla takitta eli ”paitahihasillaan.”
[1] Suomen Kuvalehti. 25.4.1953. no. 17. (KK)
Solmio, 1950-luku, Juseliuksen Tehtaat O.Y., Turku
Lue myös artikkelini Juseliuksen tehtaan vaiheista täältä.
Ajoitus: 1950-luku
Kangas: tekosilkki; selluloosa-asetaatti tai viskoosi
Juseliuksen tehtaat O.Y. valmisti solmioita 1950-luvulla Joutsensolmio-merkillä, vaikka yritys oli jo muuten lakannut käyttämästä Joutsen-tuotemerkkiä. Merkissä esiintyvä vuosiluku 1885 viittaa Turun Sateenvarjotehdas O.Y.:n perustamisvuoteen, joka valmisti solmioita ennen fuusioitumistaan Juseliuksen Paitatehtaan kanssa v. 1953.
Takki, ajurinpuku, 1940-1950-luku, Kestilän Pukimo O.Y., Turku
Ajoitus: n. 1945–1955. Mahdollisesti myös 1935-1939.
Kangas: Harmaa villadiagonaali
Napit: Mustaa varhaista muovimassaa, reunalliset, nelireikäiset, mahdollisesti Sarviksen tuotantoa
Vuorit: Hieman violettiin taittuvaa harmaata tekosilkkiä satiinikudoksella, luultavasti viskoosia. Hihavuorit sinertävää selluloosapohjaista tekokuitua toimikassidoksella, luultavasti viskoosia.
Ajurinpuku kuuluu urheilupukujen kategoriaan, jota kuvastavat epämuodolliset elementit kuten lovikaulus ja paikkataskut. Armeijaunivormuissa yleiset läpälliset, kaarrokkeelliset taskut tavataan usein myös ajurinpuvun takeissa. Ajurinpukua käyttivät työasunaan erityisesti autokuljettajat 1930-1950-luvuilla. Koska vaate oli työunivormu on se sukua myös sotaunivormuille.
Paikkataskuissa on myös laskostus, jonka ansiosta taskuun tulee tarvittaessa hieman enemmän tilaa. Samanlaisia leikkauksia käytettiin urheilupukujen selkäkappaleissa liikkumavaran lisäämiseksi.
Selkäosasta löytyy kaarroke eli koketti ja vyömäinen tamppi. Molemmat ominaisuudet olivat tyypillisiä urheilupuvuissa. Urheilupukujen takkeja kutsuttiin välillä myös tamppitakeiksi. Ajurinpukuun kuuluivat saapashousut (myös: pussihousut) tai suorat housut. Erityisesti sodanjälkeisenä aikana niin urheilupuvut kuin pussihousut olivat suosittuja kestävyytensä ja monikäyttöisyytensä vuoksi. Saapashousuja valmistivat vaattureiden ohella myös pukutehtaat ja ompelijat. Kaipaisen mukaan ne olivat sodan jälkeen yleisimmät vaatturilla erikseen teetetyt housut[1].
Tarkkaa tietoa tämän povimerkin käyttöajankohdasta ei ole. Vuorimateriaalit ovat tyypillisiä 1930-1950-luvuille.
Liivien asemesta urheilupuvuissa käytettiin talvella slipoveria eli pujoliiviä [2].
[1] Kaipainen, Minna. ”Ken tilauspukua käyttää, hän herrasmieheltä näyttää”:
eteläkarjalainen maalaisvaatturi ja vaatturitoiminta Suomessa 1920-1960-luvuilla. Joensuu: Joensuun yliopisto. 2008. s. 177
[2] Virta, Erkki et al. eds. Kauppatavarat: pukimet ja kudonnaiset. Helsinki: Tammi. 1948. s. 164
Frakkipaita, 1953–1961, O.Y. Juseliuksen Tehtaat, Turku
Ajoitus: 1953–1961
Kangas: Valkoinen puuvillapalttina, etumuksessa puuvillapikee
Napit: Muovia
Varsin reiluksi leikattu paita on takaanapitettava. Tärkättyyn etumukseen kiinnitetään irtonapit vain koristustarkoituksessa. Myös kalvosimet ovat tärkätyt.
Niskanappi pitää kauluksen kiinni takaa, kun irtokaulus on kiinnitetty. Etumuksen sivuilla olevat kangassoirot estävät olkaimia luisumasta pois hartioilta. Merkissä on myös Kuusisen-brändi. Kuusinen myi paljon asusteita liikkeissään sekä vaattureidensa välityksellä.
