Tampereen pukutehdas oli ensimmäisiä pukutehtaita Suomessa turkulaisen Kestilän Pukimon ohella.

Vilho Nissinen saapui Tampereelle vuonna 1908 ja perusti vaateliikkeen nimeltä Tampereen Uusi Waatetusliike. Vaatetusliike sijaitsi Molinin talona tunnetussa rakennuksessa Kauppatorin laidalla (nykyään Keskustori). Nissinen halusi kuitenkin aloittaa pukimien teollisen valmistuksen, johon tehtailija Sulo Salmelin myönsi hänelle siihen rahoituksen [2, 3].

Uuden rahoituksen turvin, 28.9.1911. Nissinen ja Salmelin perustivat Pukutehdas Osakeyhtiön. Uusi yritys osti Uuden Vaatetusliikkeen kalustoineen, koneineen ja varastoineen. Tehdas avasi pian toisen myymälän 1912 valmistuneen Tampereen Teatterin alakertaan. Vuonna 1913 tehtaan valmistuspuoli muutti Molinin talosta osoitteeseen Aleksis Kiven katu 18 (silloin Itäinenkatu). Uudet tilat sijaitsivat hyvin lähellä edellistä, sillä ne olivat myös Kauppatorin laidalla. Tämä Sandbergin talon vieressä sijainnut puurakennus oli aikaisemmin ollut Seurahuoneen käytössä. Tehtaan koneet sijoitettiinkin entisen Seurahuoneen juhlasaliin. Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta loppui vuonna 1926 [2, 3]. Vuonna 1914 Kauppalehdessä kirjoitettiin yhtiön toiminnasta seuraavasti:

Vuoden 1912 lopulla alettiin käyttää mekaanista työvoimaa, nimittäin sähköä. Myöskin leikkaaminen tapahtuu koneellisesti. Tehtaassa valmistetaan naisten takkeja, saketteja, kävelypukuja ja hameita, turkkeja, teatterikappoja, automobiilivaippoja y.m. sekä miesten pukuja, päällystakkeja, ulstereita, turkkeja, yönuttuja y.m.

Lehden mukaan työväkeä oli aluksi 30-35 henkeä. Vuonna 1912 sama luku nousi 80-100 henkeen [5].

Vuonna 1918 perustettiin Tampereen Pukimo Osakeyhtiö. Yhtiö osti ensitöikseen Tuomiokirkonkatu 19:ssä sijainneen kiinteistön 24.10.1919 [3].

Samoihin aikoihin Pekka Leskisen, S. Knuuttilan ja F.I. Kurikan Helsingissä 4.10.1919 perustama yritys, Osakeyhtiö Tampereen Pukimotehdas, aloitti toimintansa samassa Tuomiokirkonkadun kiinteistössä. Molempien yhtiöiden osakkeenomistajat olivat pitkälti samoja henkilöitä. Tampereen Pukimo Osakeyhtiö sai kuitenkin haltuunsa leijonanosan Pukimotehtaan osakkeista ja se lakkautettiin vuonna 1924 [1, 2, 3].

Vuonna 1926, kun Pukutehdas Osakeyhtiön toiminta oli päättynyt, tehtaan nimi muutettiin lopulta muotoon Tampereen pukutehdas O.Y., jota sille oli alusta pitäen suunniteltukin. Vilho Nissinen siirtyi uuden pukutehtaan teknilliseksi johtajaksi. Samalla siirtyi Pukutehdas Osakeyhtiön kiinteistö sekä osa koneista [1, 2, 3].

Vuonna 1925 yhtiö alkoi perustamaan omia myyntiliikkeitään Tampereen ulkopuolelle, mm. Turkuun ja Helsinkiin. Pukutehdas laajensi toimintaansa vuosina 1937 ja 1940. Ja näin toisen laajennuksen jälkeen vuonna 1938, laman jo elvyttyä, Tampereen pukutehdas olikin Tampereen suurin vaatetehdas. Tehdas työllisti yhteensä 247 henkeä, joista ylivoimaisesti suurin osa oli naisia: 221. Muista työntekijöistä 11 oli miehiä ja 15 alle 18-vuotiaita tyttöjä [1, 4].

Yrityshistorian aikajana

Koska Tampereen pukutehtaan vaiheet saattavat tuntua sekavilta, olen laatinut suuntaa-antavan aikajanan:

 

---

Tampereen pukutehtaan tunnettuja tuotemerkkejä ovat ainakin seuraavat: Ritaripukimia, TPT, Ritari-pukuja,  Ritarihansikas-pukuja, Ritari-ulstereita, Suoma-merkkisiä naisten päällystakkeja (joita mainostettiin kultamitalikappoina).

Tampereen pukutehtaan logo on kärjelleen käännetty, reunoista pyöristetty kolmio, jonka sisällä lukee TPT OY kirjoitettuna ylhäältä alaspäin.  Ensimmäisen T-kirjaimen päällä on haarniskahansikas. Yhtiö käytti samaa logoa hyvin pitkän ajan. Tismalleen identtinen logo esiintyy tehtaan tuotteissa ainakin 1930-1950-lukujen aikana. Samanlainen, mutta tyylitelty versio samasta logosta löytyy 1960-luvun puolivälin takista (alempana). Saman logon käyttö näin pitkällä aikavälillä hankaloittaa tuotteiden ajoittamista povimerkin perusteella.

Tiedettyjä puhelinnumeroita (puhelinnumerot esiintyvät yleensä vain räätälien tuotteissa):

• 1934: 2977

Tampereen pukutehtaan tuotannosta saattaa löytyä Sarvis Oy:n nappeja:

 

 

Niskamerkkejä:

Povimerkkejä:

Kangasmerkkejä:

---

[1] Etelä-Suomen Sanomat, 04.10.1969, nr. 268, s. 13.

[2] Lappalainen, Piippa ja Mirja Almay. Kansakunnan Vaatettajat. WSOY: Porvoo. 1996. s. 87.

[3] Lähteenä käytetty Tampereen museoiden kuva-arkiston tutkijan Antti Liuttusen minulle selvittämiä tietoja. Tiedot perustuvat Tammerkoski lehden numeroihin. Pukutehdas Osakeyhtiöstä: 9/1961 (s. 266-267) ja 2/1971 (s. 60-61). Tampereen Pukutehtaasta: 2/1951 (s. 32-33), 9/1969 (s. 304-305), 11-12/1975 (s. 369.) Kiitos Antti!

[4] Peltola, Jarmo. Työllisyys, työttömyys ja huolenpito. Yhteiskunta Tampereella 1928–1938. TUP: Tampere. 2008. s. 89.

[5] Kauppalehti, 1914, no.1. s.81-82