Takki, smokin, 1929, J. Teikari, Kouvola

24.1.20172.2.2017vaatturitietokanta 1920-luku, 1929, J. Teikari, Kirjotut napit, Kouvola, Smokki, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti

Kiitos Janille tämän takin lainaamisesta!

Ajoitus: 3.11.1929

Kangas: Musta villabarathea, käänteet mustaa silkkiä diagonaalikuviolla.

Napit: Päällystetyt mustalla silkillä.

Vuorit: Vuori musta, kuusivartinen pomsi. Luultavasti silkkiä. Hihavuorit pomsisidoksiset, luultavasti puuvillaa. Kankaaseen painettu hopeinen raita.

Kankaista on otettu kuitunäytteet. Päivitän artikkelin, kun analyysi näytteistä valmistuu.

Suurennokset ovat 50-kertaisia. Kuvat vaatteista: Marco Melander. Napauta kuvaa suurentaaksesi.

Liepeissä hillitty pystykuosi. Käänteet ovat jo melko leveät näin 20-luvun lopulla. 1930-luvun takeissa liepeet eivät kuitenkaan ole yleensä näin pitkiä. Kannettomat napinläpitaskut lantiolla. Rintatasku on leikattu aavistuksen vinoon ja sen kulmat ovat pyöristetyt.

Ei halkioita, mikä on tyypillistä.

Napit on päällystetty silkkilangalla.

Hopsack toimikas -sidoksinen, yleisesti juhlatamineissa käytetty villabarathea-kangas.

Silkkipäällysteiset napit

Liepeen kääntöpuolella on toinen nappi, jolla takin liepeet voi kiinnittää ”pussausasentoon”. Varmuutta ei ole, onko nappi alkuperäinen vai myöhempi lisäys.

Liepeen tiheäsidoksinen silkkikangas jossa diagonaalinen kuvio. Yksittäisiä lankoja on vaikea erottaa suurennoksesta huolimatta. Mikähän sidos mahtaa olla kyseessä? Diagonaali kuvio viittaisi toimikkaaseen.

Vuorikangas on karheaa ja kestävän oloista, käsituntuma jopa villainen. Siinä on kuitenkin silkkimäinen kiilto. Hihavuori tuntuu puuvillalle.

Hihavuorikankaassa oleva hopeinen raita on painettu kankaaseen. Nelivartinen pomsisidos.

Vuorikangas on kuusivartinen kudepomsi eli satiini. Kudelangat ovat hyvin paksuja.

H. Mäkinen, Hamina

8.12.201625.1.2017vaatturitietokanta 1900-luku, 1910-luku, 1920-luku, 1930-luku, 1935, H. Mäkinen, Liikesivut, Vaatturit, Yleinen 1 kommentti

Karikatyyri vuodelta 1933 [3]

Sivuprofiili Vaatturi-lehdessä [2]

H. Mäkisen liikkeen reklaami 25.4.1903 Koitar-lehdessä [7].

Kunnallisraatimies Hiskias Mäkinen (20.5.1878–?) oli Mäntyharjussa syntynyt vaatturimestari, joka teki elämäntyönsä Haminassa ja jonne tämä perusti oman liikkeensä Vaatturi-lehden mukaan vuonna 1904. Mäkisen ensimmäiset reklaamit toiminnastaan kuitenkin esiintyvät jo vuonna 1903 Koitar-sanomalehdessä [7]. Vaatturi-lehti julkaisi vuonna 1928 lehdessään kirjoituksen Mäkisen 50-vuotispäivän kunniaksi, jossa käydään läpi tämän siihenastisia saavutuksia. Kirjoituksesta selviää vaatturimestarin olleen ahkera järjestötoimija: Hiskias Mäkinen vaikutti mm. kaupunginvaltuustossa, erilaisissa lautakunnissa, Käsityö- ja Tehdasyhdistyksessä, Haminan VPK:ssa, Haminan Säästöpankissa, Haminan suojelukunnassa ja olipa hän vielä yksi Kymenlaakson Ilmapuolustusyhdistyksen perustajajäseniä [1]. Olen liittänyt koko kirjoituksen alle luettavaksi.