Paita napitetaan takaa vain yhdellä ommellulla napilla.
Leimakankaassa on ensimmäisenä kokomerkintä (41).
Takki, juhlaunivormun, 1953, O.Y. Suomen Sotilaspukimo, Helsinki
Ajoitus: 21.2.1953
Kangas: Yönsininen villakangas
Napit: Messinki- tai messinkilejeerinkinapit, joissa kuvattuina kruunu ja kirjaimet NJK
Vuorit: Mustat. Hihavuorit valkeaa muuntokuitua kuosiin kudotulla, kahdella erivärisellä raidalla.
Takki kuuluu r. mässdräkt tai engl. mess dress -kategoriaan. Mess jacket on tyypillinen juhlavaate esimerkiksi laivastolle ja se muistuttaa leikkaukseltaan liepeetöntä frakkia.
(50x) Päällikankaan sidos. Villakuitua.
Selkä koostuu neljästä takakappaleesta kuten frakkitakki.
Etukappaleet on leikattu hieman frakista poikkeavaan muotoon niin, että takki voidaan napittaa kiinni yhdellä napilla. Frakkitakkia ei ole leikattu napitettavaksi. Nappien perusteella takki on tehty uusimaalaisen pursiseran Nyländska Jaktklubbenin juhlamenoihin.
Nyländska Jaktklubbenilla univormusäännöksiin kuuluu laivan kapteeneille (fartygschef) ett 11mm brett band, bildande en ögla och därunder ett band av 11mm bredd eli 11mm leveä, silmukan muodostava nauha jonka alla toinen 11mm leveä nauha. Hihansuu on halkioton.
Takki on kuulunut tohtori Åke af Forsellesille.
(50x) Vuorikangas on nelivartinen loimisatiini. Kuitu on luultavasti muuntokuitua; säteriä tai viskoosia
Hihavuorikangas on palttinasidoksista. Raidoitus on saatu aikaan värjäämällä osa loimilangoista. Muuntokuitu.
Oy Tailor Ab (Stockmann), Helsinki
Oy Tailor Ab Aleksanterinkatu 15:ssa [1]
Tailor valmisti miesten ja naisten vaatteita sekä turkkeja Helsingissä.
Tailor vuokrasi huoneistonsa Helsingistä Aleksanterinkatu 15:ssa, jossa varsinainen liiketoiminta alkoi 20.8.1914 vain vajaa kuukausi ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen.
Osakeyhtiö Tailorin perustaneet Matti Arvola ja Frans Isak Kurikka tapasivat toisensa Tampereella 1913 erään lakkitehtaan konkurssihuutokaupassa. Yhdessä Arvola ja Kurikka kehittivät idean Tailorin perustamisesta. Kolmekymppiset Arvola ja Kurikka olivat tähän aikaan molemmat lakkitehtaiden johtajia. Ensin mainittu toimi Jyväskylässä A. Fredriksonin Lakki- Kravatti ja Käsinetehtaalla ja jälkimmäinen Kurikan Lakkitehdas Oy:ssä.
Tailorille sodanjälkeinen taloudellinen tilanne oli vaikea 1920-luvun alussa, kuten Stockmannin asiakaslehti Kuvasteessa kerrotaan vuonna 1939 [3] :
Vuoden 1923 vuosikertomus sisältää valituksia vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, yleisestä lamaannuksesta ja alhaisesta hintatasosta. Kilpailu oli suuri liikkeenharjoittajien kesken ja yleisöllä ei ollut ensinkään tai ainakin vain hyvin vähän rahaa ostoksiin. Se oli pakoitettu hankkimaan kaikkein halvimpia vaatetusalan tuotteita ja turkistavarain myynti laski.
Myös vaatturityöntekijöiden yleislakot vuonna 1924 ja 1926 toivat liikkeelle ongelmia. Seuraavana vuonna liiketilaa kuitenkin laajennettiin ja 1920-luvun lopulle tultaessa toiminta alkoikin kohentua. Vuonna 1929 Stockmann ehdotti Tailorin liittämistä sen tytäryhtiöksi ja sopimus yhdistymisestä tehtiin 3.9.1929. Marraskuussa 1930 Tailor muutti Stockmannille. Kovat ajat kohtasivat kuitenkin pukimoliikettä uudestaan toisen maailmansodan aikaan. Stockmannilta Tailorin historiasta minulle sähköpostitse kirjoittanut Satu Laurila mainitsi että pula-aikana, vuonna 1945, Tailor ”osti ihmisiltä raakoja kissan ja kaniinin nahkoja vaatteiden turkissomisteiksi.”