Kirjoitus Vaatturi-lehdessä vuonna 1928 [1]

Uransa alkutaipaleella, vuonna 1903, räätäli Mäkinen teki ilmeisen yllättäen matkan Amerikkaan. Tänä aikana Mäkinen oli Haminan Työväenyhdistyksen rahastonhoitaja, jonka tilit olivat matkan aikaan selvittämättä:

Mainittujen tilien kertoo hän hävinneen aikaisemmin asuntoa muuttaessaan. Muuten kuuluu hra Mäkinen ennen lähtöään käyneen ahkerasti lainailemassa rahoja ja on myöskin onnistunut joiltakin tuttaviltaan niitä saamaan [5].

Jupakan johdosta Haminan työväenyhdistys syyskuussa moitti julkisesti Mäkisen toimintaa Vaatturi-lehdessä [6]. Epäilyttävästä toiminnastaan huolimatta Mäkinen jatkoi useiden järjestöjen eri toimissa koko loppuelämänsä kaikesta päätellen ansiokkaasti.

Räätälimestari H. Mäkisen liike joutui vuonna 1908 konkurssiin, jonka valvonnasta uutisoitiin Haminan Sanomissa 28.1.1908. Konkurssihuutokauppa käytiin 13. helmikuuta [9, 10]. Saman vuoden toukokuussa Mäkinen oli perustamassa uutta liikettään, sillä tämä ilmoitti Työmies-lehdessä palkkaavansa räätälin. Tässä mainoksessa tavataan ensi kertaa Mäkisen liikkeellä oma puhelinnumero [11].

Vuonna 1920 Mäkisen liike teki jo kauppaa myös kankailla ja naisten vaatteilla [12].

H. Mäkinen jättäytyi vaatturintoimestaan vuonna 1937 mutta liike jäi jatkamaan toimintaansa – tosin osakeyhtiömuotoisena. Vaatturi Jalmari Hohteri, joka oli työskennellyt Mäkisen liikkeessä kymmenen vuotta, valittiin liikkeen johtajaksi [4, 15].

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että H. Mäkisen kaima aloitti vaatturitoimintansa Päijät-Hämeessä Kärkölän kirkonkylässä vuonna 1949 [14].

Tunnettuja puhelinnumeroita ja osoitteita

1904: ”Entisessä tohtori Ek’in sairalassa rukoushuoneen vieressä [7].”
1905: Kansallis-Osakepankin talo [8]
1908: Puhelin: 180 [9]
1928: Puhelin: 180 [13]
1935: Puhelin: 1180 [ks. kuva alla]

Niskamerkkejä

1935

Povilätkiä

21.12.1935

[1] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.06.1928, nro 6, s. 10

[2] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.12.1938, nro 12, s. 5

[3] Kuusisen uutiset, 01.09.1933, nro 31, s. 11.

[4] Kuusisen uutiset, 01.06.1938, nro 3, s. 11

[5] Vaatturi: pukuteollisuuden harjottajain äänenkannattaja, 01.09.1903, nro 9, s. 6

[6] Vaatturi: pukuteollisuuden harjottajain äänenkannattaja, 01.10.1903, nro 10, s. 4

[7] Koitar, 25.04.1903, no 45, s. 4

[8] Koitar, 22.07.1905, n0 80, s. 1

[9] Haminan Sanomat, 28.01.1908, nro 10, s. 2

[10] Haminan Sanomat, 08.02.1908, no 15, s. 4

[11] Työmies, 20.05.1908, no 115, s. 4

[12] Haminan Lehti, 24.08.1920, no 93, s. 4

[13] Suomen Sosialidemokraatti, no 249, s. 8

[14] Etelä-Suomen Sanomat, no 113, s. 8

[15] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, nro 9, s. 13

A. V. & S. Hokkanen, Kouvola

2.12.201612.12.2016vaatturitietokanta 1910-luku, 1920-luku, 1930-luku, A.V. & S. Hokkanen, H. Mäkinen, Liikesivut, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti

Kouvolan Sanomat, 02.09.1914 [1]

A.V. Hokkasen nekrologi Vaatturi-lehdessä vuonna 1943 [9]

Antti Vilhelm Hokkanen (4.11.1882–9.1.1943) oli Kouvolassa toiminut räätäli. Hänen veljensä Tuomas Hokkanen (7.8.1895–?) ja poikansa Sulo Hokkanen (?–1960) toimivat myös alalla, joista jälkimmäinen jatkoi isänsä liikettä yksin tämän jäätyä eläkkeelle. Antti V. Hokkanen menehtyi sydänhalvaukseen vuonna 1943 [3, 5, 10]. Antti Vilhelm Hokkanen perusti liikkeensä Kouvolaan v. 1905 [12].

Antti V. Hokkanen ja Sulo Hokkanen olivat osakkaita samassa räätäliliikkeessä Kouvolassa ainakin 1930-luvun alusta – ensimmäinen löytämäni maininta A. V. & S. Hokkasesta on vuodelta 1931 [6] – vuoteen 1939. Tänä vuonna A.V. & S. Hokkanen mainostivat vielä Suomen aliupseeri -julkaisussa [7].

Kuusisen uutisissa vuonna 1934 annettiin pieni silmäys Hokkasen vaatturisuvun jäseniin [3].

Kuitenkin Suomen kaupparekisteri -julkaisussa rekisteritunnuksella 89,586 vuonna 1940 ilmoitetaan Sulo Ilmari Hokkasen perustaneen vaatturiliikkeensä Kouvolan kauppalaan [11]. Tänä vuonna voidaan olettaa hänen isänsä jääneen eläkkeelle ja pojan ottaneen ohjat omiin käsiinsä. Sulon liike oli etunenässä siviili- ja sotilaspukimo [12, 13].

Tuomas Hokkanen ja Sulo Hokkanen toimivat molemmat Suomen Vaatturiliikkeenharjoittajain Keskusliiton Kymenlaakson jäsenyhdistyksessä. Vaatturi-lehdessä [4] mainitaan, että 24.2.1944 pidetyssä vuosikokouksessa yhdistyksen johtokunnan puheenjohtajan pestiä valittiin jatkamaan T. Hokkanen ja sihteerin S. Hokkanen. Mielenkiintoisena sivuhuomautuksena voi mainita sen, että ”raatimies H. Mäkinen” toimi vuosikokouksen puheenjohtajana ja hänet valittiin myös johtokuntaan keskusliiton asiamieheksi. Artikkeliin hänestä voi tutustua täällä. Samaiseen johtokuntaan valittiin myös A. Teikari, joka on luultavasti sukua jo käsittelemällemme J. Teikarille.

Tuomas Hokkanen toimi ainakin Kuusankoskella ja Kouvolassa. Ensimmäinen löytämäni mainos hänen toiminnastaan löytyy vuoden 1919 Kouvolan Sanomista [8].

Hokkasten vaatekauppa jatkoi radallaan, kun Muotitalo Hokkanen perustettiin vuonna 1955. Liike lakkautettiin vuoden alussa 2016 [12]. Radio Suomi Kotka haastatteli lakkauttamisen tiimoilta Sulo Hokkasen poikaa, kauppaneuvos Ilmari Hokkasta. Haastattelu on kuunneltavissa täällä.

[1] Kouvolan Sanomat, 02.09.1914, nro 35, s.1

[2] Kouvolan Sanomat, 19.10.1910, nro 42, s.1

[3] Kuusisen uutiset, 01.05.1934, nro 36, s. 5

[4] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.03.1944, nro 3, s.12

[5] Kuusisen uutiset, 01.03.1943, nro 1-2, s. 16

[6] Suomen aliupseeri, 01.12.1931, nro 23-24, s. 66

[7] Suomen aliupseeri, 10.11.1939, nro 20, s. 36

[8] Kouvolan Sanomat, 11.11.1919, nro 86, s. 4

[9] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.01.1943, nro 1, s. 14

[10] Etelä-Suomen Sanomat, 26.03.1960, nro 84, s. 11

”Varajäseniksi kunnan metsälautakuntaan edesmenneen Sulo Hokkasen tilalle valittiin majuri Arttur Kalpamaa…”

[11] Suomen kaupparekisteri: virallisen lehden liite, 01.01.1940, nro 20, s. 21

[12] Radio Suomi Kotka: Muotitalo Hokkanen lopettaa vaatteiden vähittäiskaupan. Kirsi Partanen. 15.1.2016. http://areena.yle.fi/1-3255332 (haettu 2.12.2016)