Tailor rekisteröi tämän tavaraleiman vuonna 1927, samoihin aikoihin liike laajentui.
Vuonna 1934 avattiin erikoisosasto virka- ja upseeripukuja varten.
Tailorin asiakkaisiin kuului mm. säveltäjä Jean Sibelius. Minna Kaipaisen [4] mukaan etenkin myöhemmällä iällään Tailor oli luultavasti Sibeliuksen luottovaatettajia. Sibelius teetti Tailorilla ainakin viisi pukua vuosina 1951-1956. Kaipainen arvelee, että että nämä puvut ovat saattaneet olla tilauspukujen sijaan mittapukuja, jotka olivat edellisiä edullisempia.
Tailorin työtiloja Stockmannilla [5]
Oy Tailor Ab:n johtaja Matti Arvolan 60-vuotisonnittelu Kangaskauppias-lehdessä vuonna 1943 [6]
1936
1952
Povilätkiä:
1936
1940
1952
[1] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 24
[2] Esitetty historiaosuus referoitu Tailorin 25-vuotiskertomuksesta. Kuvaste. 1939, nro. 1, s.24-32
[3] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 28
[4] Kaipainen, Minna 2017: ”Sibeliuksen puvut ja pukeutuminen”. Artefactum 8. Helsinki: Artefacta 17.1.2017. Saatavissa http://www.artefacta.fi/tutkimus/artefactum/8
[5] Kuvaste. 1939, nro. 1, s. 29
[6] Kangaskauppias, 1943, nro. 2, s. 13
Tampereen pukutehdas, Tampere
Tampereen Uusi Waatetusliike vuonna 1910 osoitteessa Kauppatori 21 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2795:66, yksityiskohta)
Pukutehtaan tiloja Seurahuoneella v. 1914 [5]
Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].
Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911. Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:
Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.
Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].
Pukutehtaan kyltti näkyy hailakkana tästä kuvasta, joka on vuodelta 1914 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2881:1375:1, yksityiskohta).
Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].
Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].
Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].
Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].
Tampereen Pukutehdas Oy:n tehdasrakennus vuonna 1936 osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2549:233)
Yrityshistorian aikajana
Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:
Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja, Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).
Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin. Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.
Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):
- 1934: 2977
Mainos Maaseudun Tulevaisuudessa, 18.9.1954.
Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:
Sarviksen päällystakkinappisarja, 1950-lukua (?). Tampereen museot (TMT 009010)
Nappi TPT:n ulsterissa, n. 1940-1959 (?)
Niskamerkkejä:
n. 1949-1959
Povimerkkejä:
n. 1949-1959
n. 1963-1965 (ajoitettu sukuhistorian perusteella)
Kangasmerkkejä:
n. 1963-1965
[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.
[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.
[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!
[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.
[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82
Takki, puvun, 1950-luku, Koiso Oy, Tampere
Ajoitus: 1950-luku
Kangas: tumma kampalankavilla (mahd.)
Napit: Tummat, reunoilta korotetulla profiililla (Sarvis?)
Vuorit: Keinokuitua (mahd.), satiinikudos. Hihavuorit puuvillasatiinia (mahd.)
Kuvat takista meille lähettänyt Mikko. Suurkiitos!
Päällystakki, ulsteri, *1950-luku, Tampereen pukutehdas
Ajoitus: 1950-luku (?)
Autorin kommentti:
Tämän mallin päällystakkeja löytyy monilta vuosikymmeniltä aina 1900-luvun alusta 1960-luvulle saakka. Vuoritus vaikuttaa 1950-lukuiselta, mutta napit ovat tyyppiä, jota näkyy välillä vanhemmissakin takeissa. Olen huomannut, että päällystakkien napit ovat usein vanhemman näköisiä, kuin itse takit. 1930-luvun tyylisiä himmeitä bakeliittinappeja tapaa välillä muuten 1950-luvulta peräisin olevissa takeissa. Tässä on kyse sellaisesta tapauksesta. Ajoitus perustuu materiaalien ohella kauluskäänteiden malliin, jossa on 1950-luvulle tyypillistä ”ryhdittömyyttä” tai ”lysyä”– tämä siis verrattuna 1920- ja 1930-luvun takkeihin.
Kangas: Paksu musta villakangas
Napit: Himmeää tummaa muovia, jossa hienovarainen kuviointi
Vuorit: Mustaa satiinia, luultavasti asetaattia. Hihavuorit samaa kangasta.
Vaatturitietokanta 