[13] Suomen Sotilas, 30.09.1943, nro 18, s.31

P. Leimeri, Tampere

20.6.201620.6.2016vaatturitietokanta 1930-luku, 1940-luku, P. Leimeri, Tampere, Vaateliikkeet, Yleinen Jätä kommentti

Mainos Pohjois-Hämeen Vartiossa vuonna 1942 [1]

Yritys P. Leimeri mainitaan Suomen kaupparekisteri -julkaisun liitteessä numero 7 vuonna 1931. Sen mukaan Tampereen kaupungissa toimiva Paavo Viljam Leimerin osakeyhtiö tekee kauppaa ”naisten ja miesten valmiiden vaatteiden ja hattujen” parissa [2]. Osakeyhtiön hallituksessa toisena jäsenenä, prokurana, on toiminut Sigrid Leimeri [3].

Yritys on toiminut ainakin 1930-1940-luvuilla.

Tunnettuja puhelinnumeroita ja osoitteita

1936: Hämeenkatu 9. Puhelin: 2330 [4]
1939: Kauppakatu 14. Puhelin: 2330 [5]
1948: Kauppakatu 14. Puhelin: 2330 ja 3755 [6]

Niskamerkkejä

1930-luku

[1] Pohjois-Hämeen Vartio, 1.11.1942, no 11-12

[2] Suomen kaupparekisteri : Virallisen lehden liite no 7. 01.01.1931.

[3] Suomen kaupparekisteri : Virallisen lehden liite no 12. 01.01.1933.

[4] Tampereen osoitekalenteri 1936

[5] Tampereen osoitekalenteri 1939

[6] Maaseudun Tulevaisuus, 27.05.1948. No. 57.

Päällystakki, 1930-luku, P. Leimeri, Tampere

19.6.201624.1.2017vaatturitietokanta 1930-luku, P. Leimeri, Päällystakki, Tampere, Vaateliikkeet, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 1930-luku

Kangas: Erittäin paksu, sininen villakangas

Napit: Mustaa massaa, varhaista muovia. Pinnassa erittäin tiheä ja pieni kuviointi

Vuorit: Diagonaaliraitaista kangassekoitetta. Koostumus epäselvä, mahdollisesti osin silkkiä. Pomsisidos?

Hyvin leveät ja massiiviset kauluskäänteet ovat tyypillinen 30-luvun piirre. Tämän takin pystykuosiset liepeet ovat täysin vaakasuorassa. Myös rintataskua harvemmin näkee miesten päällysvaatteissä. Tässä sellainen kuitenkin on ja ajalle tyypilliseen tapaan vinoon leikattuna. Kuva: Marco Melander.

Takin vyötärö on leikattu istumaan napakasti. Kuva: Marco Melander.

Takin niskamerkki: P. Leimeri O.Y. Tampere

Napin sisäkehää koristaa hyvin hienovarainen kuviointi

Monissa 1930-luvun päällystakeissa näkee tätä mustaa hihavuorta

Vuorikankaan koostumus on vielä hieman auki.

Takki, virkapuvun, 1938, Englantilainen Räätälinliike, Turku

4.6.20164.6.2016vaatturitietokanta 1930-luku, 1938, Englantilainen räätälinliike, Puvuntakki, Turku, Vaatturit, Virkapuku, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 19.7.1938

Kangas: Musta kampalankavilla ”diagonaalia”

Napit: Tummat, materiaalista ei varmuutta, mahdollisesti varhaista muovia tai muuta massaa. Koristeltu kruunatulla vaakunalla, jota ympäröi tammiseppele. Turun, Porin ja Ahvenanmaan läänin vaakuna. Lääni lakkautettiin v. 1918. Hihansuissa sama vaakuna, mutta napit on valmistettu eri materiaalista.

Vuorit: Tummaa kangasta, jossa luultavasti silkkiä. Kuosissa diagonaaliraidoitus. Hihavuoret vaaleat, joissa sinistä raitaa kolmen ryhmissä. Kompositio epävarma, sisältäen mahdollisesti puuvillaa.

Kuosi on tyypillinen ajalle. Onko kyseessä nimismiehen virka- tai juhlapuku? Jos tiedät pukutyypistä enemmän, lähetä meille sähköpostia tai kirjoita viesti kommenttikenttään!

Takki on kuulunut tuomarille, jonka nimi on epäselvä. Tämän tyypin virkapuvun käytöstä ja historiallisesta kontekstista kuulisin mieluusti lisää!

Erikoisen tästä napista tekee se, että vaakunassa kuvattua lääniä ei ole ollut tämän takin tekohetkellä kahteenkymmeneen vuoteen. Onko napit uusiokäytetty vanhasta takista, vai onko vaatturi käyttänyt ylijäämää?

Nappi on värjättyä massaa. Kulumista selviää, että materiaali on vaalean rusehtavaa. Napin selkäpuolella nähdään työstöjälkiä.

Myös nämä uudemmasta materiaalista tehdyt napit on koristeltu samalla vaakunalla.

Puku, 1940-luku, A. Karvinen, Helsinki

4.6.2016vaatturitietokanta 1940-luku, A. Karvinen, Helsinki, Puku, Puvuntakki, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 1940-luvun loppu

Kangas: Sininen, linnunsilmäkuosinen kampalankavilla

Napit: Alkuperäiset poistettu, housunnapit mustaa muovia vaatturin nimellä varustettuna

Vuorit: Violettia keinokuitua, luultavasti viskoosia. Hihavuorit vaaleaa viskosia, jossa kolmen ryhmissä mustaa raitaa.

Kolminappisessa, avokuosisessa vapaa-ajan puvussa on paikkataskut. Rintatasku on leikattu vinoon, mikä on hyvin tyypillistä 50-lukua edeltävissä vaatteissa. Housut (ei kuvissa) ovat vyötärölenkilliset ja matalavyötäröiset.

Puvun epämuodollisuutta korostaa paikkataskujen ja avokuosisuuden ohella selässä oleva tamppi. Tampit olivat yleisiä erityisesti urheilu- ja vapaa-ajan puvuissa. Takakappaleisiin tehdyt laskokset antavat käyttäjälle hieman enemmän liikkumavaraa.

Vaatturin tähän pukuun tekemät merkinnät valmistusajasta ja omistajasta ovat kuluneet pois. Läheisen tutkinnan perusteella valmistusaika näyttää olleen 1940-luvun lopulla, kuvasta tätä ei erota.

Hihan vuorikangas on tänä aikana yleisesti esiintyvää tyyppiä.

Puvun housunnapit eroavat puvuntakin napeista lähes aina. Niin myös tämän puvun kohdalla. Napit saattoivat olla nimikoituja valmistajan mukaan. Napeissa saattoi usein olla myös yleisempiä tekstejä, kuten SUOMI tai FOR GENTLEMEN. Nämä napit ovat jotain muovimassaa (mitä?). Housunnappien yleinen materiaali oli eri muovien ohella mustaksi lakeerattu metalli.

L. Eskola, Turku

31.5.201613.4.2020vaatturitietokanta 1900-luku, 1910-luku, 1920-luku, 1930-luku, L. Eskola, Liikesivut, Turku, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti

L. Eskola julistettiin räätälimestariksi Turussa, 20.8.1889 [1]

Eskola siirtyy toimimasta lainatulta, R. Janssonin toiminimeltä, omalle toiminimelleen. v. 1894 [4]

Lauri Eskola oli Turussa toiminut räätälimestari. Eskola saavutti mestarin nimikkeen vuonna 1889. Vuodesta 1890 tämä harjoitti toiminimellä R. Janssonin räätäliliike ja aloitti omalla nimellään toimimisen vuonna 1894. Tämä liike aloitti toimintansa uudessa osoitteessa Iso Hämeenkatu 22. Omaa liikettään Eskola ehti pitää 18 vuotta.

Registeringstidning för varumärken -julkaisussa vuonna 1912 ilmoitetaan räätälimestari L. Eskolan kuolemasta. Ilmoituksen mukaan liikettä jatkoi vainajan leski Augusta Eskola, eikä toiminimeä muutettu toiseksi. Muutos toiminimeen tapahtui kuitenkin vuonna 1918 kun leikkaajana liikkeessä vuodesta 1905 toiminut Gustaf Emil Lindgren osti Eskolan räätälilikkeen ja muutti sen nimen muotoon L. Eskolan jälk. Räätälinliike, omist. G. Lindgren. Vaatturi-lehden mukaan Lindgren oli jo toiminut liikkeen hoitajana Eskolan poismenosta lukien [6,7,8]. Yrityksen nimi oli virallisesti yllä mainittu, mutta mainoksissa yritys käytti myös muotoa L. Eskola (Omist. Emil. Lindgren).

Vuonna 1890 Lauri Eskola otti osaa varsin koomiseen kinasteluun toisen vaatturin kanssa paikallisessa Aura-lehdessä. Lounas-niminen lehti keräsi mielipidekirjoitukset ja vastineet yhteen ja kuvasi koko tapahtumaa sanoilla sota rauhan aikana ja saksimiehet tukkanuottasilla. Voit lukea jutun alta. Olen käsitellyt kuvaa helpottaakseni luettavuutta. Klikkaa suurentaaksesi.

Turkulaiset räätälit kinastelivat ”parhaimman räätälin” tittelin käyttämisestä vuonna 1890 [5]

1897 [3]

L. Eskolan liike oli Turun vuoden 1920 räätälilakon keskiössä. Uusi Aura -lehdessä helmikuussa 1920 uutisoitiin orastavasta räätälien lakosta. Turkulaisissa räätälilikkeissä työskentelevät räätälit sanoivat työsopimuksensa irti työnantajien torpattua räätälien 100 prosentin palkankorotusvaatimuksen. Eskolan liikkeessä tapahtui samoihin aikoihin sopimuksenvastainen työntekijöiden irtisanoutuminen, johon otti osaa yli puolet työntekijöistä. Työnantajat linjasivat, että laiton massairtisanoutuminen tulisi perua ennen palkkaneuvotteluja. Yleinen räätälilakko alkoi 11.6.1920. Lakkolaisten vaatimuksena oli 200 prosentin korotus entisiin palkkoihin. Työnantajien aikaisemmin lähettämään kirjelmään, jossa tarjottiin työntekijöille 50 prosentin palkankorotusta, torjuttiin. Lakko päättyi lähes kahta viikkoa myöhemmin, 22.6.1920. Räätälityöntekijät suostuivat lopulta työnantajien ehdotukseen 100 prosentin korotuksesta [9–14].

Eskolan liikkeen jatkajan, Emil Lindgrenin, onnittelukirjoitus Vaatturi-lehdessä vuonna 1931 [8]

Tunnettuja asiakkaita

konsuli Alfred Jacobsson, Turku (1841–1931) [20]
Gustaf Wilhelm Wilén, Turku (1835–1919) [20]

Tunnettuja osoitteita ja puhelinnumeroja:

1894: Iso Hämeenkatu 22 [4]
1899: Iso Hämeenkatu 18 [15]
1904: Aurakatu 5 [19]
1911: Venäjänkirkkokatu 23 [16]
1927-1939: Yliopistonkatu 23 [17, 18]

Puhelinnumero on ollut tänä aikana tiedettävästi sama: 570

Tunnettuja povimerkkejä:

Smokkitakki v. 1926

Tunnettuja niskamerkkejä:

Frakkitakki, arviolta 1918–1920

[1] Sanomia Turusta, 21.08.1889, nr. 194, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/412661/articles/1852664#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[2] Uusi Aura, 06.11.1910, nr. 258A, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/803949/articles/1852658#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[3] Uusi Aura, 19.12.1897, nr. 294, s. 4
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/743220/articles/1852659#?page=4
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[4] Aura, 05.06.1894, nr. 64, s. 1
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/711279/articles/1852663#?page=1
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[5] Lounas, 19.12.1890, nr. 98, s. 3
http://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/123187#?page=3
Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

[6] Registeringstidning för varumärken, 01.01.1912, nro 482, s. 2

[7] Kauppalehden protestilista, 01.01.1918, nro 34, s. 7

[8] Vaatturi: pukuteollisuuden harjoittajain äänenkannattaja, 01.05.1931, nro 5, s. 7

[9] Uusi Aura, 24.2.1920, nro 53, s. 2

[10] Uusi Suomi, 26.2.1920, nro 47, s. 6

[11] Uusi Aura, 2.3.1920, nro 27, s. 6

[12] Uusi Aura, 12.6.1920, nro. 69, s. 3

[13] Uusi Aura, 11.6.1920, nro. 150, s. 3

[14] Uusi Aura, 23.6.1920, nro. 160, s. 2

[15] Adresskalender för Åbo stad, 1899, s. 146

[16] Tidning för handtverk och industri, 17.10.1911, nro. 10, s. 32

[17] Käsityö- ja teollisuuslehti, 1.3.1927, nro. 3, s. 8

[18] Vaatturi, 1.7.1939, nro. 7, s. 14

[19] Uusi Aura, 25.8.1904, nro 196, s. 1

[20] Brunow-Ruola, Marjo. 2001. Hélenè ja Augusta, Porvariston elämää Turussa 1870–1920. Keuruu: Otava. s. 53.

Takki, smokin, 1935, H. Mäkinen, Hamina

29.5.201631.5.2016vaatturitietokanta 1930-luku, 1935, H. Mäkinen, Hamina, Smokki, Vaatturit, Yleinen Jätä kommentti

Ajoitus: 21.12.1935

Kangas: Musta villabarathea, silkkisatiinikäänteet

Napit: Mustat, muovia tai muuta massaa (?)

Vuorit: Mustaa kangasta, jossa kuosiinkudottua raitaa. Silkkiä, asetaattia tai viskoosia (?). Hihavuorit puuvillaa, jossa sinimusta raidoitus.

Leveät käänteet terävin kärjin on tyypillinen kaulusmalli tälle ajalle. Kolmiomaiset käänteet on leikattu niin, että yhdessä ne muodostavat isomman kolmion rintakehän keskelle.

Ei halkiota.

Tampereen pukutehdas, Tampere

13.5.201618.10.2017vaatturitietokanta 1910-luku, 1920-luku, 1930-luku, 1940-luku, 1950-luku, 1960-luku, Liikesivut, Pukutehdas Osakeyhtiö, Pukutehtaat, Tampere, Tampereen Pukimotehdas, Tampereen pukutehdas O.Y., Tampereen Uusi Vaatetusliike, Tuotemerkit, Yleinen 2 kommenttia

Tampereen Uusi Waatetusliike vuonna 1910 osoitteessa Kauppatori 21 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2795:66, yksityiskohta)

Pukutehtaan tiloja Seurahuoneella v. 1914 [5]

Tampereen pukutehdas oli ensimmäisiä pukutehtaita Suomessa turkulaisen Kestilän Pukimon ohella.

Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].

Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911. Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:

Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.

Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].

Pukutehtaan kyltti näkyy hailakkana tästä kuvasta, joka on vuodelta 1914 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2881:1375:1, yksityiskohta).

Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].

Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].

Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].

Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].

urn nbn fi-vapriikkihttp 3A 2F 2Fwww profium com 2Farchive 2FArchivedObject-2D9070C9-5039-E661-9A50-B3F805FB6756.jpg

Tampereen Pukutehdas Oy:n tehdasrakennus vuonna 1936 osoitteessa Tuomiokirkonkatu 19 (Tampereen museoiden kuva-arkisto, HM 2549:233)

Yrityshistorian aikajana

Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:

Napsauta suurentaaksesi!

Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja, Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).

Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin. Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.

Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):

1934: 2977

Mainos Maaseudun Tulevaisuudessa, 18.9.1954.

Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:

Sarviksen päällystakkinappisarja, 1950-lukua (?). Tampereen museot (TMT 009010)

Nappi TPT:n ulsterissa, n. 1940-1959 (?)

Niskamerkkejä:

n. 1949-1959

Povimerkkejä:

n. 1949-1959

n. 1963-1965 (ajoitettu sukuhistorian perusteella)

Kangasmerkkejä:

n. 1963-1965

[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.

[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.

[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!

[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.

[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82

Vaatturitietokanta

Tietokanta räätäleistä, vaateliikkeistä ja vaatevalmistajista vuosina 1900-1959

Yleinen

Takki, smokin, 1929, J. Teikari, Kouvola

H. Mäkinen, Hamina

A. V. & S. Hokkanen, Kouvola

P. Leimeri, Tampere

Päällystakki, 1930-luku, P. Leimeri, Tampere

Takki, virkapuvun, 1938, Englantilainen Räätälinliike, Turku

Puku, 1940-luku, A. Karvinen, Helsinki

L. Eskola, Turku

Takki, smokin, 1935, H. Mäkinen, Hamina

Tampereen pukutehdas, Tampere

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä:

Jaa tämä: